TJ 2 (periaatteessa 1)

Assi - Final Fantasy's Dear Heaven
Assi Auringonkukka
AssiTassi
Assi Nakulassie
AssiPässi
Assi Ahmatti
Assi Ahnepossu

Tulevalla pikkusella on jo nyt monta eri nimeä vaikka hauvveli ei ole vielä pääsyt uuteen kotiin saakka. Assi on tulossa ensimmäiseksi perheenjäseneksi minun ja avomieheni 60 neliön citykaksioon keskelle Helsingin Kallion ydintä. En oikein tiedä missä välissä meille tuli mieleen että "nyt halutaan koira!", ehkä se oli ajatus joka oli pikkuhiljaa kasvanut molempien mielessä yhtaikaa ja lopulta kun toinen sai ajatuksen päästään ilmoille, päätettiin alkaa pohtimaan minkälaista hauvvelia sitä haluttaisi.

Ensimmäisenä pohdimme labradorinnoutajaa sillä meillä molemmilla on hyviä kokemuksia kyseisestä rodusta. Lopulta aloimme kuitenkin miettimään että olisi kiva olla "hieman erilainen" ja aloinkin pohtimaan mitä muuta voisimme harkita. Surffasin kesäkuussa koirasivuilla ja vertailin eri rotuja kunnes törmäsin tähän testiin josta tuli tulokseksi labbiksen lisäksi minulle täysin tuntematon rotu lyhytkarvainen collie. Olin aina mieltänyt päässäni colliet sellaisiksi Lassiekarvapehkoiksi. Wikipedittelin hieman rotukuvausta ja aloin tutkailemaan eri kenneleiden ja harrastajien sivuja ja mielenkiintoni heräsi. Rotu vaikutti aivan huipulta ja pidin todella paljon rodun ulkonäöstä. Reippaita, iloisia ja harrastusintoisia. Rotukin vaikutti terveeltä mikä oli iso juttu sillä labbiksissa pelkäsin "paksuusgeeniä" ja lonkkavikoja mitä lähipiirin hauvveleilla on ollut ongelmana. Kerroin avomiehelleni löydöksestäni ja hänkin innostui rodusta yhtä paljon joten löimme haaveemme lukkoon. Lyhytkarvainen tricolor collienarttu.

Tie Assin löytämiseksi oli kuitenkin parin epäonnistumisen takana. Ensin otimme kotipaikkakuntani läheltä löytyneeseen Cinnaberryssin kenneliin ja varasimme alustavasti pennun, kävimme katsomassa mammakoiraa ja tykästyimme mutta loppuen lopuksi pentueesta ei riittänytkään meille tyttöä.

Pakkien jälkeen aloin etsiä uudella innolla Helsingin lähistöltä löytyviä kenneleitä ja soitin Asandzanin Hannalle. Ääni täristen tiedustelin olisiko mahdollista varata tulevasta pentueesta trikkityttö jos sellainen sattuisi syntymään ja lopulta sovimmekin kyläilystä. Samalla Hanna vihjasi hyvän ystävänsä Katin Final Fantasy's kennelistä johon oli myös syntymässä samoihin aikoihin pentuja kuin heille. Otin lopulta myös Katiin yhteyttä ja loppuen lopuksi kävikin niin että Final Fantasy'sin D-pentueesta löytyi meille se oikea pikkuinen, Assi Auringonkukka :)

Aikaa kului ja pennut syntyivät. Emme olleet vielä nähneet Katin kanssa vaan olimme juteleet sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Muistan vieläkin erään puhelun kun taustalta kuului pientä vikinää ja kysyin tyhmänä "Sielläkö ne pennut on" ja silloin vasta iski että siellä oikeasti oli pikkuisia punkeroisia joista mahdollisesti meidän Assi löytyisi. Lopulta pääsimme katsomaan mahdollista Assiehdokasta kun pennut olivat 4-5 viikkoisia. Ehdokkaita meillä oli 2, "työnimet" Auringonkukka sekä Milla Magia. Kuvista olimme "päätelleet" misen kanssa että Auringonkukka on luonteeltaan "minä olen söpö ja nätti ja mäymäy minä tykkään silittelystä" kun taas Milla Magia on enemmän "Hihhei minä teen mitä haluan ja tutkin ja hutkin joka paikan ja olen energiapaukkupommi joka tykkäilee lähimmistään täysiä!". Olikin suuri yllätys kun eräässä keskustelussa Kati kertoi asian olevan miltei niin. Milla Magia on energiapommi säheltäjä ja Auringonkukka taasen rauhallisempi tapaus.

