Tää on niitä hetkiä minkä takia koira hankittiin...

...Assi nukkuu Misen vieressä sohvalla ties kuinka monetta tuntia jo. Välissä malttoi käydä mun kanssa ulkona mutta kömpi sitten heti takaisin.

Antoi Miselle vielä kunnon naamapesunki (ja korva ja parta....) ennen kuin käperty pää samalle tyynylle.

Nyt Mise kuorsaa ja Assi potkii ja ulisee koiranunia.

MITEN NOI VOI OLLA NIIN SÖPÖJÄ! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! *kohtaus*


//päivitys: pakko oli ottaa kuvia :D

Köllöttelijät.

ZZZZZzzzzzzz............. "uliuliulivuhvuh" *sätkiminen*..........ZZZZZZZZZZZzzzzzzzz

Juu eiköhän se Assi ole jo ihan kunnossa...

11:08 (Mise) voi samperin kieroilija assi!
11:08 (marjanen) mitä se teki!
11:08 (Mise) oon ollu koneella kuulokkeet päässä niin se on hypänny sänkyyn nukkumaan!!1
11:08 (marjanen) :D:D
11:09 (Mise) kattelin vaan sivusilmällä et se meni tonne toiseen huoneeseen
11:09 (marjanen) se on niin kiero nykyään!!
11:09 (marjanen) menee roskiksille ja sänkyyn :D

Selvennykseksi: Aamulla Assi hipsi olkkarin puolelle ja päätti alkaa tonkimaan paperiroskiksesta eilisiä oksunhöystämiä papereita samalla kun Mise nukku vielä sängyssä ja itse tein aamupalaa keittiössä...

Takaisin päiväjärjestykseen

Pikainen päivitys vain. Tänä aamuna ruoka maistui jo Neitiselle (mutta kuivat nappulat ei vieläkään) maksalaatikolla höystettynä ja lelut saivat kyytiä siihen malliin että eiköhän tässä normaaliksi taas palattu. Assi riehuu nyt sitten eilisenkin edestä, mikä tietää hyvää Miselle joka on tänään koko päivän pikkuisen kanssa kotona :) "Jee"

Pikkuinen ja emäntä sairastaa.

Niinhän siinä sitten kävi. Unenpuute ja pienoinen stressaaminen laukaisi minulla migreenikohtauksen jonka takia jäin tänään kotiin. Assikin on ilmeisesti vähän kipeänä kun eilen illalla ruoka ei maistunut, aamulla ruoka ei maistunut ja aamupissiltä tullessa neiti ökäsi mahanesteitä peitolleen. Muutenkin Assi on ollut melko vaitonaisena koko päivän.

Nukuimme neitisen kanssa ainakin kahteentoista asti jonka jälkeen käytiin pikaisesti ulkona ja takaisin nukkumaan. Yritin antaa Assille ruokaa mutta nappulat eivät menneet alas, eivät kuivana eikä turvotettuna.

Iltapäivästä kun alkoi elämä hieman voittamaan ja yritin piristää Assia menemällä Mäkelänrinteen uimahallin edestä löytyville nurmikentille. Ratikassa Assi tärisi kuin viimeistä päivää ja nurmikollakin Neiti oli kyllä innostunut mutta selvästi alitehoinen. Kotiin tultua tyttö painui jälleen nukkumaan ja itsekkin otin vielä päänsäryn jälkimainingeissa tirsat. Ehdin vielä käydä kaupassa ennen kuin Assi heräsi ja konsultoin kasvattaja Katiltakin että mitäs nyt kun tarpeet Assi tekee ihan hyvin mutta ruoka ei pysy sisällä. Lopulta sain ruokaa menemään hieman maksalaatikon saattelemana, mutta senkin Assi oksensi miltei samantien ulos. Ennen kuin ehdin siivota oksut pois niin Neitonen päätti auttaa ja söi omat oksunsa (YÄK!) ja tällä kertaa ne pysyivät sisällä. Jälleen yhdet päikkärit edessä ja sen jälkeen Assista löytyikin taas virtaa kuten ennenkin!

Kasvattaja Kati epäili jonkinlaista "mahanipistystä" mikä on neitosen ruokahalun viennyt pois. Herkut neidille kyllä menee mutta normaali nappularuoka ei missään muodossa. Äsken yritin taas iltaruokaa antaa pienenä annoksena mutta neiti vain kävi nuuhkaisemassa ja käveli pois. Toivottavasti huomenna on asiat paremmin.

"Miten sinä kehtaat tuoda koirasi ulos jos sitä ei ole kerran rokotettu!!"

*rkle! Olin jo unohtanut eilisen "ihanan" koirakohtaamisen jos se ei olisi tullut äsken mieleeni ystävän kanssa keskustellessa. Pakko jakaa tämä "ihana" kokemus muidenkin kanssa siitä miten jotkun koiranomistajat eivät kyllä kelaa YHTÄÄN mitä sanovat suustaan.

Olin Assin kanssa ruokakakatuksella ja menossa metroa kohti kun harjutorin kohdalla yhtäkkiä autojen välistä hyppää pikkuinen koira Assin luokse. Ei siinä mitään, kiltti se oli eikä murissut Assille mutta huomautin omistajalle että "Hei, viitsisitko ottaa koirasi kiinni sillä tätä pikkuista ei ole vielä rokotettu". No Nainen toteaa siihen että "no ihan kiltti tämä meidän kultamussupikkuinen on ja rokotettu myöskin". Vastasin että "niin mutta voisitteko ihan periaateesta" niin ei *rkle voinnut! Sitten mulla oli mieletön työ että saan Assin huomion kiinnitettyä kun Nainen ei voinut kytkeä koiraansa kiinni ja hänen koira jäi vain metrin päähän tuijottamaan Assia samalla kun Nainen itse lähti rappua kohti. Samalla yritti kyllä huhuilla koiraansa mutta siihen meni pitkä aika ennen kuin Naisen pikkukullannuppu totteli.

Tässä vaiheessa jo päässä pikkuisen kiehui sillä olimme melko vilkkaassa risteyksessä ja hankalassa paikassa. Äskeinen ei kuitenkaan riittänyt vaan huomasin yläviistosta lähestyvän erään toisen Naisen pikkukullannuppunsa kanssa joihin olin törmännyt jo viime kesänä Mimin ollessa hoidossa meillä. Silloin olin kuullut hirvittävät haukut siitä miten Mimi oli luovutettu väärään aikaan ja kasvatettu väärin ja miten HÄNEN mielestään koirat pitää luovuttaa vasta 12 viikkoisena jotta ne saisivat kasvaa turvassa ensin. Noh nyt Nainen pisti pikkukullannuppunsa Assin luokse ja samalla miltei käskevällä äänellä sanoin että "Anteeksi, mutta voisitteko ohittaa meidät. Yritän opettaa pennulle että kaikkia ei tarvitse tervehtiä (joka pitää paikkansa) ja tätä ei ole vielä rokotettu". Tällä kertaa sain sitten haukut siitä että miten olen niin tyhmä ja idiootti kun päästän pennun ulos ja miten HÄNEN koiransa on paljon turvallisempi kohdata tauhtien suhteen kuin esim. antaa koiran kävellä pitkin katua ja jaada jaada jaada luentoa tuli kunnes hermoni menivät ja ärähdin että vie koirasi pois kiitos. Hassua miten samaan aikaan taustalta meidät ohitti mies joka kohteliaasti vei koiransa meidän ohi eikä jäännyt luennoimaan siitä miten *aska ihminen olen.

Lopulta nainen lähti sadatellen pois ja Assi oli ihan vauhkona. Mua riso niin totaalisesti, olin väsynyt, kettuuntunut ja sitten joudun vielä tappelemaan tuollaisten ihmisten kanssa niin voi AAAGH!

//Muokkaus:

Niin pakko vielä lisätä sellainen, että yritän opettaa Assille samanlaista kuin mitä Hesarin koirablogissa Miskalle opetetaan, ystäviä saa tavata mutta tuntemattomat koirat hihnassa ohitetaan. Mielestäni periaatteena tuo on vain parempi nähtyäni niin monia liian kuumaksi kehittyneitä tilanteita Kallion koirien välillä jotka ovat päässeet toistensa lähelle hihnassa. On täysin arkipäiväistä, että koirarähinöiden ääniä kuulee meidänkin asuntoon kadulta.

"Äiti on nyt vähän väsynyt.."

Assi on muuttunut lähiaikoina riehakkaammaksi, tuntuu että neidillä on enemmän energiaa kuin koskaan ja hirmuinen touhotus on jatkuvasti päällä. Valitettavasti touhukkuus heijastuu siihen, että minä ja Mise ollaan erittäin, erittäin väsyneitä. Pinna on kireänä ja sitä ei helpota yhtään neidin pissailut paperittomalle lattialle ja hampaiden iskemiset korvaan kiinni.

Eilen olin niin kuollut että jaksoin Assin kanssa pakolla käydä Kampissa tutustumassa ihmishälinään ja tein neitisen kanssa vähän katsekontakti harjoituksia sekä leikin, mutta kotitöihin ei energia riittänyt. Ei tekemään ruokaa, tiskaamaan, imuroimaan jne. Pyykkiä sain pestyä mutta niiden kuivumaan laittaminen oli täysin ylivoimaista mutta sain lopulta senkin tehtyä kun Mise vei vastenhakoisesti Assin iltakävelylle.

Nukahtelen työpisteelleni jos on esim. pitkä asennus käyttäjälle menossa, nukahdan bussiin samantien kun silmät suljen, nukahdan sohvalle ja tuoliin kotona, nukun parhaimmillaan 2 x 15 minuutin päiväunet päivässä (tauon verran) työpaikan sohvalla ja kun pääsee kotiin, on niin paljon tekemistä että ei ehdi mennä nukkumaan kuin vasta Assin iltalenkityksen jälkeen joka on joskus yhdentoista maissa. Toisaalta väsyttää niin että ei kuitenkaan jaksa tehdä mitään joten olisi parempi että menisi vain nukkumaan. Jotenkin tuntuu siltä että 5h:n yöunet EIVÄT VAIN RIITÄ!

Yritän pitää hermoni parhaimman mukaan Assille ja pitää tunteet hillittynä. Kouluttaa iloisesti ja kannustavasti, mutta silti torua oikeista asioista. Eilen lopulta nukkumaan päästyämme, Mise vielä totesi hiljaa että häntä harmittaa kun pinna on niin kireänä Assin suhteen. Sanoin hänelle että se on vain väsymystä. Misen palaaminen töihin loman jälkeen oli rankempaa kuin odotimme, sillä hänen työnkuvansa sekä vuoronsa muuttuivat samalla ja rytmiin pääseminen on hankalaa. Ongelmaa ei helpota yhtään se, että vuorojen takia Mise ei ehdi touhuta oikein Assin kanssa ja nyt Assi totteleekin minua suoremmin. Misenkin pitäisi ehtiä viedä Assia julkisiin, puuhastella sen kanssa ja kouluttaa muutenkin kuin käyttämällä ulkona. Se parhantaisi Assin luottamusta ja sitoutumista Miseen samalla.

Eiköhän tämä tästä kunhan vaan päästäisi rytmiin takaisin. Täytyy vain pitää pää kylmänä ja juoda teetä että pysyy hereillä. Tälläkin hetkellä päässä surisee taas siihen malliin että simmut painuu kohta kiinni jos en saa lämmintä kuppia teetä nenän eteen pian.

Tulispa jo viikonloppu!!

Aikakoneella takaisin

Vaikka eilen kirjoitinkin pikaisen uutislähetyksen, niin palaan nyt viime viikonlopun tapahtumiin. Tarkemmin sunnuntaihin jolloin Tiiti, Veera ja S-tyyppi eli Sanu eli pikkuinen Bichon Havanais hauvveli tulivat käymään. Olivat porukalla tutustumassa kaapelitehtaan pentunäyttelyyn ja samalla tekivät täsmäiskun meillekkin. Päivä vaan ei ehkä ollut parhain vierailulle sillä ulkona oli aivan kaamea ilma, ja Sanulle olikin tiedossa kylvetys heti kun pääsivät sisälle. Valkoinen karvapallero yhdistettynä kurakeliin ja Helsingin asfalttikatuihin ei ole kovin optimaalinen yhdistelmä..


Ensin Assi ei edes huomannut Sanua vaan meni rapsutettavaksi Tiitin ja Veeran jalkoihin, vasta hetkisen kuluttua S-tyyppi ja Pässiläinen kohtasivat ja huomasin Assin hämmentyvän. Veikkaan että Assi ei ole vielä törmännyt niin karvaiseen tapaukseen niin ei pikkuinen oikein ymmärtänyt että mitä toinen haluaa. Pienen tutustumishetken ja tutkailun jälkeen Sanukin alkoi rohkaistua (ainakin jos Sanu oli sohvalla ja Assi lattialla) ja kutsua leikkiin. Tyypit möyrivät Tiitin ja Veeran keskellä sohvalla ja vetivät rallia. Harmi vain että Assi ei oikein katso mihin hampaansa iskee ja ihmiskyljetkin saivat osansa naskalihampaista.


Loppuen lopuksi Sanun alku-ujosteluiden jälkeen tyypit pyörivät lattialla kuin parhaat kaverit. Sanu jopa näytti Assille että "Hei, näin tätä aktivointipalloa oikeasti pyöritetään!". Assilla kun on aina tyylinä se, että se työntää sitä eteenpäin ja päätyy loukkuun johonkin nurkaan, kun Sanu taasen pyöritteli kätevästi edes takaisin ja napsi herkkupaloja Assin nenän edestä! Sanu on muutenkin aika fiksu koira, osaa mm. avata pulloja mitä PässiAssille voisi kuvitella vielä edes kokeiltavan.


Sanu oli turkiltaan aivan mahtavan ihanan pehmeä ja lämmin, oikea ihana pallero! Samalla kävi tosin mielessä, että onneksi ei otettu pitkäkarvaista koiraa kaupunkiin kun näki Sanun pesemisepisodin. Oivoi, ei malttaisi odottaa että näkee tyypit taas uudestaan :)


Tässä vielä vierailusta bonuskuvat. Tarvitsen muuten uuden kameran koska nykyinen ei pysy koirien perässä!! Eikö se ole tarpeeksi hyvä syy ostaa digijärkkäri ;)

Sumeet hauvvat imee herkkuja lattialta

Sumeet hauvvat sohvalla kisailemassa

Kuten aikaisemmin totesin, vieraileva kolmikko oli tutustumassa pentunäyttelyyn tarkoituksena viedä Sanu kisaamaan tulevaisuudessa. Tuo pisti minut miettimään Assinkin käyttäytymistä, sillä harkinnassa on viedä Assia kasvattajan kanssa näyttelyyn ja aloin opettaa Assia seisomaan. Assille on niin luonnollista istuen mielyttää meitä ja olla nätisti niin nyt tuohon seisomiseen pitää vain alkaa panostamaan. Eilen (ennen sänkyepisodia) aloitinkin seisomiskoulutuksen pitämällä raksuja toisessa kädessä ja antamalla niitä Assille siten että se seisoo paikoillaan. Samalla sanoin sanaa "Seiso" ja välillä koskin esim. Assin selkää ja tassuja samalla. Toistin saman vielä suihkussa ollessa ja yllättävän kauan tyttö pysyikin paikoillaan kunnes hermot meni.

Eilen tuli huomattua Assissa yhden nahkojen luontaisen piirteen ensimmäistä kertaa, tekemisen puute rupee selkeästi ahdistamaan Neitiä tuhottomasti. Emme ole nyt pariin päivään oikein tehneet mitään "järkevää" ja uutta niin Assilla on selvästi tekemisen puutetta joka heijastuu epätoivottuna käyttäytymisenä. Eilen yritinkin purkaa Assin tarmoa käskytysleikkeihin. Laitoin Assin hakemaan palloa (kiitin kun Neiti toi takasin ja annoin namin kun päästi irti), istumaan, makaamaan, seisomaan sekä leikkimään "kumpi käsi" leikkiä ja se veikin puhtia tytöstä pois. Tänään ajattelinkin lähteä Neitosen kanssa kunnolla tutustumaan Kamppiin ja keskustaan niin luulisi että siinä on pohdittavaa tytölle vähäksi aikaa. Kasvattaja Kati kehoitti myös kokeilemaan yksinkertaista hakuruutua aivotyöksi Assille, harmi vain että lunta tuli maahan nyt tuon verran että hakuruudun tekeminen ei taida enää onnistua. Pitää etsiä paljasta nurtsia vielä jostakin.

Loppubonariksi vielä nörttipamaus, jos kuvateksti sanoo jotain niin sitten se sanoo :D Näkeepähän tuosta samalla että Neitonen on kasvanut ihan hirvittävästi (ei me yleensä roikoteta Assia noin jos joku sitä kauhistelee :) ).

Longdog is long.

Ylimääräinen uutislähetys.

Uusinta uutta. Oltiin iltapesulla ja sillä välin Neiti Jääräpää KinkkuKankku Rajojenkoettelija oli hypännyt SÄNGYLLE!

*RKLE! Nyt Assi sitten keksi sen miten hypätään, se nimittäin hyppäsi sohvalle juuri puolta tuntia aiemmin mun viereen heti kun tuli pihalta.

Lisäksi Mise oli tämän päivän kotona sillä oli viettänyt yön yövuorossa. Kierona ja fiksuna Misenä hän ajatteli että laittaa Assin pentuaitaukseen, kolauttaa ulko-ovea ja painuu makkariin nukkumaan. Mitä Assi tekee? Vinkuu ensin hiljaa ja sitten kovempaa, ja kovempaa... Lopulta 1.5h:n ajan ja oli yrittänyt tehdä pahojaankin. Aistikohan se että Mise on kotona vai oliko sillä vain niin ikävä.

Puuh.

"Assi! TULE!"

Pääsimme kuin pääsimmekin ulkoilemaan vapaana ilman hihnaa! Painuimme Vuosaareen Tanelin, Petran ja heidän hauvvan Roopen luokse taas pitkästä aikaa (...pitkästä aikaa, voin oikeasti sanoa jostain asiasta jonka on kokenut Assin kanssa että pitkästä aikaa!).

Assi valloitti kadulla ja metrossa jälleen ihmisten sydämiä ja saikin paljon silityksiä ja "oiiii että ku on ihana pikkupentu oi että apua iih!" lausahduksia aikaan. Eräs nainen rappumme ulkopuolella halusi ottaa Assista kuvia ja videokuvaa muistoksi! Ihan kummallista kun nyt tapaa ihan erillaisia ihmisiä jotka ottavat vastoin suomalaista tapakulttuuria rohkeasti kontaktia ja juttelevat. Olen kuullut paljon tarinoita ihmisten omista koirista, kokemuksista ja haaveista. Usein Assia luullaan Jack Russelin terrieriksi ja ihmiset yllättyvätkin kun kuulevat Neidin olevan lyhytkarvainen collie. Usein vastaukseksi kuuluu "Ai niinku Lassie?" ja vastaan "Juu, mutta ilman sitä pehkokarvaa".

Metromatka meni jälleen hurjan hyvin. Assi osaa jo istua todella rauhallisesti ja pitää pään kylmänä. Perille päästyä aurinko alkoi jo pikkuhiljaa painua piiloon, mutta valoa riitti vielä hyvin pieneen kävelylenkkiin Petran, Tanelin ja Roopen kanssa. Roopella oli kuonopanta käytössä joka harmitti toheloa ihan hirvittävästi! Assilla olikin ihmettelemistä että "mitäs ihmeen koirakäytöstä tuo on" kun toinen kyntää kuonolla ruohikkoa.

Jonkin ajan kuluttua törmättiin hyvään ja laajaan nurtsiin jossa uskalsin päästää Assin vapaaksi samalla kun Roope oli kiinni. Halusin nähdä miten Neiti Neitinen reagoi vapauteen ja osaako Jääräpää tulla luokse. Tanelikin nappaili hienoja kuvia joita on jälleen nähtävissä lisää täällä (kuvia painamalla pääsee kanssa galleriaan), mutta lisään tähän mielestäni parhaat otokset maistiaisiksi:

Assi tutkii Roopea

Nenäpusu Roopen kanssa


Tällä neidillä on kyllä aivot narikassa


"Mitäköhän tuolla on...."


Tää on kyllä mun suosikki. "Hähää pääsimpäs mammalta karkuun!!"

Oli mahtavaa huomata että Assi osasi ulkona "Tule!" -käskyn. Neiti porhasi 10-15 metrin päähän ja heti kun sanoin "Assi!", pää kääntyi puoleeni ja kun käskytin "Tule!" niin neiti lähti juoksemaan tuhatta ja sataa luokseni. Niin huippua! Hyvä Assi!! Assi totteli samaa vielä Tanelinkin tekemänä.

Yhtäkkiä huomatiin että alkaa hämärtää ja kellokin oli tainut mennä jo yli tunnin eteenpäin. Aika vain hujahti! Aloin jo miettimään että apua nyt tuli "lenkitettyä" Neitiä jo liian pitkään, mutta ei Assi näyttänyt väsymisen merkkejä joten en ottanut sitä syliin. Reippaasti Assi käveli takaisin metrolle ja vielä Sörnäisissä metrosta kotiin, mutta kotiin tultua Neiti väsähti samantien. Äkkiä ruokaa kuonon eteen ja Assi-imuri lurpsautti ruuat suuhun. Ruuan jälkeen Neitinen kömpi samantien pahvilaatikko petiinsä ja nukahti ansaituille unille. Ajattelin loppuillan olla rauhassa kotosalla ja korkeintaan käydä sisäpihalla Assin kanssa jotta Neiti palautuu päivän rasituksista ja valmistautuu huomisen haasteisiin :)

Temppuja

Aloin "viimeinkin" kouluttamaan Assille vähän muitakin leikkejä kun hurjia riehumisleikkejä mitä Neitinen rakastaa. Nappasin kasvatuskirjasta rauhoittavia etsintä ja älyleikkejä.

Nyt Pässinen osaa nimensä, istua ja näyttää "kumpi käsi" eli kummassa kädessä nami on, napauttaa sitä tassulla :) Jos on väärä käsi niin napautetaan toista kättä ja namin saa.

Oikein hämmennyin siitä kuinka nopeesti Assi tajusi tuon "kumpa käsi" leikin idean. Ei siihen mennyt kuin max 15 min kun neiti mestaroi jo sen. Sen sijaan aarteenetsintäleikki jossa pidetään pentua paikoillaan samalla kun laittaa namin lattialle pennun eteen ja sen jälkeen peittää sen silmät hetkeksi ja antaa sitten pennun etsiä namia on aivan liikaa höyrypääAssille. Homma ei kyllä luonnistu yhtään jos on vain yksi ihminen kouluttamassa vaan toisen pitäisi pitää kiinni ja peittää silmät ja toisen pitäisi laittaa nami paikalleen.

Ihmettelin herätessa kun Assi oli jotenkin ihan levottomana. Hyppäsi sänkyä vasten ja alkoi naputtaa tassulla mun kättä. Sitten vasta tajusin että juma sillä on nälkä :D Nopeasti ehdollistui sitten se...

Maahan menoa yritän opettaa (pentukirjassa ei kerrota miten se tapahtuu) siten että Assi ensin istuu. Sitten pidän namia sen kuonon edessä ja valutan sen alas ja itseäni päin kunnes Assi on maassa ja samalla kun annan namin sanon "Maahan". Jos tyttö on rentoutunut niin homma luonnistuu aika helposti mutta 4-5 harjoituksen jälkeen Assi alkaa käymään raksuihin niin kuumana että seisoo vain eikä tajua enää mennä maahan. Pikkuhiljaa siis :)

Muutenkin naurattaa kun pentukirjassa todettiin "Jos koira on kovinkin ahne niin normaali penturuoka riittänee motivaatioksi" ja tuo menee ihan sekasin raksuistakin. Eihän tässä uskalla huippuherkkuja edes antaa sille!

