"Assi! TULE!"

Pääsimme kuin pääsimmekin ulkoilemaan vapaana ilman hihnaa! Painuimme Vuosaareen Tanelin, Petran ja heidän hauvvan Roopen luokse taas pitkästä aikaa (...pitkästä aikaa, voin oikeasti sanoa jostain asiasta jonka on kokenut Assin kanssa että pitkästä aikaa!).

Assi valloitti kadulla ja metrossa jälleen ihmisten sydämiä ja saikin paljon silityksiä ja "oiiii että ku on ihana pikkupentu oi että apua iih!" lausahduksia aikaan. Eräs nainen rappumme ulkopuolella halusi ottaa Assista kuvia ja videokuvaa muistoksi! Ihan kummallista kun nyt tapaa ihan erillaisia ihmisiä jotka ottavat vastoin suomalaista tapakulttuuria rohkeasti kontaktia ja juttelevat. Olen kuullut paljon tarinoita ihmisten omista koirista, kokemuksista ja haaveista. Usein Assia luullaan Jack Russelin terrieriksi ja ihmiset yllättyvätkin kun kuulevat Neidin olevan lyhytkarvainen collie. Usein vastaukseksi kuuluu "Ai niinku Lassie?" ja vastaan "Juu, mutta ilman sitä pehkokarvaa".

Metromatka meni jälleen hurjan hyvin. Assi osaa jo istua todella rauhallisesti ja pitää pään kylmänä. Perille päästyä aurinko alkoi jo pikkuhiljaa painua piiloon, mutta valoa riitti vielä hyvin pieneen kävelylenkkiin Petran, Tanelin ja Roopen kanssa. Roopella oli kuonopanta käytössä joka harmitti toheloa ihan hirvittävästi! Assilla olikin ihmettelemistä että "mitäs ihmeen koirakäytöstä tuo on" kun toinen kyntää kuonolla ruohikkoa.

Jonkin ajan kuluttua törmättiin hyvään ja laajaan nurtsiin jossa uskalsin päästää Assin vapaaksi samalla kun Roope oli kiinni. Halusin nähdä miten Neiti Neitinen reagoi vapauteen ja osaako Jääräpää tulla luokse. Tanelikin nappaili hienoja kuvia joita on jälleen nähtävissä lisää täällä (kuvia painamalla pääsee kanssa galleriaan), mutta lisään tähän mielestäni parhaat otokset maistiaisiksi:

Assi tutkii Roopea

Nenäpusu Roopen kanssa


Tällä neidillä on kyllä aivot narikassa


"Mitäköhän tuolla on...."


Tää on kyllä mun suosikki. "Hähää pääsimpäs mammalta karkuun!!"

Oli mahtavaa huomata että Assi osasi ulkona "Tule!" -käskyn. Neiti porhasi 10-15 metrin päähän ja heti kun sanoin "Assi!", pää kääntyi puoleeni ja kun käskytin "Tule!" niin neiti lähti juoksemaan tuhatta ja sataa luokseni. Niin huippua! Hyvä Assi!! Assi totteli samaa vielä Tanelinkin tekemänä.

Yhtäkkiä huomatiin että alkaa hämärtää ja kellokin oli tainut mennä jo yli tunnin eteenpäin. Aika vain hujahti! Aloin jo miettimään että apua nyt tuli "lenkitettyä" Neitiä jo liian pitkään, mutta ei Assi näyttänyt väsymisen merkkejä joten en ottanut sitä syliin. Reippaasti Assi käveli takaisin metrolle ja vielä Sörnäisissä metrosta kotiin, mutta kotiin tultua Neiti väsähti samantien. Äkkiä ruokaa kuonon eteen ja Assi-imuri lurpsautti ruuat suuhun. Ruuan jälkeen Neitinen kömpi samantien pahvilaatikko petiinsä ja nukahti ansaituille unille. Ajattelin loppuillan olla rauhassa kotosalla ja korkeintaan käydä sisäpihalla Assin kanssa jotta Neiti palautuu päivän rasituksista ja valmistautuu huomisen haasteisiin :)