Putkikassin kuulumisia (ja protestipissoja).

Tasaisesti painetaan eteenpäin. Pakko sanoa heti alkuun että jos Pässistä ei olisi niin voisi tän tytön pää olla kyllä paljon pahemmassa jamassa kuin mitä se on. Parasta terapiaa kyllä tuo piskinen <3

Pässi reipastuu ja haluu aktiviteettia päivä päivältä enemmän. Ulkoilukerrat alkaa venymään kerta kerralta pidemmäksi ja neitinen vaatii huomiota ja leikkimistä. Pari kertaa Assi koetteli hermoja tekemällä protestipissoja kun ei joko ruokaa (itse söin) tai leikkiä (tunkee lelua syliin) tippunut. Ensimmäisellä kerralla en reagoinnut mitenkään, mutta kun samalla viikolla neiti teki toiset protestipissat niin mulla hirtti kiinni. Heti kun huomasin mitä Assi oli tekemässä niin nousin tuolista ja jyrähdin oikein kunnolla.

"ASSSSSSI PERRRRKELE NYT TOISEEN HUONEESEEN!!!"

Ja koira lähti sellasta vauhtia makuuhuoneeseen että en ole nähnyt aiemmin. Suljin liukuoven, manasin itsekseni ja siivosin pissat pois lattialta. Toisesta huoneesta ei kuulunut pihahdustakaan (joskus Assi saattaa narista itsekseen harmitusta). Avasin oven ja Assi istui meidän sängyssä tuijottamassa ovelle, kävelin lähemmäs ja Neitinen painautui kiinni sänkyyn kuin anteeksipyydellen. Korvat vain värisi päässä kun ei tiennyt miten korvia olisi pitänyt.

Menin hitaasti ja lempeästi sängyn viereen ja totesin Assille että "ei hätää" samalla silitellen, samantien Neitinen hyökkäsi antamaan lepyttelypusuja häntä vispaten joista ei meinannut tulla loppua. Sen jälkeen Assi ei ole enää protestipissoja tehnyt.

Mitäs muuta tänne, muutto on ensi kuussa ja Assi elää melkoisessa rumbassa kun huonekaluja lähtee jo nyt pois ja uusia tulee paketissa tilalle huoneen nurkkiin. Treenaukset on jäänny vähän vähille, jälkeä kun ei oikein pysty kaupungissa tekemään. Pari kertaa olen yrittänyt mutta Assi menee siitä ihan sekaisin. Sentään osaa yhdistää sen että kun Mise pitää siitä kiinni tai sidon Assin puuhun ja menen tamppaamaan maata, niin Assi seuraa katse herpaantumatta ja kirmaa samantien heti kun mahdollisuuden tullen tampatun alueen alkuun. Vaikka huomion yrittäisi vaihtaa jonnekkin muualle siinä välissä niin Neitinen haluaa vain lähtä imuroimaan jälkipaikkaa.

Syy miksi olen lopettanut jälkien kokeilemisen tähän, on se että en tiedä miten edetä niissä. Pitänee etsiä netistä tietoa ja apuja sillä esim. Vekeveikan ja Apun blogissa oli maininta siitä, että jäljen lopussa on "loppupalkka" mitä meillä ei ole ollut ollenkaan. Kovasti Assi varmasti olisi innokas tekemään jälkeä ja se tykkää käyttää nenäänsä, mutta kaupungin puistoissa Assi selvästi menee sekasin jälkien suhteen ja pelkään vain että opetan sille väärän tavan käyttää nenää. Ehkä se nyt helpottaisi kun päästään lähemmäs kunnon maastoja ja jälkiä voisi taas tehdä.

Assi nauttii selvästi luonnossa ja metsässä kulkemisesta. Olisikin kiva tietää että millaista paimenkoiran paimentaminen oikeasti on, sillä usein metsässä tai aukeilla alueilla Assi tuntuu menevän ihan sekaisin ja vaatii päästä irti. Irtipäästämisen jälkeen se laukkaa tuulispäänä 5-10 minuuttia ympyrää ihmisten ympärillä kunnes rauhottuu ja lenkkiä voidaan jatkaa. Viimeksi kun tuo tapahtui Vuosaaressa metsässä niin Assin matkalla oli valitettavasti iso, ISO kasa mutaa ja seurauksena oli ERITTÄIN mutainen koira :D Mahtoi olla hauskaa kuopia vauhtia lisää mutamössöstä.

Aktiivisen viikonlopun jäljiltä tänään on Assilla vapaapäivä ja se varmaan nukkuu koko päivän meidän sängyssä onnellisena kun ei oo tyhmät kokoajan härnäämässä sitä :D