Misellä on tänään töitä + pändinsä kanssa pikkujoulut joten olemme tyttösen kanssa kahdestaan koko päivän. Nyt Assi meni vähän päikkäröimään mutta sen jälkeen ajattelin painua vähän Neiti Höyrypään kanssa pyörimään Kamppiin ja rautatieasemalle ihan harjoituksen vuoksi. Aluksi suunnitelmissa oli että olisin lähtenyt Assin kanssa johonkin pellolle tai metsään kirmaamaan, mutta en tiedä missä Helsingissä voisi sellaista tehdä, niin että koira olisi vapaana. Harmi koska on noin nätti ilma ja haluaisin että Assi pääsisi vapaanakin kirmaamaan.

Ja hui! Tajusin just että Assi on 10 viikkoa vanha! Kääkkäli!

Assi 10 vko lepäilee pahvilaatikossaan. Onnea kanssa Assin sisaruksille!

LiimaAssi

Assin yksinolo oli mennyt ilmeisesti ihan hyvin eilen. Pää kolmantena jalkana juoksin pitkin Mannerheimintietä ratikalle ja sitten vielä Kalliossa että pääsisin mahdollisimman nopeasti kotiin. Puuskuttaen avasin oven ja tädää! Neiti ei kävellytkään mua vastaan. Innokasta tassuttelua kuului sieltä mistä pitikin kuulua ja menin neidin luokse aitaukseen. Maltoin jopa odottaa niin kauan että Assi oli neljällä jalalla lattialla eikä aitaa vasten ennen kuin menin hukuttamaan Assin haleihin ja rapsutuksiin.

Tarpeita oli tehty ainakin yhdet kumpaakin lajia ja siististi paperille. Hieman KinkkuKankkua oli tainut harmittaa sillä vesikuppia oli siirretty ja läikytelty pitkin lattiaa mutta sitä ei silti oltu saatu nurin. Olin tehnyt aamulla megafiksusti ja antanut Ahnepossulle hieman vähemmän ruokaa kuin normaalisti (vähän yli 1dl penturaksuja) kun edelliseltä päivältä oppineena huomasin neidin kakkineen paperit täyteen ja ruokaa saadessaan ei ruoka maistunutkaan. Eilen kuitenkin neiti veti miltei imurina päiväruuan (2dl raksuja ja pari lusikallista raejuustoa) kunhan seison vieressä ettei Assin tarvinut tulla etsimään mammaa toisesta huoneesta.

Ulkoilu meni reippaasti ja tyttö oli kerrankin innoissaan pihalle mennessä. Kotona NeitiNeitinen oli jalassa kiinni kuin takiainen ja seurasi joka paikkaan perässä. Hetkiseksi sain hengähdystaukoa kun tyttönen nukkui päikkärit sohvalla ja sain viimeinkin pelattua Super Mario Galaxya pidempään kuin 30 min kun normaalisti ei pelaaminen onnistu kun heiluvat ohjaimet ja roikkuva johto kiinnostaa neitiä liikaa :D

Assi halusi pitkästä aikaa tulla pusuttelemaan syliin ÄiskäPäiskän kanssa. Kohta neiti ei mahdu enää syliin!

Misen tullessa kotiin ei Assin riemulla ollut rajaa. Hirmuinen ralli ja kohellus iskän kanssa päälle ja Misekin näki viimeinkin Assin bravuurin eli tillintallinhöyrypääjuoksua pitkin kämppää ja sukellus tuolin alle. Kynsien leikkuukin onnistui viimein kun kieroilimme übertaktiikan. Ensin yritimme pentukirjan oppien mukaisesti tyylillä tassukosketus -> nami, tassukosketus -> nami, tassukosketus leikkureilla -> nami jne, mutta neidillä alko mennä hermot joten pidimme vähän taukoa ja tehtiinki nopeemmalla tyylillä jonka oikeellisuudesta saan kyllä varmaan vielä kuulla :D


Koira Misen syliin, mulla penturaksuja kourassa, Misellä kynsileikkurit ja mulla koura Assin nenän edessä. Samalla ku Mise leikkaa niin neiti mussutti ja nuoli raksuja mun kädestä tasasta tahtia. Kovasti kehuttiin samalla ja silittelin ja välillä Assi havahtui että "hei mun tassuille tehdään jotain!" mutta nopeasti kun totesin "Assi" ja näytin kättä, niin imuri lähti taas käyntiin ja ei neiti edes tajunut että sen tassuja leikataan. Ehkä tämäkin tekniikka on ihan OK! Ainakin saatiin kaikki kynnet tappelematta leikattua.


Huomasin myös Misen tultua kotiin, että Assi reagoi mun huhuiluihin paljon paremmin kuin Misen. Ehkä se riippuu äänenpainosta ja siitä että palkitsen huomiosta useammin kuin Mise. Neitonen onkin siis luultavasti (tai ainakin näin päättelen) oppinut minun äänenpainolleni ja sävylle ja reagoi siihen. Ainiin! Ja sain SUUREN erävoiton kun Assi VIIMEINKIN reagoi ulkona mun "Tule" käskyyn. Seison roskiksilla ja Assi oli ehtinyt jolkottaa jo ulko-ovelle saakka kun päätin mennä kyykkyyn ja kokeilla kutsumista. Sanoin ensin iloisesti "Assi!" ja neidin pää nousi pystyyn, sitten sanoin pari kertaa "Tule, TULE!" iloisesti ja Assi lähti tuhatta ja sataa juoksemaan minua kohti! Olin niin onnellinen että se viimeinkin reagoi vaikka ei ollut namia edes kädessä! Hieno Assi!

VäsyAssi leppiksen kanssa. Leppiksellä on kivat tuntosarvet mitkä mahtuu pikkupennun kitaan juuri sopivasti mussutettavaksi.

Itsenäinen AssiTuhoaja tapaa ChihuMimin.

Eilen olin aivan raivon partaalla koko päivän. En oikein tiedä miksi mutta suututti ja raivostutti ihan hirvittävästi. Assikin sai aamulla tuta äksyilyäni kun kirosin pariin otteeseen että "*RKLE NYT IRTI HAMEESTA!". Päälle hermostutti vielä sekin kun Assilla oli ensimmäinen päivä yksinoloa pentuaitauksessa koko päivän.. Hyvin on mennyt tähän asti ja pisin aika mitä Assi on ollut yksin on ollut 4h, mutta nyt piti olla 8h!

Pelonsekaisin tuntein avasin rapun oven kotiin tuliessani ja kukas sieltä käveli vastaan, AssiPässiRiehupelle. Järkyttyneenä koiran vapaana olosta jähmetyin eteisen lattialle ja tervehdin Assia iloisesti vaikka samalla mielessä pyöri jo kauhut mitä kämpässä on tapahtunut.

Eteisessä odotti nenäliinapaketti revittynä, samoin kengännauhoja oli syöty vaikka niissä ei ollut kauheasti jälkiä. Makuuhuoneessa olisi voinnut olla suurin katastrofi odottamassa, mutta ONNEKSI Assi oli jättänyt Misen soittokamat rauhaan. Yleensä nimittäin Assin pentuaitauksessa aitana pidetään kompostaitaa joka normaalisti rajaa Misen soittokamat niin ettei neiti pääse niihin käsiksi ja nyt ne tietysti olivat täysin vapaana. Pisut oli tyttö tehnyt vahvistimen viereen mutta sekin oli paperille niin kuin pitääkin.

Varovasti hiivin olohuoneeseen ja näin miten neiti oli päässyt aitauksestaan vapaaksi. Ilmeisesti leikkiessä tai panikoidessa neiti neitiläinen oli saanut aitaa hivutettua sen verran seinästä irti että sieltä pääsi Assin kokoinen pentu luikahtamaan pois. Paperille oli tehty ainakin kolmet kakat mitkä vähän jäi mua mietityttämään, oliko ne paniikkikakkoja kenties?

Vahingot siis jäivät pieneksi, tällä kertaa. Nyt vahvistimme aitaa siten että kirjahyllyssä on koukku johon aidan saa kiinni. Nyt neidin ei pitäisi enää päästä sieltä pois.

Melkeimpä heti kotiintulon jälkeen annoin Assille ruuan joka ei neidille kelvannut sitten yhtään. Puolet meni maksimissaan jonka jälkeen Assi menetti kiinnostuksen kokonaan ja otin ruuan pois. Pikaisesti sen jälkeen lähdimme ulos ja seikkailulle rautatieaseman suuntaan. Tarkoituksena oli mennä siskoni luona Vantaalla käymään moikkaamaan Assin "serkkua" Mimiä, 10kk vanhaa chihuahuaa. Assi käveli todella reippaasti ja oli rauhallisesti metrossa ja bussissa. Neiti sai valtavasti silittelyjä vastaan mutta myöskin arvostelua "ei noin pienen pennun kanssa saa olla ulkona!". Kumma juttu miten ihmisistä tulee sosiaalisia heti jos on pikkukoira lähistöllä mitä mennä ihmettelemään...

Hieman piti ravata mutta bussiin päästiin. Yritin bussissa antaa namia silloin kun neiti oli reipas ja istui tai makasi lattialla ja se näytti toimivan. Perille päästyämme huomasin että Assi oli ihan tillintallin siitä että "Missäs nyt ollaan" kun oltiin Vantaalaisella rivitalo- & omakotitaloalueella. Hirmuisesti hajuja ja ruohoa minkä päällä kävellä. Tyttö ei meinanut millään tulla eteenpäin kun oli niin kiinnostavaa ympärillä.

No lopulta pääsimme 15 minuutin (normaalisti menisi 5 minuuttia) talsimisen jälkeen siskolleni jossa Mimi jo odottikin. Assi ja Mimihän tapasivat jo viime viikonloppuna toisensa ensimmäistä kertaa. Tytöt alkoivatkin vetää heti hirmuista rallia ja leikkivät kiltisti toistensa kanssa!

Tässä hippasen kuvia vaikkakin vähän huonolaatuisena kun ei tyttöjen perässä meinanut pysyä:

Assi 9vko ja Mimi 10kk

Assi pölli Mimin Pupen ja Mimi katselee kummastellen "Mitäs toi pentu oikeen luulee tekevänsä!"

Venkulaneiti

Misen tuomaa autokyytiä odotellessa neidit olivat kiltisti keskenään.

Kotimatkalla Assi tutustui kauhistukseen, samaan autoon jolla tyttö tuotiin kotiin aikoinaan. Taisi neitiä hyvin paljon jo väsyttääkin sillä kovasti kainaloon ja syliin pyrki mitä se ei tee enää kotona oikeastaan ollenkaan. Samalla tuli huomattua että Assi ei enää edes mahdu syliin kunnolla! Ei ainakaan istumaan / seisomaan liikkuvassa autossa. Parit vingahdukset neiti päästi mutta muuten matka meni ihan mainiosti.


Kotona Assi väsähti miltei samantien mutta ruoka ei vieläkään maistunut. Ehkä tuo on joku vaihe neidin elämässä tuo nirsoilu mutta minähän en ala tyrkyttämään sille omia ruokiani.


Tänään neiti on toista päivää yksin kotona ja nyt jo jännäilen että mitä kotona odottaa.... Melkein käy sääliksi kun neiti ei todellakaan pidä siitä (kuka pitäisi) jos kakkipaperit jäävät lattialle pitkäksi aikaa. Päässä pyörii jo mielikuvat paniikissa vinkuvasta Assista joka haluaa pois kakkiläjien luota. Kääk!

Assi kohtaa imurihirviön.

Eilen sain jälleen järkyttävän kipukohtauksen ja jäin sairaslomapäivälle töistä. Assi ihmetteli vähän että miksi ei menty aamulla normaaliin aikaan ulos samalla kun itse makasin takki päällä sohvalla yrittäen rentoutua. Lopulta nukuinkin yhteen asti päivällä talvitakki ja kulkukortit kaulassa sohvalla. Mise pisti välillä Assin viekkuun nukkumaan ja hyvähän siinä oli tuhista. Välillä heräilin vaihtamaan asentoa kehon kipuillessa mutta hyvin Assi Assinen väisteli murahtelevaa Marjasta.

Iltapäivästä alkoi jälleen elämä voittaa ja treenattiin hieman Assin kanssa pöydällä seisomista. Kahden ihmisen kanssa homma luonnistuikin paljon paremmin kuin yksin ja Assi ei enää panikoinnut niin pahasti mitä aiemmin. Penturaksuilla pääsee pitkälle!

