Mulla meni niska ja selkä mäsäksi maanantaina eikä keho ole oikein antanut tarpeeksi periksi sitä että istun koneen ääressä. Nyt kuitenkin alkaa kipulääkitys olla taas kohdallaan (lihasrelaksantteja ja tulehduskipulääkettä) niin ajattelin sen verran olla koneella että saan kuulumisia kirjoitettua :)
Sunnuntaina olin työkaverini Mannan kanssa Voittaja-näyttelyssä messukeskuksessa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun ihan Oikeasti käyn vakavissani katsomassa koiranäyttelyä, ja ihan mukavaahan siellä oli! Oli kiva nähdä tyyppejä (vaikka ensin vähän ujostelin enkä uskaltanut mennä sanomaan moi) ja tuli nähtyä myös Assin iskä Pepe ja mummi Venla. Nyt on kyllä pakko sanoa että Pepe oli semmoinen tapaus etten yhtään ihmettele mistä Assi on ihmisystävällisyytensä perinyt. Nahkoja kun yleensä kuvataan "perheen omiksi koiriksi jotka eivät niin vieraista välitä" on kyllä Assin tapauksessa jotain ihan muuta kun Neitinen kaatuu maahan kaikkien rapsutettavaksi jotka niin haluaa tehdä. Pepe tuli heti hengailuhäkistään päästessään hyppäsi mun rinnalle antamaan pusuja niin tuli melko kotoinen olo. Samalla kuulin että Pepe riehuu lelujensa kanssa samalla tavalla kuin Assi niin ehkä sitäkin geenistöä on tullut vähän sieltä :) ÄippäSiirikin on sellainen ADHD tapaus kuulemma että en kyllä yhtään ihmettele että niiden yhdistelmän jälkeläisetkin ovat vähän pöllöjä, onneksi hyvällä tavalla :)
Assi on alkanut viime aikoina pyytää ulos pääsyä. Toissapäivänä kun annoin Neitoselle ruokaa niin ensin tuli normaalisti pissit paperille ja Assi jatkoi syömistä. Yhtäkkiä Neiti kuitenkin valpastui selvästi ja tuli pikaisesti ensin tuijottamaan minua ja sitten paineli suoraan ovelle. Ihmettelin että mitäs ihmettä kunnes mulla alkoi raksuttaa päässä. Kysyin että "Assi haluutko sä ulos kakalle?" ja Neidin häntä alkoi heilumaan ja tyttö miltei tärisi.
Hienosti odotettiin hissiä ja hississä totesin ERITTÄIN levottomalle Assille että "jos nyt kestät ulos asti, niin saat herkkunamia kun päästään sisälle". Hissin päästyä alas (6. kerroksesta) Assi paineli SAMANTIEN takaovelle tassut lasia vasten ja päästin sen ulos. Vaikka pihalle tulikin mölisevä känniääliöporukka niin silti Neiti jaksoi keskittyä kakkaamiseen. Olin NIIIIIIN ylpeä kun Neitinen sai suoritettua tehtävänsä loppuun ja se oli itsekkin ihan innnoissaan! Takaisiin sisälle tultua annoin Assille loput possunkorvasta mitä se oli jäystänyt aiemmin ja tyytyväisenä se meni järsimään sitä petiinsä.
Sama toistui eilen, ruokaa -> pisut -> lisää ruokaa -> hurjaa vauhtia ulko-ovelle. Saa nähdä onnistuuko se enää tänään.
Eilen olimme katsomassa taas Mimichihua siskoni perheen luona Vantaalla kun saimme sinne kyydin, kovasti tyttöset taas riehuivat keskenään ja huomasimme että Assi esim. pesi Mimin *krhm* privateosia samalla kun Mimi näytti nauttivan siitä täysin rinnoin. Oikein nosteli jalkojaan että Assi pääsee paremmin pesemään. Hämmentävää... Samoin Assi suostui syömään vasta kun Mimikin sai ruokansa samaan aikaan. 3h:n riehunnan jälkeen Assi viimein simahti ja kun se oli saanut vähän aikaa levätä niin lähdimme takaisin kotiinpäin. Harmi vain että siinä ajassa myös mun kipulääkkeen vaikutus oli alkanut lakata ja mulla olikin melko pirullisen kaamea matka. Onneksi Assi oli kuitenkin niin rauhallisena ja väsyneenä että se lähinnä lepäsi junan lattialla, vaikka viereisessä loossissa olikin toinen koira. Rautatieasemalla sain juuri ja juuri nostettua Assin pois junasta kipeällä kädellä ja rauhallisesti kävellen pääsimme metrolle ja sillä kotiin. Kotona Assi olikin sitten ihan tillintallin, hyvä vain niin saan levätä. Tänäänkin Assi on lähinnä vain köllötellyt sohvalla ja rentoutunut. Pikaisesti kävimme ulkona ja siellä tyttö reipastukin, mutta heti kun pääsimme kotiin niin Assi römähti takaisin sohvalle köllimään. No ainakin se osaa rentoutua :)
Nyt on pakko lopettaa vaikka olisi vielä paljon muutakin kerrottavaa. Taidankin painua Assin viereen sohvalle köllimään ennen kuin taju lähtee päästä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti