Mistä piti oikeasti kirjoittaa?

Niin, nyt muistan mistä mun piti oikeasti kirjoittaa :) Eli julkisilla matkaamisesta.

Assi on metron ammattilainen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa edes kun on tullut kanssamatkustajilta kehuja siitä miten hienosti Assi metrossa on. Eli istuu minun edessä ja tuijottaa. Assi saa ruokaraksun aina kun metron ovet aukeavat ja sulkeutuvat ja nykyään Assi osaakin kääntää katseensa minuun ovien aukenemisäänestä sekä ovien sulkemisesta ilmoittavasta piippauksesta.

Lisäksi hissiä odotetaan istuen maassa katsekontaktissa, hississä taasen istutaan ovien edessä samalla kun pari raksua on maassa. Vähän ennen kuin ovet aukeavat niin Assi saa luvan ottaa raksut ja sitten poistutaan hissistä.

Metro on mukava kun se on niin tasaista menoa sen kyydissä. Bussissa taasen on AIVAN KAAMEETA kun bussi heiluu ja huojuu joka puolella ja pällikuskit tekevät äkkijarrutuksia liikennevaloihin. Helsingissä on varmaan jokaisella pääkadulla jonkinlainen tietyömaa ja bussit ovat epämukavan kuumia ja aina täynnä. Eilen Assi oksentikin bussiin kun mentiin Vantaalle moikkaamaan siskoni perhettä.

Juna sekä ratikat on ok, samoista syistä kuin metro PAITSI korkealattiaiset versiot. Assi kun pelkää tietynlaisia portaita. En oikein keksi että mistä se johtuu, mutta Assi tosiaan pelkää pieniä, jyrkkiä tai VALKOISIA portaita. Silloin neitinen pitää aina nostaa kyytiin joka on ihan hirveää.

Eilen oli ehkä järkyttävin esimerkki valkoisista portaista koskaan, en edes tiedä pitäisikö tätä kirjoittaa tänne koska saan varmaan arvosteluryöpyön koirankidutuksesta mutta kirjoitan tämän kuitenkin.

Siskollani on valkoiset, kaakeliset 180 astetta kiertävät portaat rivariasunnossaan. Assi ei suostunut millään tulemaan niitä alas joten yritin sitten nostaa Assin syliin. Tuloksena oli kuin kivusta huutava (vaikka ei sitä oikeasti sattunut sillä olen monta kertaa nostanut Assin samalla tavalla ylös syliin) pieni pentu joka pelkäsi kuollakseen. Kesken kaiken rappusia Assi alkoi rimpuilemaan tuhottomasti ja melkein jo tiputin sen, Assi kuitenkin iski päänsä niin täysiä minun suuhun että veri purskahti huulistani ja ikenistäni ja hammas on vieläkin kipeänä. Assi pissasi kauhusta päälleni.

Vieläkin puistattaa että miten olin niin TYHMÄ että pakotin sen menemään sylissäni rappuset alas, tein niin väärin kun kidutin tuota eläinparkaa ja varmaan aiheutin sille traumat valkoisia jyrkkiä rappusia kohtaan. Melkein itku tulee silmään itselle (ja eilen sitä itkeskelinkin). Olin tyhmä omistaja ja toimin väärin, mutta otin opikseni. Toivottavasti Assi ei nyt kuitenkaan ihan järkyttävästi traumatisoitunut ja eläinsuojeluvirasto tule perääni. Ainakin alaspäästyä se oli oma iloinen itsensä ja reippaasti tervehti kaikkia ja leikki normaalisti. Oivoivoivoi.. omistajalle taisi jäädä huono mieli.