Vedettiin extremetavat käyttöön.
Mise päätti tänään että meidän sisäpiha on tarpeeksi suojaisa siihen että Assin voi viedä sinne ilman hihnaa, mutta kaulapannan kanssa. Mise oli seissyt Assin kammoaman oven luona ja vain odottanut. Noin 5 minuutin jälkeen Assi tuli itsekseen kammotusoven luokse ja pystyttiin mennä ulos.
Tätä Mise oli sitten toistanut pikku auringonkukan kanssa monta kertaa päivässä ja homma alkoi sujumaan jo paljon paremmin. Samalla Assi näki paljon uusia kasvoja talossa ja sai paljon uusia kavereita. Yksi pelotuksen aihe oli vain ollut hieman rajumman näköinen ukkeli joka oli Assia pelottanut.
Myöhemmin kokeilin tätä itse kun olin kaksistaan Assin kanssa. Assi tuli hienosti ilman hihnaa hissiin ja alkaa tajuta käskyä "Hissi" (silloin mennään hissiin sisään), samoin hissistä poistuminen luonnistuu jo mainiosti. Tyttö asteli ulos ja vähän leikiteltiin kepin kanssa niin pissatkin siinä sitten tuli. Kovaa vauhtia vaan kepin saatuaa AssiPässi juoksi vauhdilla takaisin ulko-ovelle. Kokeilin tätä samaa vielä toisen kerran mutta silloin näin että tyttelillä oli niin kova hätä että piti kantaa ulos ja molemmat hädät tulikin miltei samantien. Tarpeitten jälkeen Assi juoksi vasta ovelle joten ehkä sillä alkaa valjeta homman juju pikku hiljaa.
Tähän selvennykseksi siis että meidän sisäpiha on sellainen että Assi ei pääse sieltä karkuun joten siksikin sitä voi pitää siellä vapaana.. ainakin niin kauan kunnes tulee sanomista mutta tähän asti kommentit on ollu Assista vaan positiivisia ja porukka tajuaa että sitä koulutetaan.
Pikku hiljaa siirrytään hihnaharjoituksiin niin ehkä Assi tajuaisi viimein että se hihna ei oo oikeesti paha homma. Harmittaa kun joka puolella kerrataan sitä miten hihnassa vetävää koiraa saadaan koulutettua mutta ei sitä kun koira ei suostu kulkemaan hihnassa. GRRRR!
Mutta nyt tyttö näyttäis semmoselta että päivän riehumiset on riehuttu ja me mennään nukkumaan näkemään koiraunia. Hihhei!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Nää jutut on ihan kuin meillä ennen Unnin tuloa; niin tarkat suunnitelmat ja varasuunnitelmat kaikelle oli. Kaikki jouti unohtamaan saman tien, koiruus otti laumansa ja lauma otti koiransa niin hyvin vastaan. Ainoastaan ihmisten, koirien, autojen, pyörien ja muiden liikkuvien ja liikkumattomien esineiden kohtaamisessa on vähän pitänyt miettiä millä saadaan yletön haukkuminen pois. koirat.com ja lapikas.net antavat hyviä neuvoja kaikkiin tilanteisiin. Nyt Unni on jo 4 kk ja täyttää lupauksensa lapinkoiran ominaisuuksista: ihmisen koira joka on aina läsnä muttei koskaan tiellä. Nukkuu ja valvoo silloin kun mekin, eli yövuorojen jälkeiset päivät saa nukkua tosi hyvin. Ei voisi olla kiltimpää otusta!
Tuosta remmiin opettelusta voisin antaa vinkin (jota emme itse ole käytännössä kokeilleet). Ruokailusta voi tehdä opetustilanteen, eli ennen ruokailua laittaa se panta ja remmi hetkeksi ja palkinnoksi ruoka. Niin Unnin sisko oli totutellut pannan käyttöön.
Tässä tän päivän hauska juttu:
Ihmettelin päivällä kun Unni ei halunnut ruokaa, ei ennen ulkoilua eikä ulkoilun jälkeen. Ihan pirteä oli, mutta todella epäilyttävää ettei ruoka maistunut, yleensä aina hotkii ruoan. Henna alkoi sitten selittää että joutui antamaan kuivia nappuloita ja piimääkään ei ollut. Minä siihen että olihan ne valmiina ja piimääkin oli tilkka vielä. Unni olikin saanut 2 kertaa peräkkäin aamuruoan!!! Isäntä antoi ennen töihin lähtöä liotetut nappulat ja Henna heti perään kuivat! Oli syönyt toisenkin aterian hyvällä ruokahalulla =). Illalla palattiin sitten normaaliin rytmiin ilman kummenpia vatsanväänteitä.
Huomenna on 2. rokotus ja sitten päästään koirakentälle riekkumaan! Jee!!!
Hauskoja koirapäiviä sinne!
Lähetä kommentti