Koko Assin kotona olo ajan, meillä ei ole ollut imuria. Tai on se ollut kaapissa mutta romuna. Vanha nuhapumppu ei oikein enää kestänyt elämän rasituksia ja päätimme luopua siitä. Viimeisen kerran imuroimme juuri ennen Assin kotiutumista ja viime päivinä lattioita vilkuillessani huomasin että ei juma, kyllä tässä täytyy imuroida ihan just kohta heti!

Kipukohtauksesta selvittyäni, lähdimmekin Misen kanssa tutkimusretkelle Itäkeskuksen Giganttiin. Kriteereinä meillä (lue: mulla) oli:

• Hiljainen
• Tehokas
• Allergiahyväksytty (Hepasuodatin)
• Hyvät suuttimet (esim. kangassuutin)
• Pitkä virtajohto (vanhalla imurilla joutui pistoketta vaihtamaan 4 kertaa kämppää imuroidessa)

Mukavan ja reippaan naismyyjän (kerrankin!!) opastamana päädyimme Phillipsin FC 9161 imuriin. Kerrankin kotiin tultua odotin innokkaasti imurointia!!

Imuritkin ovat kehittyneet ihan ufon näköisiksi, katsokaa nyt tuota lattiasuulakettakin!!

Tietenkin sitä mietitytti että miten Neiti KinkkuKankkunen reagoi tuohon uuteen hirvitykseen. Läjäytimme imurin pahvilaatikon olohuoneen lattialle ja AssiPässinen kauhistui ja järkyttyi totaalisesti, en ymmärrä mikä siinä pahvilaatikossa oli niin kauhistuttavaa mutta neiti pysyi turvallisen välimatkan päässä ihan varmuuden vuoksi ja vikisi hieman. Purimme paketin ja jätimme imurin hetkeksi lattialle ja neiti sai haistella uutta kauhutulokasta rauhassa. Sitten olikin testin aika ja suljin Assin hetkeksi makuuhuoneen puolelle samalla kun itse kokeilin imuria olohuoneen puolella. Oli kyllä vanhaan rämäkökköön verrattuna erittäin hiljainen ja melkein alkoi hävettämään kun lattialta irtosi ties mitä kökköä ja murusta mitä ei ennen olisi irronnut.

Hetkisen imuroituani päästimme Assin myöskin imuria ihmettelemään. Neiti vähän vikisi ja oli selvästi varautunut, ei kuitenkaan haukkunut tai murissut sille. Rauhassa imuroin ja testailin ja pikkuhiljaa nostin tehoa (=imurin melua) ja päästyäni kämpän viimeiseenkin nurkkaan saakka, KinkkuKankkunen olikin menettänyt jo mielenkiintonsa ja painunut omalle paikalle nukkumaan.

Varsin mukavasti tuo siis meni! Imuristakin pakko sanoa että voi hitsinvimpulat kun oli luksusta kun kämppä ei tuntunut pölyisemmältä imuroinnin jälkeen kuin ennen imurointia.

Assi Auringonkukka 9vko

Aikamoista mylläkkää on ollu viimeiset pari päivää Assin kanssa. Ensin pelättiin että neitosen masu oli sekaisin, mutta onneksi tyttö reipastuikin ja syytä huoleen ei ollut enää. Sitten kävimme katsomassa Kamua, järeää 4-vuotiasta mustaa labradorinnoutajaa joka sisälsi matkat bussissa sekä ratikassa ja tänään Assi tapasi alle vuoden vanhan chihuahuatytön Mimin ja näytti taitonsa yksinolossa.

Bussissa Assi pärjäsi hurjan hyvin. Vaikka matka kalliosta pitäjänmäkeen olikin erittäin mutkainen ja kuoppainen, niin assi pärjäsi hyvin mukana. Välillä heitteli hyvinkin pahasti ja tyttö pyöri lattioita pitkin, mutta silti neiti neitinen ei panikoinnut tai vinkunut kertaakaan.

Neiti Neitinen istuu nätisti bussin lattialla.

Perille päästyä tapasimme pihalla Kamuhauvvan joka labradorimaisesti murahdushaukkui pari kertaa ja Assi oli ihan kummissaan. Tällä kertaa sisälle päästyä Assia pystyi pitämään vapaana, mutta Kamu on sen verran mustasukkainen ja käskyttävä että Assi päätti viettää suurimman osan ajasta tuolin alla piilottelemassa. Kotimatkalla jouduimme mennä Assin kanssa vielä ratikallakin osan matkaa, mutta reippaasti tyttö jaksoi koko matkan itse tallustella eikä vikissyt tai näyttänyt väsyneeltä kertaakaan. Itseasiassa kotimatka meni mukavammin kuin yleensä kun Assi kulki todella nätisti hihnassa, en sitten tiedä johtuiko se Kamun antamasta ojennuksesta vai siitä että neiti oli niin väsynyt. Yöllä kuitenkin uni maittoi hyvin.

Tänään Assilla oli sitten yksinolon tulikoe, sillä menimme Misen kanssa Misen siskonpojan ristiäisiin Espooseen. Assi joutui olemaan yksin nelisen tuntia ja mainiosti täällä oli tainut mennä. Jätin ennen lähtöä Assille pentuaitaukseen puppykongin täytettynä sulatetulla juustolla ja penturaksuilla ja uskoisin että se oli viennyt aikaa ihan mukavasti. Assilla oli itseasissa jäänyt pohjalla hieman juustoa ja raksuja syömättä ja veikkaankin että ne olivat vain liian tiukasti siellä kiinni. Protestiksi hankaluudesta neiti neitinen oli pissinyt kongin päälle, mutta paperille sentään :)

Mise joutui lähtemään soittokeikalle ja minä jäin Assin kanssa kahdestaan kotiin. Treenailtiin vähän nimeä, istumista sekä noutamista (heitän tossun, Assi tuo sen ja saa namin) ilman että jää tappelemaan lelusta. Sitten saimmekin yllärivieraan Mimistä, pikku chihuahuasta jonka siskoni perheineen omistaa. Mietin että olisi kiva jos Assi saisi jotain "oman kokoluokan" hauvvakavereita joiden kanssa voisi temmeltää ja opetella koirien kieltä sillä kaikki muut hauvvelit joita lähipiirissä on, ovat sitä kokoluokaa että syövät pikkupentuja aamupalaksi.

Siskoni oli todella huolissaan että miten Mimin kanssa käy sillä Mimi on todella hankasti puolustava ja melko äksypippurinen tapaus. Yllätykseksi Mimi otti Assin todella hyvin vastaan ja pari minuuttia ensitapaamisesta Assi ja Mimi vetivät rallia olkkarin lattialla. Odotettua oli että Mimi pyyhkisi Assilla lattiaa ja näin se kyllä olikin, hyvä vain. Mimi alkoi jo haluta omaa rauhaa ja neiti neitinen vain halusi jatkaa niin parit varoitusmurahdukset Mimiltä ja Assi olikin jo ketarat levällään tuolin alla :D Pitääkin jatkaa vaikka kerran viikossa Mimin ja Assin tapaamisia jotta pysyisivät koirakavereina jatkossakin vaikka Assi kasvaakin.

Kasvamisesta puheenollen, Assi kasvaa kohisten. Kaula on tullut esiin, raajat on saaneet lisää pituutta ja tytölle on kertynyt 2-2.5 kiloa massaa lisää. Lelut saavat kyytiä ja neitonen vetää hurjaa rallia ympäri kämppää vähintään kerran päivässä.

Assi 7vko ja kroko Assin pahvilaatikossa, 20 min kotiintulon jälkeen.


Assi 9vko ja kroko. Kroko alkaa jäädä häviölle koon suhteen.


Assin (7vko) korvat ekana päivänä.


Assin korvat 9 viikkoisena. Selvästi jo nousseet.

Tässä vähän lisää kuvia tältä päivältä:

Assilla on sellainen ilme että "Hmm.. tästä voisi vielä tulla tilanne...."

"MUN KROKO!!"

"JÄYSK!"

"Yhy, kroko voitti... meen piiloon sen omahyväistä hymyä!"

Bonuskuva!

Assi ja Mise kotimatkalla metrossa. Assi ei oikeasti istunut sylissä silloin kun metro liikkui vaan kiltist lattialla, tämä nyt on vain vähän poseerauskuva ;)

// päivitys: huoh ihan oikeasti! Menee hermot tähän bloggeriin kun se pikselisöi ja suttaa kuvat mitkä lisään tänne suoraan toiselta webbisivulta. Ei misen otsa oikeesti noin laatikkomainen ole! Vinkkejä kiitos jos joku on tapellut samanlaisen asian kanssa.

MetroAssi tapaa RoopePoopen.

Assilla oli eilen aika tapahtumarikas päivä. Ensin neidillä on koko yön (siis ti-ke) maha sekaisin kun oli tullut ahmittua ittensä liian täyteen ja sitten tuli ekat kotioksut pihalle. Assi kävi tutustumassa Torkkelinmäen puistikkoon ja sen jälkeen neiti olikin hyperinäpyperinä ja leikki itsensä näännyksiin. Kierosti Mise häipyi kotoa minua vastaan Assin päikkäreiden aikana ja kun pääsimme kotiin niin kuuntelimme kotioven takana hetkisen ja ei itkua kuulunut! Vasta kun pääsimme eteiseen niin neiti alkoi pitää vikinäkonserttia oven takana. Ehkä tää yksinolokin alkaa pikkuhiljaa valjeta sille.

Yksinolon treenauksessa on tullut sekin hyvä puoli että Assi osaa nyt viihdyttää itse itseään jos emme leiki sen kanssa. Paperirullien pahvihylsyt ja leluset saa tuntea pikku naskalihampaita kun neiti neitinen riekkuu niiden kanssa. Ennen Auringonkukka vain käveli meidän perässä ja halusi huomiota. Nyt riittää pieni leikitys aina silloin tällöin ja pari kertaa päivässä kunnon touhuaminen, muuten neiti huvituttaa itseään kyllä.

Tiistaina teimme ensitutustumisen metroon mutta keskiviikkona päätimme tehdä hieman pidemmän reissun Vuosaareen Tanelin ja Petran sekä heidän koiran Roopen luokse. Neiti neitinen pomppasi metroon kuin vanha tekijä ja istui ainakin melkein rauhallisesti koko matkan ajan. Parin viimeisen pysäkin aikana Assi alkoi vähän jo hermostua mutta ei alkanut vikistä eikä ulista vaan näytti lähinnä levottomuutta. Ehkä neitiä pissitti vain.

Metroaseman ulkopuolella törmäsimme Roopeen, sekarotuiseen isoon mustaan hauvveliin joka 3-vuotiaanakin käyttäytyy kuin pikkupentu välillä. Hieman nuuskuteltiin ja Assi alkoikin jo nostella tassua Roopen kuonoa vastaan kun Roope totesi että "ei tää tuoksukaan vielä kivalta tytöltä" ja päätti jatkaa matkaa. Menimme kuitenkin vielä Tanelin ja Petran kotiin käymään ja neitihän oli ihan innoissaan! Roope tallusti edellä ja Assi häntä vispaten ja korvat pomppien käveli perässä.

Perillä Assi kiinnosti Roopea ja Roope Assia. Roope on kuitenkin niin iso ja raisu että emme uskaltaneet niitä vapaana tutustuttaa sillä kerran käynnin aikana Roope pääsi niin läheisesti Assiin kiinni että neiti vähän vingahti, iso hauvveli kun ei oikeen tajua että jos pikkuneidin jyrää niin sitä saattaa sattua. Assilla ilta meni sylistä syliin pomppiessa ja Roopea tutkailessa mamman sylistä. Roope antoi Assille (ja meille muillekkin..) kunnon kielipesun ja Assikin alkoi jo hakkaamaan Roopea tassulla kuonolle ja näykkimään korvasta ja kuonosta. Harmi vaan ettei Assi oikeen tajua ettei sellaselle koiralle jonka pää on miltei isompi ku Assi itse kannata oikein isotella :D

Roopehauvva taustalla kyttää väsähtänyttä Assia.

Kun huomattiin että Assi alkoi pikkasen väsähtää, lähdettiin kotiin. Metrokyyti kotimatkalla meni taas ihan mallikkaasti herkkupalojen saattelemana ja tyttönen jaksoi itse kävellä reippaasti kotiin asti. Kotona ruokaa saatuaan AssiPässi sai hepulikohtauksen ja leluset saivat kyytiä oikeen kunnolla. Arvatenkin viime yö oli erittäin rauhallinen, sillä lopulta kun Assi nukahti, se nukkui viitisen tuntia putkeen keräten voimia. Viiden aikaan aamulla heräsin kun neitonen halusi ilmeisesti päästä ulos tarpeilleen ja heti ulos mentyämme tyttö kyykistyikin ja sen jälkeen paineli takaisin ulko-ovelle ja kotiin nukkumaan. Reipas tyttö!

Tänään pidetään vähän rauhallisempi päivä eikä pyöritä kuin kotikulmilla. Viikonloppuna neidillä on tiedossa uudet haasteet kun lähdemme Misen kanssa Misen siskonpojan ristiäisiin ja perjantaina on tiedossa uutta vierailua ja sunnuntaina on kavereita tulossa kylään.

Tähän perään vielä bonuksena parit kuvat eiliseltä. Lisää kuvia (parempana laatuna kun en osaa tätä bloggerin kuvalisäystä käyttää) on täällä.

Neiti neitinen ja vinkuluu.

Mammeliini yrittää selkeesti imeä pikkuisen aivoja ulos...

Assiliini väsähti.

Citykoira VauhtiAssi

Aamulla aloin kirjoittamaan hirmuista valivaliblogikirjoitusta kun otettiin yhteen neitosen kanssa ennen mun töihin lähtöä. Kummasti päivän aikana kuitenkin rauhotuin kun juttelin kasvattajan kanssa ja tajusin että kyllä se tästä. Koettelmushetkiä tulee kyllä vielä monesti eteen.

Otimme siis yhteen Assin kanssa kun neiti halusi ruokaa vaikka ei ollut vielä ruoka-aikakaan. Käskytys kävi kuuden aikaan aamulla haukkumalla ja ainut tapa miten sain AssiPässin rauhotettua oli että menin Assin päälle nelinkontin makaamaan enkä päästänyt sitä irti. Sen jälkeen tyttönen meni takaisin nukkumaan ja oli kuulemma kivasti rauhoittunut eikä ollut yrittänyt räksyttää.

Pikku Auringonkukka oli tänään yksin ollut mainiosti kotonakin. Mise meni kaupassa käymään ja Assi jäi kotiin unille omaan aitaukseensa ja kun Mise tuli takaisin n. 20 minsan päästä niin neiti oli ihan hiljaa ja lepäili rauhassa. Mahtava reipasAssi!

Assi otti tänään myös tuntumaa citykoiran eloon. Eilen jo käytiin tosiaan Sörnäisten metropysäkillä tutustumassa ja tällä kertaa oli tarkoituksena sama mutta spontaanisti päätettiinkin käydä vielä Sörnäinen-Hakaniemi-Sörnäinen reissu iltapäivämetrossa. Neiti oli niin nätisti ja mainiosti että melkein pakahduin ylpeydestä! Nätisti istu paikoillaan lopulta vaikka vähän ihmettelinkin että missäs ihmeessä sitä ollaan. Ei mitään haukkumisia tai vikisemisiä! HuippuAssi!

Muutenkin olen tänään pohtinut sitä että en ole nähnyt Assin vielä pelkäävän koskaan, siis pelkäävän ihan niin että häntä on luimussa jalkojen välissä. Enemmänkin sillä on sellaista ihmettelyä että "mikäs ihme tuo on". Erittäin mainio Citykoira siis.

Tänään on viimeinkin ollut luntakin "kunnolla" jopa Kalliossa. Yritinkin ottaa kuvaa Assista tikku suussa mutta tulokset olivat melko heikonlaisia....

VauhtiAssi painelee menemään.

Kotiin tultua sain viimeinkin Assista myös hereilläolokuvan.

Assi mörisee ja jäystää tossupossua ja jatkaa sen jälkeen unia.

Omistajasyndrooma osa 2

Mustasukkaisuus, semmostakin on koettu tässä perheessä ihan ihmistyyppien välillä.

"Se tykkää enemmän susta ku musta eikä se tottele mua"

Meistä molemmista tuntuu joskus siltä. Itselläni silloin kun olen arkena töissä ja Mise saa puuhastella Neiti Neitisen kanssa koko päivän ja Mise taas viikonloppuisin kun se on soittokeikoilla ja ite puuhastelen Assin kanssa. Äsken Mise murjotti sohvalla ja Assi oli nukkumassa makkarissa ja palasin tiskaamasta niin toinen totesi vain että "ei se tykkää musta...". Kutsuin pari kertaa Assia olkkariin ja väsynyt tyttö sieltä kömpikin esiin, nostin Misen viereen ja nyt ne nukkuu vieretysten molemmat päikkäreitä sohvalla reporankoina.

//päivitys: mun oli pakko ottaa kuva :D Miten niin Assi ei tykkäis Misestä!

Assi nukkuu ihan kamalasti. 1-2h:n hereilläolon jälkeen 2-3h päikkärit, eikä se meinaa haluta herää millään. Joskus pyörii mielessä että onko se ihan normaalia mutta toisaalta se on pieni pentu ja varmasti tämä kaupungissa olo stressaa sitä ihan eri tavalla kuin jos oltaisi jossain muualla. Toivottavasti ei kuitenkaan ole kyseessä tylsistyneen koiran nukkumista mistä koulutuskirjat ja foorumit varottelee aina... Yöllä se taas nukkui 5h putkeen joka tuntuu ihan järjettömältä. Ja vielä ilman tarpeiden tekoa! Ne se teki sitten ulos kun pompahdettiin ylös lopulta neidin herätellessä.

Mise on vielä koko ensi viikon kotona ja menee sitä seuraavan viikon torstaina taas töihin. Tänään juteltiin että olisi mahtavaa jos ensi viikonloppuna täyttyisi tavoitteemme yksinolosta eli että pääsisimme rauhassa Misen kanssa kahdestaan kauppaan.

Neiti on vähän kummallinen tuosta yksinolosta. Kiltisti se menee makoilemaan jos olen keittiön portin takana esim. tiskaamassa mutta tuolla omassa aitauksessaan Auringonkukka välillä vähän panikoi. Askel kerrallaan sekin. Kun miettii että Assi on huomenna ollut meillä viikon niin onhan se reipastunut jo hurjasti!

Neiti puuhastelee aina välillä esim. kongin kanssa, syö, tuhoaa paperihylsyjä pentuaitauksesaan ja välillä ollaan yritetty laittaa sitä unille sinne kun Assi on nukahtanut. Tuolloin se on kyllä ihan rauhallinen. Välillä tulee kuitenkin ehkä paniikkipisuja, en tiedä kun en osaa sanoa onko se paniikkisäikähdyspisua vai ihan pisua muuten vaan.


Kohta ajateltiin järkyttää taas Assin maailmaa kertarysäyksellä. Pitää nimittäin mennä isoille ruokaostoksille keskustan S-markettiin ja ajattelin että Assi ja Mise voisi saattaa mut metropysäkille. Katsotaan miten se reagoi...

Megahepulit

No jopas tänään tulee päivityksiä mutta eka kunnon päivä kun oon kokoajan ollut Assin kanssa (ja vielä kahdestaan) niin kaikkea sattuu ja tapahtuu. Neiti AssiSekopää veti äsken sellaset hepulit että siinä ei ollut enää mitään järkeä.

Käytiin "megapitkällä" lenkillä ensin. Neiti uskalsi taas tulla porttikongista ulos ja käveltiin ainakin 150 metrin matka sisältäen seisahduksen nurtsialueellakin pitkästä aikaa. Matkalla tavattiin humalaisia nuoria jotka otti Assin tosin hyvin vastaan ja silittelivät sitä. Hyvä vaan että saa positiivista kokemusta lenkityksestä. Sen tosin huomasin että Assi ei mene kaikkien luokse, se valikoi ne keitä lähestyy ja hyvä vain. Tupakantumpit eivät vieläkään sitä kiinnosta joka on ehkä parasta! Tyttö lähtee pois jonkun kimpusta jos toteen sille "Yök ei me tota haluta YÄK!" :)

"Megapitkän" lenkin jälkeen piti vähän suihkutella ja meillä olikin suihkuleikki vessassa taas. Vedestä neiti ei oikein pidä mutta sen jälkeinen pyyheleikki on ihan parasta kun kuivaillaan joka puolelta. Assi sai päivän viimeisen ruuan heti lenkityksen jälkeen. Olen nyt tehnyt niin että Assi syö tuonne sen pentuaitaukseen suljettuna. Se onkin toiminut nyt niin ettei pikkuinen ehdi hätääntyä siellä.

Ruuan jälkeen iski hulluAssi. Hirmuinen järjetön drive päällä. Pässinpää alkoi riehua ja mutustella jo omia pissipapereitaankin niin puhalsin erän poikki ja nappasin Assin syliin. Kerran pikkuvenkuloija pääsi otteesta irti naskalihampaiden saattamana mutta nappasin Assin takaisin syliin ja tyttö rauhottui kuin rauhoittuikin syliini lopulta. Nyt se vetelee sitten hirsiä ihan lopen uupuneena omassa tuolissaan.

Onneksi Assi on vielä niin pieni että sen voi rauhottaa noin "helposti" mutta mitäs sitten kun se kasvaa.. Jaiks!

Neiti rakastaa sohvaa...

...niin tässä tosin taitaa olla syy siihen miksi Assi ei halua herätä päikkäreiden jälkeen :D Tyttö rakastaa sohvaa...

Reipastunut AssiPässiNeitiläinen x 2

Assin virstanpylväitä tänään:

• Päivänvalossa 2 kertaa porttikongista ulos ja hesarin puolelta sisään
• 2 ja 1/2 tunnin päikkäreiden jälkeen ulkoilmassa reipastunut Assi pääsi kustaankadun yli 2 kertaa ja puoliksi hesarin yli (vaakasuunnassa). Jäätiin ihmettelemään ratikkapysäkille liikennettä ja ihmisiä.
• Epäonnistuneen pentuaikauksessa hengailun jälkeen Assi on parhaillaan siellä jäystämässä pahvitolloa ja aikaisemmin oli siellä syömässä ruokansa sekä odottamassa kun kävin toisessa huoneessa hetken aikaa. Reipas Assi!

En kyllä ymmärrä Assin päiväunikäyttäytymistä. Yöunien jälkeen tyttö on megatäynnä energiaa mutta tuossa kolmen jälkeen tyttö muuttuu ihan järjettömän uniseksi ja voisi vain nukkua ja muuttuu megalaiskaksi. Tuhisee välillä ja tykkää jäystää ihan hirvittävästi kaikkea. Silloin on tosi vaikea saada tyttöä ulos kun se vaan jää löhöömään lattialle, mutta jos sen kuitenki saa houkuteltua ylös niin silloin se kyllä reipastuu. Purujäystäminen tosin jää mutta yritetään kitkeä sitä pois ainakin sellaisista kohteista mitkä ei ole hyväksyttyjä (kuten käsi ja jalka ja vaatteet).

Reipastunut Assi

Sitten edellisen huolestuneen kirjoituksen, on asiat menneet jo parempaan suuntaan. Assi on jo paljon rohkeampi ulkona ja tänään päästiin jo kulkemaan toisen kadun porttikongista ulos ja kävelemään Helsinginkadun sisäänkäynnistä sisään. Reipastunut tyttö!

Ulkona ei ole enää niin pelottavaa kuin ennen.

Eilen tosin aloin hieman huolestua Assista. Se käyttäytyi oudosti, jotenkin hajamielisesti ja rauhattomasti mutta toisaalta ylirauhallisesti. Ei saanut nukuttua ja vaikerteli. Heti jos kuului pienintäkään ääntä niin Assi pompahti ylös. Tämän seurauksena en mennyt yöllä eräälle keikalle minne olin ostanut lipun vaan jäin lepäämään Assin kanssa. Assi lopulta saikin rauhotettua itsensä kun menimme yöunille makuuhuoneen puolelle ja se nukkui 5-6h putkeen!! Ihan tajuton määrä. Sen jälkeen neiti olikin taas oma itsensä. Veikkaan että tytöllä oli jotain mahanpuruja sillä näin myöhemmin ajateltuna tuntui että sillä oli ähky. Iltaruoka jäikin siltä väliin ja aamulla ruoka maistui jälleen. Yöllä Assi sai joko oksetuskohtauksen tai sitten yskäkohtauksen sillä joskus kuuden maissa heräsimme Hirmuiseen kakomiseen, mutta Assi tuntui silti olevan melko normaalin tuntuisena niin se saattoi olla yskääkin eikä toistunut enää.

