Sitten edellisen huolestuneen kirjoituksen, on asiat menneet jo parempaan suuntaan. Assi on jo paljon rohkeampi ulkona ja tänään päästiin jo kulkemaan toisen kadun porttikongista ulos ja kävelemään Helsinginkadun sisäänkäynnistä sisään. Reipastunut tyttö!
Ulkona ei ole enää niin pelottavaa kuin ennen.
Eilen tosin aloin hieman huolestua Assista. Se käyttäytyi oudosti, jotenkin hajamielisesti ja rauhattomasti mutta toisaalta ylirauhallisesti. Ei saanut nukuttua ja vaikerteli. Heti jos kuului pienintäkään ääntä niin Assi pompahti ylös. Tämän seurauksena en mennyt yöllä eräälle keikalle minne olin ostanut lipun vaan jäin lepäämään Assin kanssa. Assi lopulta saikin rauhotettua itsensä kun menimme yöunille makuuhuoneen puolelle ja se nukkui 5-6h putkeen!! Ihan tajuton määrä. Sen jälkeen neiti olikin taas oma itsensä. Veikkaan että tytöllä oli jotain mahanpuruja sillä näin myöhemmin ajateltuna tuntui että sillä oli ähky. Iltaruoka jäikin siltä väliin ja aamulla ruoka maistui jälleen. Yöllä Assi sai joko oksetuskohtauksen tai sitten yskäkohtauksen sillä joskus kuuden maissa heräsimme Hirmuiseen kakomiseen, mutta Assi tuntui silti olevan melko normaalin tuntuisena niin se saattoi olla yskääkin eikä toistunut enää.
Tästä muuten varoituksena! Sain työkaverilta lahjaksi Auringonkukalle Pedigreen pennuille tarkoitettua dental stixejä. Ne olivat ihan totaalinen katastrofi Assille! Tikku jäi kitalakeen kiinni
ja siitä tuli hirmuinen ralli! Yritimme saada sitä Assilta pois mutta tyttöhän sai hurjan sätkykohtauksen. En ollut nähnyt sitä aikaisemmin sellaisena. Lopulta Assi taisi kitalakeen juuttuneen palasen nielasta kokonaisena josta mahanpurut sitten varmaan johtuivat. Niitä ei tyttö enää toiste saa. Parempia sellaiset kovat "sahajauhopuruluut".
Assi näki tänään ensimmäistä kertaa "Mummin ja Vaarin" eli Misen vanhemmat. Tyttö yritti ensin isotella Mummille mutta eipä se antanutkaan sen isotella joten pikasesti Assi rauhottuikin hänen syliin nukkumaan. Oli aika jännän näköstä sillä aikaisemmin Assi ei ole noin rauhottunut vieraiden lähellä. Vieraiden tultua kylään tuntuu siltä että Assi unohtaa nimensä ihan totaalisesti. Tytöllä viiraa päässä tosi pahasti kun pitää touhottaa. Sama on alkanut heijastumaan nyt ulkona olemiseen. Assi ei reagoi enää mihinkään mitä sille sanotaan eli toisinsanoen "Assi!" = "Huomio koira, katso minua!" ei toimi lainkaan vaan auringonkukka jatkaa sitä mitä se oli puuhaamassakin. Pitääkin alkaa vähän muistuttamaan sille mieleen omaa nimeä.
Yksinoloharjoitukset meni mun kohdalta kyllä ihan pipariksi. Mise on onnistunut lyhyitä aikoja (megalyhyitä) pitämään Assin rauhallisena mutta itse tein sen mokan että pidin sitä liian pitkään itsekseen pentuaitauksessa. Tuloksena vinkumista, hätääntyminen, jättimäiset hätäpissat (onneksi paperille), epätoivoista leluilla leikkimistä ja samalla vinkumista. Heti kunhan tyttö edes vähän rauhottui niin nostin sen pois. Pitää ihan oikeasti seuraavalla kerralla näemmä pitää vain pari sekunttia sitä siellä ettei ehdi hätääntyä vaikka näkeekin minut kokoajan.
Nyt AssiPässi nukkuu koiranunta sohvalla. Jalat vispaa viimistä päivää ja näemmä jotain ulinaa myöskin. Nukkuisi nyt kunnolla niin päästäisi taas harjoittelemaan ulkona olemista :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti