23:00

Käytiin juuri Assin kanssa ulkona eikä se ole moksiskaan paukkeesta. Jos on joku vähän isompi paukku todella lähellä niin Assi saattaa vähän havahtua mutta unohtaa sen samantien. Ruudin haju tuntuu selkeesti nenässä ja sitä Assi haisteleekin kovasti. 

Mainiot hermot perinnyt! Ihanaa!

Nyt se nukkuu vieressä samalla kun pauke vaan ulkona kovenee.

Uusia vuosia niinku!

Täällä aletaan valmistautua paukkeeseen. Käytiin Assin kanssa äsken pikapikaa ulkona ja eipä neitinen pahemmin pauketta vierastanut. Jos ihan lähellä paukahti niin säikähti pikkasen, mutta kauempaa kuuluvat paukkeet menivät taustahälinänä. 

Sisällä ollessa Assi ei edes huomaa pauketta. Hyvä vain. Nyt avaan aikuisten tölkkijuoman, istahdan pelaamaan Fallout 2:sta ja tuijotan telkkaria niin ja leikin jossain välissä pikku auringonkukan kanssa. Mise juuri lähti töihin koko yöksi taas ja Assi taistelee nappuloilla täytetyn maitopurkin kanssa :)

Hyvää uutta vuotta karvaisille ja vähemmän karvaisille tyypeille :) 

Serkukset

Käytiin Assin kanssa taas viikonloppuna katsomassa "Serkkua" eli siskoni Mimi chihua. Meidän oli pakko keksiä jotain tekemistä sillä Mise riutuu yövuorojensa takia eikä saa päivisin oikein nukuttua, joten oli parempi että me riekkujat lähdettiin sitten kotoa pois toisen unien ajaksi.

BussiAssi chillailee jo hienosti matkojen ajan. Korvaki alkaa nousta pikkuhiljaa.

Siskoni tuli Mimin kanssa meitä pysäkille vastaan. Ja voi herranjestas sentään kun Assi näki Mimin niin se oli kuin hinaajan olisi pistänyt päälle. Hirmuisella raivolla halusi päästä Mimin luokse! Normaalisti kun kaupungilla kävellään niin ei Assi nyt sentään ihan NOIN reagoi toisiin koiriin. Se veti niin kovaa että henki ei enää pihissyt. Lopulta Mimi piti ottaa syliin että Assi rauhottui edes jonkin verran ja sai henkeä taas. Häntäki vispasi niin että ei meinannu takapuoli pysyä pystyssä. Toisaalta sama juttu oli sitten Mimilläkin. Se kuulemma sekoaa ihan totaalisesti kun Assin nimen mainitsee ja alkaa käyttäytyä todella levottomasti ja malttamattomasti. Taitavat tytöt tykätä toisistaan!

Mimi lähti jäähylle boksiinsa. Pari kertaa Assi kävi tiputtamassa lelun kopin eteen ja Mimi nappasi sen salaman nopeasti boksiin sisälle :D Harmi kun ei saanut sitä videolle!

Tyttelit kärppänä namien perässä.

Täytyy kyllä myöntää että välillä mua hieman hämmentää noitten tytteleitten välinen ystävyys. Assi nuolee autuaasti Mimin private partseja ja Mimi vain onnellisena ojentelee ketaroitaan että Assi pääsisi mahdollisimman hyvin putsaamaan paikat. Samaa ei kuitenkaan tapahdu toisinpäin. Assin ja Mimin kokoero kasvaa päivä päivältä ja edellisellä vierailukerralla Mimi olikin jo hieman varautuneempi. Tykkäsi räyhää enemmän "samalta tasolta" eli siten että Assi on lattialla ja Mimi sohvalla. Jonkin ajan kuluttua kun Assi oli saanut pentuenergiansa purettua ja lyhistyi lattialle nukkumaan, Mimi rohkastui ja alkoi kutsumaan Assia raivokkaasti leikkiin. Harmi vaan että silloin Assi oli sitten niin tillintallin ettei siitä oikein irronnut mitään :D Olisi ihan kiva tietää mitä tapahtuisi jos nuo kaksi laittaisi viettämään aikaa toistensa kanssa vaikkapa viikonlopun yli.

Sekin mietityttää, että hyväksyykö Mimi Assin vielä parinkin kuukauden kuluttua kun Assi on kasvanut jo isoksi koiraksi. Mimi nimittäin pelkää hurjasti isompia koiria ja Assi onkin nyt kuulemma isoin minkä se hyväksyy lähelleen. Olisi kiva jos tyttelit pysyisivät "hyvissä väleissä" vaikka Assi kasvaisikin ja Mimikin saattaisi saada hieman rohkeutta isoja hauvvoja kohtaan jos se Assiin tottuu.

Assi 3 - Marja 2

Puuh.

Tänään on kakkasodassa Assi ollut voitolla.

Aamulla oli niin järjetön tuuli ja myrsky ulkona ettei Assi malttanut olla ulkona. Ihmetteli kun korvat oli ihan pystyssä tuulen takia ja puhuri meinasi pistää Assin jopa nurin pari kertaa (samoin kuin minut).

Assi päätti sitten tehdä kakkoset sisään eli Assi 1 - Marja 2

Sitten yritin leikata kynsiä samalla tekniikalla kuin viimeksi. Rauhallisesti silitellen samalla kun Assi löhönukkui sohvalla. No hampaastahan siinä sitten tuli.

Assi 2  - Marja 2

Lisäksi oltiin ulkona pitkän aikaa ja tehtiin vähän ruokaruutua (Assi pysyy aika kivasti nykyään ruudun sisällä!) ja käytiin koirapuistossa riehumassa. Koko hommaan meni ehkäpä 1-1.5h ja kun tultiin kotiin, niin neiti liruttaa heti eteisen matolle.

Assi 3 - Marja 2

Ai niin, liruttelihan se uudestaan sisälle eteisen matolle ruokaulkoilun jälkeen kun ulkona ei tehnyt mitään ja uudestaan lattialla olleelle viltillensä. Niin ja rappukäytävään kun se säikähti muuttomiehiä jotka kantoivat kolisevaa sänkyä. Ulkona Neitinen ei sitten malta millään rauhottua pissoille kun tuuli heiluttaa kaiken maailman roskia niin paljon ympäriinsä ja ne on Yksinkertaisesti Pakko saalistaa. 

Noooh! Ehkä tää tästä :) 

Niin ja piti vielä sanomani...

...että joulun blogihiljaisuuteen oli huuuuurjat kiireet syynä. Palaan jouluun myöhemmin kun saan kuva/videomateriaalia Misen isältä. Materiaaleista löytyy yksi erittäin, erittäin onnellinen AssiPässinen uusien lelujensa kanssa.

Assi 0 - Marja 2

HÄHÄÄ!

Onnistuin leikkaamaan Assin kynsiä YKSIN samalla kun Neitinen mussutteli luuta sohvalla. Silittelin kynsileikkureilla tassuja ja kynsiä ja toisella kädellä kylkiä ja välillä sain tehtyä *naps*!

Erätilanne Assi 0 - Marja 1

Leikkauksen jälkeen totesin Assille "NONI! Nyt mennään ulos" ja siinä vesisateeseen sitten tallusteltiin. Ensin tuli ykköset ja sitten vielä isot kakkoset. HÄHÄÄ!

Erätilanne Assi 0 - Marja 2

Kotona Assi sai hullun hepulin, totaalisen hepulirallin niin päätin vähän riekkua sen kanssa. Joo TIEDÄN että pennun kanssa EI SAISI RIEHUA eikä tehdä kauheesti vetoleikkejä ja varmasti riekkuleikin sen kanssa ihan väärin, mutta en anna Assin oikeastaan koskaan voittaa ja lopetan leikin aina silloin kun se on hurjimmillaan.