Tästä muuten varoituksena! Sain työkaverilta lahjaksi Auringonkukalle Pedigreen pennuille tarkoitettua dental stixejä. Ne olivat ihan totaalinen katastrofi Assille! Tikku jäi kitalakeen kiinni
ja siitä tuli hirmuinen ralli! Yritimme saada sitä Assilta pois mutta tyttöhän sai hurjan sätkykohtauksen. En ollut nähnyt sitä aikaisemmin sellaisena. Lopulta Assi taisi kitalakeen juuttuneen palasen nielasta kokonaisena josta mahanpurut sitten varmaan johtuivat. Niitä ei tyttö enää toiste saa. Parempia sellaiset kovat "sahajauhopuruluut".

Assi näki tänään ensimmäistä kertaa "Mummin ja Vaarin" eli Misen vanhemmat. Tyttö yritti ensin isotella Mummille mutta eipä se antanutkaan sen isotella joten pikasesti Assi rauhottuikin hänen syliin nukkumaan. Oli aika jännän näköstä sillä aikaisemmin Assi ei ole noin rauhottunut vieraiden lähellä. Vieraiden tultua kylään tuntuu siltä että Assi unohtaa nimensä ihan totaalisesti. Tytöllä viiraa päässä tosi pahasti kun pitää touhottaa. Sama on alkanut heijastumaan nyt ulkona olemiseen. Assi ei reagoi enää mihinkään mitä sille sanotaan eli toisinsanoen "Assi!" = "Huomio koira, katso minua!" ei toimi lainkaan vaan auringonkukka jatkaa sitä mitä se oli puuhaamassakin. Pitääkin alkaa vähän muistuttamaan sille mieleen omaa nimeä.

Yksinoloharjoitukset meni mun kohdalta kyllä ihan pipariksi. Mise on onnistunut lyhyitä aikoja (megalyhyitä) pitämään Assin rauhallisena mutta itse tein sen mokan että pidin sitä liian pitkään itsekseen pentuaitauksessa. Tuloksena vinkumista, hätääntyminen, jättimäiset hätäpissat (onneksi paperille), epätoivoista leluilla leikkimistä ja samalla vinkumista. Heti kunhan tyttö edes vähän rauhottui niin nostin sen pois. Pitää ihan oikeasti seuraavalla kerralla näemmä pitää vain pari sekunttia sitä siellä ettei ehdi hätääntyä vaikka näkeekin minut kokoajan.

Nyt AssiPässi nukkuu koiranunta sohvalla. Jalat vispaa viimistä päivää ja näemmä jotain ulinaa myöskin. Nukkuisi nyt kunnolla niin päästäisi taas harjoittelemaan ulkona olemista :)

Omistajatkin kasvaa

Meille on tullut ihan selkeästi omistajasyndrooma. Ei ymmärretä aina Assin kohellusta ja viestejä. Itelle tulee kauheen paha mieli siitä kun toinen vikisee ja vaikuttaa kurjalta kun en suostu ottamaan syliin tai torun esim. sellaisessa tilanteessa että Assin puremiset on liian rajuja tai ne kohdistuu hameeseen / säärystimiin / villasukkiin jne. Assi on oppinut repimisleikit nimittäin ja tuntuu tykkäävän niistä älyttömästi. Se vähän huolestuttaa sillä se tuntuu pistävän sen ihan sekaisin. Kovasti yritän keksiä Assille muuta tekemistä jos se alkaa tehdä kiellettyä repimistä, mutta sen mielenkiinto ei tunnu riittävän mihinkään muuhun (paitsi osaksi revittyihin talouspaperirullan keskiosiin ja ruokaan).

Tiedän että ei saisi myöntyä koiran vikinään tai haluihin ettei se pääse pomottamaan, mutta milloin on sellainen tilanne että koiran saa ottaa syliin sen halutessa. Vai onko se niin ettei sitä saa ottaa koskaan syliin sen halutessa vaan ainoastaan silloin kun omistaja itse haluaa. Hankalaa! Tänään tuli miltei itku silmään (bussissa tosin vasta) kun aloin miettimään tuota kun ei haluaisi että toisella on paha mieli.

Mise totesi irkissä mulle että Assi oli tehnyt neljät pikkupisut heti sen jälkeen kun olin lähtenyt, vikissyt ja mennyt rauhattomasti nukkumaan. Heti tuli mieleen että onko se nyt saanut jotain outoa traumaa jostain kun ei olla otettu sitä syliin tai kun se on ollut pihalla ja tunteeko se suurta vääryyttä. Suurin pelko on se että Assi alkaisi vihata tai pelätä meitä.

Ulkona käyminen on megahankalaa. Vaikka sekin on helpottunut nyt jonkun verran, niin silti pihalla käyminen on tuskaista. Jotenkin tuntuu hurjalta että Pieni Assi pitäisi tutustuttaa kaupungin hälinään kun ei se suostu edes ulkona olemaan. Toisaalta ei tässä ole kuin viikko mennyt mutta silti.

Ite pelkään sitä että koulutamme Assin ihan väärin ja siitä tulee jonkin sortin ongelmakoira. Vaikka ei se sellainen ole ollut nyt, reipas pikkunen. Mulla on "vähän" huono tapa huolehtia liikaa asioista. Positiivisenä olin viikon alussa suunnitellut että ottaisin Assin mukaan lauantaina kaverin luokse mutta se tuntuu aikalailla mahdottomalta ajatukselta. Toisaalta olisiko sitten parempi että rohkeasti vain lähdetään ja sitten pidän vaikka Assia sylissä jos/kun sitä pelottaa ratikassa tai tyttö pistää jarrut kiinni kun pitäisi kävellä kadulla.

Yksi noista pieleenmenemisistä on selkesti yksinolo. Vielä kun Assi tuli taloon niin se puuhasteli omia juttuja ja olisi pitänyt olla fiksu ja harjotella HETI sitä yksinoloa mutta "omistajasyndrooman" iskettyä ei jotenkin tajuttu sitä. Nyt Assi sitten seuraa kuin hai laivaa kokoajan...

Oivoivoi. Kyllä mä sen tiedän että ei me ihan valtavan hirveitä juttuja voida tehdä mutta silti jänskittää. Kielletäänkö liikaa ja rangaistaanko liikaa jättämällä Assi huomiotta, tunteeko se olonsa silloin hylätyksi. Eikö anneta sille tarpeeksi huomiota tai leikitetä sitä. HUUHPUUH!

Mä en vaan halua että me ollaan jossain hauvvaohjelmassa esimerkkinä siitä että ollaan koulutettu ihan pieleen pikkuinen. Ei nyt pidä huolestua liikaa näistä mun hölötyksistä, tämä on nyt lähinnä vain psykologisen paineen purkua että saa oman pään sisältönsä purettua johonkin. Musta tuntuu kuitenkin että uusilla koiranomistajilla on näitä samoja huolia mutta siitä ei niin yleisesti puhuta. Vähän sama kun vastasyntyneen lapsen vanhemmat "ei saisi koskaan väsyä" vaikka oikeasti siinäkin painaa huoli siitä tekeekö kaiken oikein.

Assille silti pyrin aina olemaan johtaja ja kiva tyyppi enkä ainakaan tietoisesti näytä sille omaa huoltani siitä kun toinen itkee sisälle kun pitäisi olla ulkona.

Ei ne koirat lasia tai sokeria ole, onneksi.

//päivitys: Onneksi on työkavereita. Pomo muistutti elämän realiteetteja ja sanoi että pitää muistaa koirien olevan Eläimiä jotka elävät vaistojensa varassa. Näinhän se on :) Ihminen menee ensin ovesta, ihminen syö ensin, ihminen päättää mitä tehdään ja milloin ja se on pomo. Toki koira saa huvittaa myös itseään mutta ihmisen ehdoilla.

Kehitystä talossa

Vedettiin extremetavat käyttöön.

Mise päätti tänään että meidän sisäpiha on tarpeeksi suojaisa siihen että Assin voi viedä sinne ilman hihnaa, mutta kaulapannan kanssa. Mise oli seissyt Assin kammoaman oven luona ja vain odottanut. Noin 5 minuutin jälkeen Assi tuli itsekseen kammotusoven luokse ja pystyttiin mennä ulos.

Tätä Mise oli sitten toistanut pikku auringonkukan kanssa monta kertaa päivässä ja homma alkoi sujumaan jo paljon paremmin. Samalla Assi näki paljon uusia kasvoja talossa ja sai paljon uusia kavereita. Yksi pelotuksen aihe oli vain ollut hieman rajumman näköinen ukkeli joka oli Assia pelottanut.

Myöhemmin kokeilin tätä itse kun olin kaksistaan Assin kanssa. Assi tuli hienosti ilman hihnaa hissiin ja alkaa tajuta käskyä "Hissi" (silloin mennään hissiin sisään), samoin hissistä poistuminen luonnistuu jo mainiosti. Tyttö asteli ulos ja vähän leikiteltiin kepin kanssa niin pissatkin siinä sitten tuli. Kovaa vauhtia vaan kepin saatuaa AssiPässi juoksi vauhdilla takaisin ulko-ovelle. Kokeilin tätä samaa vielä toisen kerran mutta silloin näin että tyttelillä oli niin kova hätä että piti kantaa ulos ja molemmat hädät tulikin miltei samantien. Tarpeitten jälkeen Assi juoksi vasta ovelle joten ehkä sillä alkaa valjeta homman juju pikku hiljaa.

Tähän selvennykseksi siis että meidän sisäpiha on sellainen että Assi ei pääse sieltä karkuun joten siksikin sitä voi pitää siellä vapaana.. ainakin niin kauan kunnes tulee sanomista mutta tähän asti kommentit on ollu Assista vaan positiivisia ja porukka tajuaa että sitä koulutetaan.

Pikku hiljaa siirrytään hihnaharjoituksiin niin ehkä Assi tajuaisi viimein että se hihna ei oo oikeesti paha homma. Harmittaa kun joka puolella kerrataan sitä miten hihnassa vetävää koiraa saadaan koulutettua mutta ei sitä kun koira ei suostu kulkemaan hihnassa. GRRRR!

Mutta nyt tyttö näyttäis semmoselta että päivän riehumiset on riehuttu ja me mennään nukkumaan näkemään koiraunia. Hihhei!

Tyylipisteet 10

Pakko pistää vielä tämä. Newsflash: Assi rentoutui juuri ekaa kertaa täällä megarentousasentoon :)

Pikkasen kuvia ja videota

Olen tänään ollut sairaslomalla töistä niin tuli ensimmäistä kertaa nähtyä millaista Assin kanssa on olla koko päivä. Aamupäivä meni lähinnä nukkuessa pois järkyttävää mahakipua, mutta iltapäivästä särkylääkkeen voimalla pystyinkin osallistumaan Assiaktiviteetteihin mukaan.

Neiti edelleen isottelee mutta vähemmän kuin eilen. Selvästi muutosta tapahtunut mutta silti minun EI ei toimi mutta misen EI toimii.

Leikkimisessä Assi on reipastunut ja rohkaistunut. Aikaisemmin ei saannut videossa näkyvästä muoviluusta ääntä aikaiseksi mutta nyt saa. Leuat vahvistuneet selvästi.




Assi on myös löytänyt selkeän lempipaikan. AssiPässi pyrkii sohvalle aina kun siinä istuu joku, kuopii sitä ja heittelee itseään selkänojaa vasten. Lisäksi se yrittää lutkuttaa ja painella etutassuilla Misen kylkeä jos Mise istuu siinä ihan kuin yrittäisi saada tissitystä. Hämmentävää!

Hehkulamppu palaa kirkkaimmillaan ennen sammumista...

Aikaisemmin päivällä Assi nukkui miltei pari tuntia mun kainalossa.

Jalat vain vispaa ja kuuluu haukkumista kun Assi näkee pentu-unia.

Niin joo tosiaan. Assi on alkanut haukkumaan ja inisemään unissaan. Joskus tuntuu siltä että se syö ja joskus on taas joku kiva pentukisailu käynnissä. Tänään on eka kerta kun Assi on sellaista tehnyt enkä tiedä tekikö se sitä kasvattajan luona. Ehkä se kaipaa sisaruksiaan unissaan ja siksikin lutkuttelee Miseä.

Assi on ollut nyt iltaisin tosi väsyneenä. En tiedä väsytetäänkö sitä liikaa sitten mutta kyllä tyttö vetää päivärytmiään tyylillä valvotaan tunti - nukutaan 2 tuntia - valvotaan tunti - nukutaan 2 tuntia. Yöllä toki vielä enemmän. Toisaalta esim. ulkonakäymiset on selkeästi aika stressaavaa Assille niin ei mikään ihme minkä takia sitä väsyttää. Assi nimittäin inhoaa vesisateen kastelemaa asfalttia ja vielä enemmän jos sataa samaan aikaan. Silti yritetään hengailla ulkona ja vähän välillä makupaloillakin avittaen tehdä pyrähdyksiä ulkona. Kyllä tarpeiden toimittamiset onnistuu mutta on se vähän taistelun takana. Kumpa pian tulisi edes kuivempia ilmoja.

Riehuja-assi

No nyt musta tuntuu siltä että valitan vain Assista kokoajan vaikka asiahan ei ole niin oikeasti. Assi on maailman paras tyyppi... ja jumpe että se on keränny rohkeutta ja röyhkeyttä.

• Neiti nostelee etutassujaan ja vikisee ulkona jos on märkää ja tuulista "En muuten tuu!" ja valtava tahtojen taistelu käydään ulkona kun ei haluta edetä. Olen yrittänyt laskea kymmeneen ja yrittää uudestaan. Nyt ainakin vielä toistaiseksi maahan kumartuminen ja houkuttelu iloisella äänellä kehujen saatteleman kun on päästy liikkeelle on auttanut etemään pari metriä eteenpäin aina :)
  
• Louksutus, nyt Assi tekee sitä mulle tosi paljon. Ei niin paljoa Miselle mutta mulle oikeestaan joka kerta kun alan häsäämään sen kanssa jotain. Olen yrittänyt erotella sen että onko kyseessä louksuttelu vai pusuttelu mutta kyllä sen leukaperissään tuntee kummasta on kysymys.
  
• Tänä aamuna kuulin pikkusen haukkuvan ekaa kertaa, luulle. Annoin luun pureskeltavaksi kun Assi riehui vähän liikaa mun päällä olleen peiton kanssa niin tuloksena olikin ärinää luulle ja sille haukkumista!
  
• Jaloissa roikkuminen on Assille ilmeisesti suurinta iloa, harmi vaan että se tekee sitä juuri kun hehkulamppu palaa kirkkaimmillaan ja käskytys ei mee enää läpi lainkaan.

Kovasti tässä perheessä siis käydään valtataistelua. Se kuka on Pomo ja määrää herkut ja tekemiset on vielä vähän hakusessa Assilla mutta niin se tässä vaiheessa vielä saa ollakkin kun on mahtavat 2 päivää takana kohta :) Käsittelyn kanssa on nimittäin vielä ongelmia, joko Assi ei vielä luota meihin täysiä tai sitten kuvittelee tosiaan olevansa ylempänä. Sellaista koiran tutkimista ei olla pystytty oikein tekemään kun tyttö ei rauhotu vaan lähtee venkuloimaan.

Koiran rauhotusvinkkejä siis tänne kiitos!

Viime yö meni jo ihan todella hyvin. En kuullut Assin vikisevän kertaakaan, mutta toisaalta tyttö oli kyllä niin totaalisen puhki eilen illalla että nukkui miltei kolme tuntia putkeen ja sen jälkeen vielä lisää. Illalla päästiin kakkimaan vielä niin myöhään pihalle että Assi selvisi ilman kakkoshätää koko yön ja seuraavaksi käytiin vasta heti herättyä aamulla! Reipas Assi!

Ainiin, Assi hikottelee! Yleensä jonkun yllättävän jutun jälkeen Assi rupee nikottelemaan ja se on ehkä maailman hellyyttävintä. HassuTassuAssi :)

*suihk*

Pikapäivitys:

Jahas.. tyttö tekee sit vissiin mitä vaan herkkupalojen eteen. Käytiin juuri suihkussa kolmen herkkupalan voimalla kun neitonen päätti astua suoraan sanottuna *askaansa tuossa äsken sisäpihalla.

Suihku oli ihan ok, mutta sen jälkeen neitonen alkoi jällene louksuttamaan kun istuttiin sohvalla. Kylmästi nostettiin Assi pois sohvalta ja tuloksena oli sohvalle pyrkimistä ja vikinää. Vähän kävi lelukoriakin nakertamassa kunnes palasi takaisin nirisemään.

Ei oltu huomaavinaankaan Assia ja nousin sohvaltakin pois ja kävin hakemassa Miselle maistiaisen padasta mitä olin tehnyt. Mise sitä mussutteli sohvalla ja Assi lopetti vikisemisen ja tuli nyt kyhjöttämään tietokonetuolin alle. Nostin jopa jalat ylös ettei se pääse niihin kiinni. Ei tätä kyllä kovin pitkään jaksa. Nyt kun tyttö on rauhottunut niin voisi sitä silitellä kohta :)

Aloin pohtimaan tätä siltä kantilta että eihän lapsetkaan saa aina tahtoansa läpi kun haluavat. Muuten niistä tulee hirviöriiviöitä. Me ollaan pomoja ja sen pitää Assinki tajuta. En olis uskonnu että se tosin näin nopeesti alkaa koetella mut herkkupeppuassi kun on niin....

*louks*

Johan tässä ehdittiin alle vuorokausi elää yhteiseloa kun jo alkoi johtajuustaistelut tässä perheessä.

Tänään Assi on nimittäin alkanut louksuttamaan, eli esim. koulutustilanteessa on herkkuja taskussa, sitten huomaa että koira alkaa käymään vähän liian kuumana ja koulutustilanne loppuu. Assi keksii että "*RKLE! ANNA MULLE LISÄÄÄ!!!" ja alkaa louksuttamaan. Ensin yrittää päästä taskulle ja kun toteaa "Ei" tiukasti niin neiti alkaa lyömään leukoja yhteen ja yrittää tulla naamalle. Miselle Assi oli aikaisemmin päivällä jopa haukkunut, mulle se ei vielä sitä ole tehnyt.

Louksutustilanteen itse koettua soitin kasvattaja Katille ja kysyin että mitäs nyt. Hän totesi että tuollaisen tilanteen tultua vain kääntää selän ja lopettaa tilanteen. Antaa eleillä sellaisen merkin että "Mua ei kiinnosta YHTÄÄN mitä oot just puuhaamassa".

Jos louksutus ei saa mitään aikaiseksi herkkujen tulemiseksi niin Assi yleensä yrittää käpertyä syliin lepäämään tai vaihtoehtoisesti ensin puremaan lahkeita / hametta / säärystimiä / sormia. Mietin että onkohan tuokin jonkinlainen dominointiyritys "jos et kerran anna niin mä istun sun syliin ja teen mitä lystään (eli puren)" vai mitä sillä silloin kieltoyritykset menee ihan kuuroille korville. Yleensä Assi kuitenkin rauhottuu heti tilanteen jälkeen ja painuu nukkumaan kuten nytkin Pässinpää on tuhisemassa pahvilaatikossaan.

Mietin että tuollainen lepyttelytilanne on oikeasti aika hämäävä jos se oikeasti onkin dominointia. Sen voi kuvitella hyvin suurella todennäköisyydellä lepyttely-yrityksenä "älä oo mulle vihanen, oon oikeesti kiltti ja haluun vaan lepää sylissä ja käpertyä tähän kun tässä on kivaa", eikä pomotuksena.

Pitääkin jutella kasvattajan kanssa hieman lisää tästä jutusta... Pistää rastapään sekaisin tälläinen :)

Nörttien uusi vauvva...

...ja miten siitä keskustellaan:

12:44 (mise) hihi
12:44 (marjanen) no mitäs :)
12:44 (mise) tehtiin pissat nurtsille ja kakat sisäpihalle :)
12:44 (marjanen) !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
12:44 (marjanen) hyvä assi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
12:44 (marjanen) jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!!!!!!!!!!!!!!!
12:44 (marjanen) TÄÄ PITÄÄ BLOGITTAA

Pissirumbasamba alko

Assin nukuttua pari tuntia, nousi pahvilaatikosta häntää heiluttava, nälkäinen ja iloinen tyttö joka päätti tervehtiä iloisesti ja sitten mennä sanomalehdelle pissille. Pienen nuuhkuttelun jälkeen annoin Assille viimeinkin ruokaa missä oli ruokalusikallinen jauhelihaa mukana ja se meni kuin imuriin! Kauhia "SlyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyrP" vain kuului.

Sitten tulikin jo kakkoshätää sanomalehdelle ja hirmunen iloralli alkoi. Itse makoilin sohvalla rallia tuijottaen kunnes tyyppi halusikin tulla syliin tuloksena tälläinen:

"Hei tyyppi kuka sä oot ja missä mun sisarukset on.. niin ja haluun lisää ruokaa!!"

Taustalla näkyykin mukavasti se kun oltiin unohdettu tyhjentää sohvapöydän välitaso. Ei kestänyt kauaa ennenku Assi tajusi että "Hei tällähän on paljon kivoja lehtiä mitä mä voin repiä täältä pois ja kiivetä ite tilalle!". Nyt kaikki kamat on sitten nostettu ylemmäksi.

Assi sai niin kauheat sätkyt eilisestä autoreissusta ja hirmukammotusasfaltista että päätimme suosiolla olla viemättä pikkusta ulos enää illemmalla. Tarpeet tehtiinkin vain paperille (suurimman osan ajasta...) ja ongelmaksi muodostui se, että Assi kovasti haluaisi tulla pussailemaan samalla kun itse korjaa pissasia sanomalehtiä pois lattialta. Kovasti tässä on oppimista. Samalla huomattiin että meiltä puuttuu kokonaan järjestelmä siihen, mitä pissikakkapapereille pitää tehdä!!

Mutta lopetampa koiran eritteistä puhumisen (toistaiseksi... sillä tiedän jo mistä kirjoitan seuraavassa päivityksessä) ja kehumpa sitä miten reipas Assi oli yöllä!

Tyttö hoksasi heti että "tässä on mun peti, tässä on mun kroko, tässä mä nukun". Valojen sammuttua vähän kuului vaimeaa ininää mutta otettiin Tuiren pentukirjasta oppia ja laitettiin käsi roikkumaan Assin pedin luokse sängynlaidan yli. Vikinä loppui välittömästi. Tuota jatkui sitten pari(kymmentä) kertaa yön aikana. Pientä vikinää, käsi, hiljaisuus. Pari kertaa herättiin / noustiin keräämään pissipaperit pois, mutta muuten yö meni varsin mainiosti. Hirvittävästi Assi litki vettä yöllä, mutta luulisin sen johtuneen siitä ettei ollut juonut oikeestaan mitään kotiin tulon jälkeen vaikka oli syönyt kahdesti hieman turvotettuja nappuloita.

Pikanen päivitys!

Assi on nyt kotona, kotimatka meni ihan hyvin!

Hauvveli alko täristä hervottomasti auton lähdettyä liikkeelle ja alkoi vikistä. Yritettiin välillä olla jalkatilassakin mutta sylissä oli parempi olla. Käpylän kohdalla Assi yhtäkkiä rauhottui ja alkoi selvästi voida pahoin sillä kuolaa alko erittyä hervottomia määriä (oon ihan kuolassa tällä hetkellä...). Lopulta n. 1-2 min ennen lopullista pysähtymistä (parkkipaikkaa etittiin jo) Assi päätti puklata.

Kotiin tultua mentiin Assin "omaan tilaan" ensiksi. Vähän aikaa jaksoi tutkia ja nuuhkia alueen läpi ja kokeilla paria lelua kunnes samalla kun olin laittamassa nappuloita valmiiksi niin Assi oli ehtinyt nukahtaa pahvilaatikkoon.

Yritettiin houkutella Assia edes syömään mutta tyttö ei liikahtanutkaan. Taisi olla aika hurja reissu pikkasella...

Nyt se sitten nukkuu tuolla. Nappuloita ja jauhelihaa odottaa valmiina sitä että Assi vähän herää ja reipastuu :)

Zzzzzzzzzzz.........

Viimeinen yö...

...ja miten kulutan sen. Panikoimalla IHAN täysiä. Mitäs jos me ei pärjätä sen kanssa, mitäs jos se ei opi sisäsiistiksi, mitäs jos se ei tykkää meistä, mitäs jos se on ihan hirveä tuhohurrikaani, mitäs jos se menee ihan paniikkiin kaupungissa, mitäs jos me lihotetaan se tai vaihtoehtosesti kuihdutetaan kuoliaaksi, mitäs jos se tukehtuu johonkin juttuu minkä oon unohtannu lattialle tai sängyn alle ja se löytää sen. Me ei saada nukkua enää koskaan, me ei saada olla rauhassa enää koskaan, osataanko me enää pussailla misen kanssa ku se tuijottaa vieressä ja unohdetaanko me toisemme kun hössötetään vaan sen ympärillä.

...toisaalta, odotan ihan hirvittävästi sitä kun näkee sen reaktion ensilumeen, odotan sitä kun pääsee sen kanssa ekaa kertaa jäälle, metsään, mökille, metroon, bussiin, ratikkaan, ostoskeskukseen, kavereille, kotikotiin. Odotan sitä kun misen vanhemmat viimeinkin näkevät sen sillä he eivät tiedä siitä yhtään mitään vielä. Odotan sitä kun tulen ihan hirvittävän väsyneenä ja känkkäränkkänä kotiin ja täällä odottaa se, pikkuinen jolle ei vaan voi olla vihainen vaikka se on järsinyt seinät ja pöydät ja pissinyt lattialle unohtamani lempipaidan päälle. Odotan sitä että pääsen harrastamaan sen kanssa ja unohtamaan hetkeksi omat huolet ja ennen kaikkea odotan sitä että saamme siitä maailman parhaan eläinystävän.

Assi tänään sut haetaan kotiin! Me luvataan olla kunnon tyyppejä :)

Assi kiusii Hannuveikkaa. (c) Hanna Pänkälä

Checklist

Mitä löytyy?

• Sänky (huijjattiin ja tehtiin itse fleeceviltistä ja ylimääräisestä sijauspatjasta)
  
• Peitto
• Säädettävä pentupanta turvalukolla
• Nahkainen hihna
• Korvapuhdistetta
• Silmäpuhdistetta
• Tassusalvaa
• Vinkuleluja
• Pehmoleluja
• Luita
• Herkkupaloja
• Ruokaa
• Kynsisakset
• Pyyhe (huijjattiin ja käytetään omia pyyhkeitä..)
• Johdot suojattu
• Pentuaita
• Matot pois
• Pahvilaatikoita
• Sanomalehtiä
• Ruoka ja juomakuppi (huijjataan tässäkin, käytetään uunivuokaa alkuun kunnes saadaan järkevään hintaan "oikeat")
• Rakastava ja innostunut perhe
  

Mitä puuttuu?

• Koiravakuutus, otetaan todennäköisesti Pohjolasta
• Pentukoulutus, ollaan selvitetty paikkoja jo mutta keväällä pidetään vasta seuraavat joten tällä ei kiirettä
• Oikeat ruokakupit
• Taito leikata kynsiä ja hoitaa korvia
• Assi

Mutta huomenna se tulee!!!!!!!

TJ 2 (periaatteessa 1)

Assi - Final Fantasy's Dear Heaven
Assi Auringonkukka
AssiTassi
Assi Nakulassie
AssiPässi
Assi Ahmatti
Assi Ahnepossu

Tulevalla pikkusella on jo nyt monta eri nimeä vaikka hauvveli ei ole vielä pääsyt uuteen kotiin saakka. Assi on tulossa ensimmäiseksi perheenjäseneksi minun ja avomieheni 60 neliön citykaksioon keskelle Helsingin Kallion ydintä. En oikein tiedä missä välissä meille tuli mieleen että "nyt halutaan koira!", ehkä se oli ajatus joka oli pikkuhiljaa kasvanut molempien mielessä yhtaikaa ja lopulta kun toinen sai ajatuksen päästään ilmoille, päätettiin alkaa pohtimaan minkälaista hauvvelia sitä haluttaisi.

Ensimmäisenä pohdimme labradorinnoutajaa sillä meillä molemmilla on hyviä kokemuksia kyseisestä rodusta. Lopulta aloimme kuitenkin miettimään että olisi kiva olla "hieman erilainen" ja aloinkin pohtimaan mitä muuta voisimme harkita. Surffasin kesäkuussa koirasivuilla ja vertailin eri rotuja kunnes törmäsin tähän testiin josta tuli tulokseksi labbiksen lisäksi minulle täysin tuntematon rotu lyhytkarvainen collie. Olin aina mieltänyt päässäni colliet sellaisiksi Lassiekarvapehkoiksi. Wikipedittelin hieman rotukuvausta ja aloin tutkailemaan eri kenneleiden ja harrastajien sivuja ja mielenkiintoni heräsi. Rotu vaikutti aivan huipulta ja pidin todella paljon rodun ulkonäöstä. Reippaita, iloisia ja harrastusintoisia. Rotukin vaikutti terveeltä mikä oli iso juttu sillä labbiksissa pelkäsin "paksuusgeeniä" ja lonkkavikoja mitä lähipiirin hauvveleilla on ollut ongelmana. Kerroin avomiehelleni löydöksestäni ja hänkin innostui rodusta yhtä paljon joten löimme haaveemme lukkoon. Lyhytkarvainen tricolor collienarttu.

Tie Assin löytämiseksi oli kuitenkin parin epäonnistumisen takana. Ensin otimme kotipaikkakuntani läheltä löytyneeseen Cinnaberryssin kenneliin ja varasimme alustavasti pennun, kävimme katsomassa mammakoiraa ja tykästyimme mutta loppuen lopuksi pentueesta ei riittänytkään meille tyttöä.

Pakkien jälkeen aloin etsiä uudella innolla Helsingin lähistöltä löytyviä kenneleitä ja soitin Asandzanin Hannalle. Ääni täristen tiedustelin olisiko mahdollista varata tulevasta pentueesta trikkityttö jos sellainen sattuisi syntymään ja lopulta sovimmekin kyläilystä. Samalla Hanna vihjasi hyvän ystävänsä Katin Final Fantasy's kennelistä johon oli myös syntymässä samoihin aikoihin pentuja kuin heille. Otin lopulta myös Katiin yhteyttä ja loppuen lopuksi kävikin niin että Final Fantasy'sin D-pentueesta löytyi meille se oikea pikkuinen, Assi Auringonkukka :)

Aikaa kului ja pennut syntyivät. Emme olleet vielä nähneet Katin kanssa vaan olimme juteleet sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Muistan vieläkin erään puhelun kun taustalta kuului pientä vikinää ja kysyin tyhmänä "Sielläkö ne pennut on" ja silloin vasta iski että siellä oikeasti oli pikkuisia punkeroisia joista mahdollisesti meidän Assi löytyisi. Lopulta pääsimme katsomaan mahdollista Assiehdokasta kun pennut olivat 4-5 viikkoisia. Ehdokkaita meillä oli 2, "työnimet" Auringonkukka sekä Milla Magia. Kuvista olimme "päätelleet" misen kanssa että Auringonkukka on luonteeltaan "minä olen söpö ja nätti ja mäymäy minä tykkään silittelystä" kun taas Milla Magia on enemmän "Hihhei minä teen mitä haluan ja tutkin ja hutkin joka paikan ja olen energiapaukkupommi joka tykkäilee lähimmistään täysiä!". Olikin suuri yllätys kun eräässä keskustelussa Kati kertoi asian olevan miltei niin. Milla Magia on energiapommi säheltäjä ja Auringonkukka taasen rauhallisempi tapaus.

Auringonkukka tähtäimessä astuimme sisään pentujen tuhistessa pentulaatikossa ja kukas ensimmäisenä hyppäsi meitä ihmettelemään kuin Milla Magia. Tomeratäti :) Assi lähestyi meitä lopulta varovasti ja ihmetellen mutta neitonen vei meidän sydämet välittömästi. Sydäntä lämmitti myös hauvvelien emo Siiri joka tomerana tuli meitä iloisesti häntä heiluen moikkaamaan ja välillä kävi tarkistamassa onko kaikki pikkuiset vielä tallessa. Siiri oli iloinen ja ystävällinen, vaikkakin selkesti kaikkensa pikkuisilleen antanut mamma. Hännästäkin oli yhdestä kohtaa karvat lähteneet.

Pikkuiset taapersivat ja telmivät, nukkuivat ja pissailivat. Me kahvittelimme ja sovimme että varaamme pikku Auringonkukan itsellemme. Kahvittelun jälkeen pikkuiset heräsivät päiväunilta ja Assikin kiipesi syliini. Olin lukenut pentutestistä jossa pentu käännetään selälleen ja katsotaan miten se reagoi käsittelyyn. Vastaan tappeleva pentu olisi iteäpäinen ja rennosti chillaileva pentu olisi rauhallisempi tapaus. Yllätyksekseni Assi miltei itse kierähti syliini selälteen ja alkoi leikkimään hupparin naruilla. Sisarushauvvelikin kävi kiusimassa Auringonkukkaa mutta tyyppi ei ollut moksiskaan ja alkoi vedellä sikeitä edelleen selällään sylissäni. Kati selitti jotain taustalla koiran kasvatuksesta mutta muistaakseni kaikki meni ihan ohi kun Assipässi tuhisi ja veteli sikeitä, tyttö hurmasi minut niin täysin että tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. Kun eron hetki tuli, yritin varovasti nostaa Assia pois sylistä mutta tyyppi vain pentumörisi loukkaantuneena ja kömpi takaisin syliin! Vähemmästäkin sydän sulaa!!! Lopulta raaskin nostaa Assin röhisemään muitten pentujen kanssa ja vähän se loukkaantuneena röhisi takaisin mutta jatkoi sitten uniaan.

...Näen miltei tuossa kuvassa miten Assi pohtii "Hähää kohta mä tuun teille tuhoamaan kaiken ja ahnepossuilemaan hähää!".

"MMMmmmm mä jään tähän tuhisemaan pentu-unia..... lämmintä ja mukavaa hamepesässä."

Kotimatkalla olimme molemmat Misen kanssa hiljaisia, ei jotenkin mahtunut päähän että "nyt se siellä ihan oikeesti odottaa meitä ja se on tulossa 3 viikon kuluttua meille". Viikon sulattelun jälkeen aloin kuitenkin taas innostua Assista ja jokapäiväiseksi rallatteluksi tulikin "Assi assi PÄSSI, Pässi pässi ASSI". Nyt on kello jo sunnuntain puolella ja maanantaina pitäisi vauvvelia mennä hakemaan uuteen kotiin. On varmaan sanomattakin selvää että meitä molempia jännittää ihan älyttömästi. Mise lueskelee parhaillaan pentukirjaa makkarissa (jonka olen ehtinyt lukemaan jo kolmesti :D) ja itse hösäilen olkkarissa pentuturvallisuutta.

Mietin että blogi on se TEH JUTTU (tm) verkostoituneessa nykymaailmassa kertoa meidän kuulumisia ja pitää kirjaa pennun kehityksestä. Samalla saan laitettua kuvia ja vaikka videotakin siitä miten nörttihippiperheen esikoiskasvatti saa meitä hämmästettyä tempauksillaan. Helppo tapa jakaa kokemukset. Itse olen ehkä vähän liiankin utelias internetin koluaja ja Assin sisaruksen Veken nettisivut on jo tutut ja mammaSiirin perheen nettisivut on koluttu niin monesti että en uskalla edes laskea. Tästä se lähtee, katotaan miten jatketaan :)

"Mä tuun vallottaman teidän maailman ja ahnepossuilemaan parin päivän kuluttua!!" (c) Hanna Pänkälä