Auringonkukka tähtäimessä astuimme sisään pentujen tuhistessa pentulaatikossa ja kukas ensimmäisenä hyppäsi meitä ihmettelemään kuin Milla Magia. Tomeratäti :) Assi lähestyi meitä lopulta varovasti ja ihmetellen mutta neitonen vei meidän sydämet välittömästi. Sydäntä lämmitti myös hauvvelien emo Siiri joka tomerana tuli meitä iloisesti häntä heiluen moikkaamaan ja välillä kävi tarkistamassa onko kaikki pikkuiset vielä tallessa. Siiri oli iloinen ja ystävällinen, vaikkakin selkesti kaikkensa pikkuisilleen antanut mamma. Hännästäkin oli yhdestä kohtaa karvat lähteneet.

Pikkuiset taapersivat ja telmivät, nukkuivat ja pissailivat. Me kahvittelimme ja sovimme että varaamme pikku Auringonkukan itsellemme. Kahvittelun jälkeen pikkuiset heräsivät päiväunilta ja Assikin kiipesi syliini. Olin lukenut pentutestistä jossa pentu käännetään selälleen ja katsotaan miten se reagoi käsittelyyn. Vastaan tappeleva pentu olisi iteäpäinen ja rennosti chillaileva pentu olisi rauhallisempi tapaus. Yllätyksekseni Assi miltei itse kierähti syliini selälteen ja alkoi leikkimään hupparin naruilla. Sisarushauvvelikin kävi kiusimassa Auringonkukkaa mutta tyyppi ei ollut moksiskaan ja alkoi vedellä sikeitä edelleen selällään sylissäni. Kati selitti jotain taustalla koiran kasvatuksesta mutta muistaakseni kaikki meni ihan ohi kun Assipässi tuhisi ja veteli sikeitä, tyttö hurmasi minut niin täysin että tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Kun eron hetki tuli, yritin varovasti nostaa Assia pois sylistä mutta tyyppi vain pentumörisi loukkaantuneena ja kömpi takaisin syliin! Vähemmästäkin sydän sulaa!!! Lopulta raaskin nostaa Assin röhisemään muitten pentujen kanssa ja vähän se loukkaantuneena röhisi takaisin mutta jatkoi sitten uniaan.

...Näen miltei tuossa kuvassa miten Assi pohtii "Hähää kohta mä tuun teille tuhoamaan kaiken ja ahnepossuilemaan hähää!".

"MMMmmmm mä jään tähän tuhisemaan pentu-unia..... lämmintä ja mukavaa hamepesässä."

Kotimatkalla olimme molemmat Misen kanssa hiljaisia, ei jotenkin mahtunut päähän että "nyt se siellä ihan oikeesti odottaa meitä ja se on tulossa 3 viikon kuluttua meille". Viikon sulattelun jälkeen aloin kuitenkin taas innostua Assista ja jokapäiväiseksi rallatteluksi tulikin "Assi assi PÄSSI, Pässi pässi ASSI". Nyt on kello jo sunnuntain puolella ja maanantaina pitäisi vauvvelia mennä hakemaan uuteen kotiin. On varmaan sanomattakin selvää että meitä molempia jännittää ihan älyttömästi. Mise lueskelee parhaillaan pentukirjaa makkarissa (jonka olen ehtinyt lukemaan jo kolmesti :D) ja itse hösäilen olkkarissa pentuturvallisuutta.

Mietin että blogi on se TEH JUTTU (tm) verkostoituneessa nykymaailmassa kertoa meidän kuulumisia ja pitää kirjaa pennun kehityksestä. Samalla saan laitettua kuvia ja vaikka videotakin siitä miten nörttihippiperheen esikoiskasvatti saa meitä hämmästettyä tempauksillaan. Helppo tapa jakaa kokemukset. Itse olen ehkä vähän liiankin utelias internetin koluaja ja Assin sisaruksen Veken nettisivut on jo tutut ja mammaSiirin perheen nettisivut on koluttu niin monesti että en uskalla edes laskea. Tästä se lähtee, katotaan miten jatketaan :)

"Mä tuun vallottaman teidän maailman ja ahnepossuilemaan parin päivän kuluttua!!" (c) Hanna Pänkälä