Tässä kuitenkin vähän noloa videota meidän riekkumisesta:

Huom. En mä yleensä rähise sille noin, ja hitsit että mun rähinämurina kuulostaa säälittävältä :D

Huom2. Yleensä "Irti" käsky toimii paljon paremmin. Neidillä taisi nyt vaan vähän keittää kiinni riekkumisesta niin ei käsky oikein mennyt perille :)

Nyt Assi sitten makaa ihan reporankana sohvalla :)

Pikapäivitys taistelurintamalta

Kakkasodan uutistoimisto raportoi kentältä:

Koirien Vapausrintama taistelee Siisteyden Suojelijoita vastaan. Siisteyden Suojelijat yrittivät selättää Koirien Vapausrintaman viettämällä 2h taistelukentällä, mutta jatkuvat hyökkäykset valkoisilla naskalihampailla kohdistettuna nahkahihnaan sekä riehuminen keppien kanssa saattoivat lopulta tilanteen siihen, että Siisteyden Suojelijat luovuttivat ja palasivat takaisin kotipesään.

Siisteyden Suojelijat eivät kuitenkaan luovuttaneet, vaan pikaisen tankkauksen jälkeen taistelu jatkui tuulisella ja sateisella taistelukentällä. Jälleen kerran Koirien Vapausrintama toi voiton levottomalla liikehdinnällään.

Tällä hetkellä taistelijoiden välillä on tulitauko sekä lepohetki. Mutta Siisteyden Suojelijat ovat varautuneet tilanteen mahdolliseen räjähtämiseen varustautumalla hihnalla sekä kakkapusseilla jatkuvasti. 

Kettu kuittaa.

HaukkuAssi

Tänään jostain syystä päästimme yhteismielin Assin sänkyyn. En oikein tiedä itsekkään että miksi, mutta tuntui siltä. No Assihan siinä sitten pyöri hetkisen kunnes alkoi tiiviisti tapittaa vaatekaappimme ovessa olevaa peiliä mistä Neitinen näki itsensä. Tuloksena oli seuraava video:

Sain juuri kännykän nauhottamaan ennen kuin Assi päätti alkaa haukkumaan!

Näkyypähän videosta sekin miten hienosti Neitinen tottelee kun se käsketään alas sängyltä :D

Ruokajuttuja

Niin, meillähän on ollut ongelmana se, ettei Assi syö ruokaansa. Ei turvotettuna, ei kuivana, ei vaikka siellä olisi herkkuakin. Aikaisemmin käytettiin samaa ruokaa kuin kasvatuskennelissä, eli Eagle Packia joka on tosi pientä nappulaa. Harmi ettei se enää Neitoselle maistu silä Eagle Pack tuntuu olevan hyvin tasapainoinen ja laadukas ruoka sisältölistauksen mukaan. Vaikka Assilla olisi kuinka hirvittävä nälkä niin se vaan nuuskaisee ruokakuppiaan ja kävelee pois. Aluksi saimme maksalaatikon tai pentupurkkiruuan avulla vähän tiputettua ruokaa Assille lisää, mutta sitten ei enää ruoka kelvannut vaikka siinä oli herkkuakin seassa. Joten teemme kokeilun...

Ennen käytössä ollut Eagle Packin penturuoka

...ja päätimme kokeilla uutta merkkiä. Assilla nimittäin tuntui muut raksut menevän ihan hyvin alas vaikka Eagle Pack ei sitten mennytkään. Tein hieman googletteluja ja vertailuja sekä kyselin ruokakaupoista ja muilta koiranomistajilta ehdotuksia ja Nutron ruoka tuli esiin. Nyt meillä onkin sitten testissä Nutron Puppy Lamb&Rice penturuokaa, joka ainakin testauksiemme mukaan maistuu Assille Erittäin Hyvin. Neiti itseasiassa kiskasi ekalla kerralla ruokansa napaan niin kovaa vauhtia ettei se ollut pureksinut sitä ollenkaan ja oksensi samantien kaikki ulos. Toki söi sitten oman oksennuksensa sillä samassa muodossa ne nappulat olivat edelleen, mutta tällä kertaa pysyivät sisällä.

Nutron Puppy Lamb & Rice penturuoka

Näin merkin vaihtamisen jälkeen mietittiin Misen kanssa myöskin sitä, että Eagle Packin aikaan Assilla oli ollut maha sekaisin todella usein. Muistan silloin soittaneenikin aika tiiviisti sekä Assin äipän Siirin omistajalle Hannalle sekä kasvattaja Katille että mitä tehdä kun maha löysäilee. Samalla kun vaihdoimme Eagle Packin ruuan vähemmälle ja laitoimme ilmaiseksi saamiamme penturuokanäytteitä (HauHau sekä Hill's) tilalle, korjaantui myös Assin maha. Eikä kokonaan Nutrolle siirtyminen ole myöskään sekoittanut mahaa. Lisäksi Assin turkki kovasti hilseili edellisellä ruualla ja sekin näyttää nyt vähentyneen. Voihan se olla että Eagle Pack ei yksinkertaisesti sitten Assille sopinut. Olisi kiva tietää että miten Assin sisaruksille on ruuan kanssa käynnyt, jos sisarusten omistajat sattuvat tätä lukaisemaan :)

Nutrolla jatkamme nyt toistaiseksi. Raportoin lisää myöhemmin siitä miten sen kanssa käy sillä meillä on nyt 3 kilon testisäkki sitä. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin.

Uusi harrastus.

Assi on oppinut koirapuistosta muilta koirilta keppien kanniskelun. Nyt aina kun ollaan koirapuistossa niin Neitinen leveilee muille kepeillä ja lenkilläkin kanniskelee aina keppiä mukanaan.. SiiriÄipältä perittyä? :)

Uusi pesukone?

Harvinaisesti linkkaan ulkopuolisia videoita, mutta pakko kun törmäsin tähän youtubessa.

Voi elämä :D

P.S. huoh tää taitaa olla mun blogipäivitysten ennätys päivässä!

P.P.S. Assi on chillannut uudessa pedissään siitä asti kun se pistettiin paikoilleen. Välissä käytiin ulkona mutta sitten heti takas. Taitaa sitten olla mukava....

Korvat

"Ai miten niin mun korvat ei oo näyttelykelposet? Oon valmiina kehään!"

Vauhti päällä!

Joulukiireet painaa päälle! Mentiin koko perhe viemään lahjat siskolleni ja samalla Neiti Neitinen pääsi moikkaamaan Mimiä. Mulla oli viimeinkin mukana puhelin millä sai videokuvaakin niin tässä hieman pätkää. Assilla on ns. meno päällä :D

Neitinen matkusti koko matkan ensin junalla Vantaalle, sitten autolla hakemaan mua töistä, sieltä siskolleni Vantaalle taasen ja sieltä vielä Vuosaareen viemään Tanelille ja Petralle lahja. Juuri ennen kun päästiin kotiin niin takapenkiltä kuului yökkäisy. Neitinen oksensi. Hienosti tyttö pärjäsi mutta oli selkeästi todella väsynyt kun pääsi kotiin. Siitäpä pääsenkin seuraavaan! Sain nimittäin työkaveriltani Mannalta (KIITOS MANNA!) hänen koiransa entisen pedin. Pedistä puuttui patja mutta siirsimme siihen Assin nykyisen patja (joka sopi kuin nakutettu). Neitinen omi pedin välittömästi. Hyvä että kelpaa :) Nyt se nukua tuhisee päivän rasituksia pois.

"*nuhnuh* mikäs tämä on!"

Uudessa pedissä on hyvä olla. Vaikka vähän iso vielä onkin.

Suruttaa.

Sain isännöitsijätoimistosta viimein isännötsijän varahenkilön kiinni.

Jyrkkä kielto, hygieniasyistä ei Assi saa käydä sisäpihalla. Kuulemma alkaa pissat haisemaan (häh!) ja bakteerit leviämään. En jaksanut alkaa tapella ja totesin hyvät joulut.

Nyt pitää sitten alkaa laittamaan Assi aina kiinni ja käydä aamulenkillä sen kanssa. En todellakaan ala kävelemään koira sylissä pitkin Kalliota että löytyis sopiva pissipaikka Neidille. Näytti miten rumalta tahansa niin nyt se sit saa tehdä tarpeensa kadulle.

Suruttaa ihan älynä.

Lappujen ilmestymisen jälkeen jokainen joka on tullut vastaan rappukäytävässä ei sano moi jos olen Assin kanssa ja katsovat murhaavasti.

Eipä sitä paljoa vaadittu että "ihanasta pikkuisesta" tuli muiden mielestä "tuo on se saastanen piski joka *usee ja *askoo meidän pihamaat ja rappukäytävät täyteen sillä niinhän tuo ovessa oleva lappu sanoo".

No mut joo. En jaksa alkaa ottaa hernettä nenään. Assille pitää vaan laittaa nyt kaulapanta aamusin ja hihna ja käydä sen kanssa kadulla. Oppiipahan samalla että kadulle voi tehdä tarpeet kun nyt se on ollut vähän ongelmana. Neiti kun haluaisi vain tehdä sisäpihalle tai sisälle (paperille).

Mutta ihan oikeesti mun on pakko sanoa nyt jotain positiivistakin ennen kuin kaikki jotka tätä lukee alkaa luulla että oon ihan hirvee marmattaja vaan. Kävin eilen Assin kanssa töiden jälkeen pikku kävelyllä ja otin nameja mukaan. Istutin Neitiä aina jos se kiinnitti huomionsa vastaantulevaan henkilöön ja annoin namin jos huomio pysy mussa siihen asti kun toinen henkilö oli ohittanut meidät. Toimi ihan mainiosti! Ehkä tuossa samalla ne muutkin ihmiset tajuaa että "nyt tuohon ei sovi mennä väliin kun on koulutustilanne menossa".

Lisäksi käytiin hieman arvojärjestystä uusiksi. Me syödään eka, me mennään ovesta eka, me istutaan sohvalla ja jos Assi haluaa sohvalle niin se saa tulla siihen vain meidän luvalla. Kummasti auttoi heti! Samoin kun riehuntalelujen poistaminen. Assi jaksaa selkeesti paremmin keskittyä ja on kuuntelevampi. Jee!

"Mitä se äippä nyt oikeen riehuu!"

Huh!

Jos käyttäisin tageja / luokkatunnisteita blogikirjoituksissani niin tähän ja edelliseen ja sitä edelliseen kuuluisi varmaan PMS tagiksi.

Toisin sanoen IHANAA OLLA TÖISSÄ! Aloin tuossa miettimään että varmaan Assillaki alko vaan palaa hihat muhun tai sitten se heijasteli mun fiiliksiä kun sen kanssa olin käytännössä viikon putkeen samalla kun Mise oli töissä kuutena päivänä 11h päivässä. Ei se paljoa ehtinyt Assin kanssa mitään puuhastella.

Eilen nimittäin AINUT kerta kun Neitinen käyttäytyi nätisti oli se kun oltiin kaikki aamulla yhdessä kävelyllä. Assi selkeästi nautti kun oli koko lauma koolla ja oli kuulemma hämmentynyt kun kipasin käymään kaupassa.

Noh, mun poittina tässä kaikessa avautumisessa oli kuitenkin se että sekä minä että Assi taidettiin tarvita vähän timeouttia elikkäs aikalisää. Olen kuitenkin melko hurjasti tulistuva ihminen kun sille päälle satun ja Assi varmasti heijastelee mun tuntemuksia omalla käyttäytymisellään.

Eilen kun sain lopulta ihmiskohtaktia Miseen puoli kaksitoista yöllä niin vollotin ja räyhäsin puhelimeen Assin kanssa kinasteluiden lisäksi kaiken hallituksen päätöksistä musiikkitalon rakentamisen kautta Ylen tv-lupaääliöinteihin puhumattakaan joulustressistä.

No töihin pääsin viimeinkin vähän tuulettamaan aivoja niin olo helpotti selvästi heti. Vaikka vieläkin on kurkku kipeä ja ääni kröhäinen niin en halua edes ajatella mikä mun päässä olisi naksahtanut jos olisi pitänyt olla vielä yksi päivä toimettomana kotona.

Assi on ihana ja maailman paras ja ihkuin ja ja ja, mutta äippä tartti nyt vähän aivolomaa. