Assin tassunjälki: Assi Auringonkukka 9vko

Aikamoista mylläkkää on ollu viimeiset pari päivää Assin kanssa. Ensin pelättiin että neitosen masu oli sekaisin, mutta onneksi tyttö reipastuikin ja syytä huoleen ei ollut enää. Sitten kävimme katsomassa Kamua, järeää 4-vuotiasta mustaa labradorinnoutajaa joka sisälsi matkat bussissa sekä ratikassa ja tänään Assi tapasi alle vuoden vanhan chihuahuatytön Mimin ja näytti taitonsa yksinolossa.

Bussissa Assi pärjäsi hurjan hyvin. Vaikka matka kalliosta pitäjänmäkeen olikin erittäin mutkainen ja kuoppainen, niin assi pärjäsi hyvin mukana. Välillä heitteli hyvinkin pahasti ja tyttö pyöri lattioita pitkin, mutta silti neiti neitinen ei panikoinnut tai vinkunut kertaakaan.

Neiti Neitinen istuu nätisti bussin lattialla.

Perille päästyä tapasimme pihalla Kamuhauvvan joka labradorimaisesti murahdushaukkui pari kertaa ja Assi oli ihan kummissaan. Tällä kertaa sisälle päästyä Assia pystyi pitämään vapaana, mutta Kamu on sen verran mustasukkainen ja käskyttävä että Assi päätti viettää suurimman osan ajasta tuolin alla piilottelemassa. Kotimatkalla jouduimme mennä Assin kanssa vielä ratikallakin osan matkaa, mutta reippaasti tyttö jaksoi koko matkan itse tallustella eikä vikissyt tai näyttänyt väsyneeltä kertaakaan. Itseasiassa kotimatka meni mukavammin kuin yleensä kun Assi kulki todella nätisti hihnassa, en sitten tiedä johtuiko se Kamun antamasta ojennuksesta vai siitä että neiti oli niin väsynyt. Yöllä kuitenkin uni maittoi hyvin.

Tänään Assilla oli sitten yksinolon tulikoe, sillä menimme Misen kanssa Misen siskonpojan ristiäisiin Espooseen. Assi joutui olemaan yksin nelisen tuntia ja mainiosti täällä oli tainut mennä. Jätin ennen lähtöä Assille pentuaitaukseen puppykongin täytettynä sulatetulla juustolla ja penturaksuilla ja uskoisin että se oli viennyt aikaa ihan mukavasti. Assilla oli itseasissa jäänyt pohjalla hieman juustoa ja raksuja syömättä ja veikkaankin että ne olivat vain liian tiukasti siellä kiinni. Protestiksi hankaluudesta neiti neitinen oli pissinyt kongin päälle, mutta paperille sentään :)

Mise joutui lähtemään soittokeikalle ja minä jäin Assin kanssa kahdestaan kotiin. Treenailtiin vähän nimeä, istumista sekä noutamista (heitän tossun, Assi tuo sen ja saa namin) ilman että jää tappelemaan lelusta. Sitten saimmekin yllärivieraan Mimistä, pikku chihuahuasta jonka siskoni perheineen omistaa. Mietin että olisi kiva jos Assi saisi jotain "oman kokoluokan" hauvvakavereita joiden kanssa voisi temmeltää ja opetella koirien kieltä sillä kaikki muut hauvvelit joita lähipiirissä on, ovat sitä kokoluokaa että syövät pikkupentuja aamupalaksi.

Siskoni oli todella huolissaan että miten Mimin kanssa käy sillä Mimi on todella hankasti puolustava ja melko äksypippurinen tapaus. Yllätykseksi Mimi otti Assin todella hyvin vastaan ja pari minuuttia ensitapaamisesta Assi ja Mimi vetivät rallia olkkarin lattialla. Odotettua oli että Mimi pyyhkisi Assilla lattiaa ja näin se kyllä olikin, hyvä vain. Mimi alkoi jo haluta omaa rauhaa ja neiti neitinen vain halusi jatkaa niin parit varoitusmurahdukset Mimiltä ja Assi olikin jo ketarat levällään tuolin alla :D Pitääkin jatkaa vaikka kerran viikossa Mimin ja Assin tapaamisia jotta pysyisivät koirakavereina jatkossakin vaikka Assi kasvaakin.

Kasvamisesta puheenollen, Assi kasvaa kohisten. Kaula on tullut esiin, raajat on saaneet lisää pituutta ja tytölle on kertynyt 2-2.5 kiloa massaa lisää. Lelut saavat kyytiä ja neitonen vetää hurjaa rallia ympäri kämppää vähintään kerran päivässä.