Assi kohtaa imurihirviön.

Eilen sain jälleen järkyttävän kipukohtauksen ja jäin sairaslomapäivälle töistä. Assi ihmetteli vähän että miksi ei menty aamulla normaaliin aikaan ulos samalla kun itse makasin takki päällä sohvalla yrittäen rentoutua. Lopulta nukuinkin yhteen asti päivällä talvitakki ja kulkukortit kaulassa sohvalla. Mise pisti välillä Assin viekkuun nukkumaan ja hyvähän siinä oli tuhista. Välillä heräilin vaihtamaan asentoa kehon kipuillessa mutta hyvin Assi Assinen väisteli murahtelevaa Marjasta.

Iltapäivästä alkoi jälleen elämä voittaa ja treenattiin hieman Assin kanssa pöydällä seisomista. Kahden ihmisen kanssa homma luonnistuikin paljon paremmin kuin yksin ja Assi ei enää panikoinnut niin pahasti mitä aiemmin. Penturaksuilla pääsee pitkälle!

Koko Assin kotona olo ajan, meillä ei ole ollut imuria. Tai on se ollut kaapissa mutta romuna. Vanha nuhapumppu ei oikein enää kestänyt elämän rasituksia ja päätimme luopua siitä. Viimeisen kerran imuroimme juuri ennen Assin kotiutumista ja viime päivinä lattioita vilkuillessani huomasin että ei juma, kyllä tässä täytyy imuroida ihan just kohta heti!

Kipukohtauksesta selvittyäni, lähdimmekin Misen kanssa tutkimusretkelle Itäkeskuksen Giganttiin. Kriteereinä meillä (lue: mulla) oli:

• Hiljainen
• Tehokas
• Allergiahyväksytty (Hepasuodatin)
• Hyvät suuttimet (esim. kangassuutin)
• Pitkä virtajohto (vanhalla imurilla joutui pistoketta vaihtamaan 4 kertaa kämppää imuroidessa)

Mukavan ja reippaan naismyyjän (kerrankin!!) opastamana päädyimme Phillipsin FC 9161 imuriin. Kerrankin kotiin tultua odotin innokkaasti imurointia!!

Imuritkin ovat kehittyneet ihan ufon näköisiksi, katsokaa nyt tuota lattiasuulakettakin!!

Tietenkin sitä mietitytti että miten Neiti KinkkuKankkunen reagoi tuohon uuteen hirvitykseen. Läjäytimme imurin pahvilaatikon olohuoneen lattialle ja AssiPässinen kauhistui ja järkyttyi totaalisesti, en ymmärrä mikä siinä pahvilaatikossa oli niin kauhistuttavaa mutta neiti pysyi turvallisen välimatkan päässä ihan varmuuden vuoksi ja vikisi hieman. Purimme paketin ja jätimme imurin hetkeksi lattialle ja neiti sai haistella uutta kauhutulokasta rauhassa. Sitten olikin testin aika ja suljin Assin hetkeksi makuuhuoneen puolelle samalla kun itse kokeilin imuria olohuoneen puolella. Oli kyllä vanhaan rämäkökköön verrattuna erittäin hiljainen ja melkein alkoi hävettämään kun lattialta irtosi ties mitä kökköä ja murusta mitä ei ennen olisi irronnut.

Hetkisen imuroituani päästimme Assin myöskin imuria ihmettelemään. Neiti vähän vikisi ja oli selvästi varautunut, ei kuitenkaan haukkunut tai murissut sille. Rauhassa imuroin ja testailin ja pikkuhiljaa nostin tehoa (=imurin melua) ja päästyäni kämpän viimeiseenkin nurkkaan saakka, KinkkuKankkunen olikin menettänyt jo mielenkiintonsa ja painunut omalle paikalle nukkumaan.

Varsin mukavasti tuo siis meni! Imuristakin pakko sanoa että voi hitsinvimpulat kun oli luksusta kun kämppä ei tuntunut pölyisemmältä imuroinnin jälkeen kuin ennen imurointia.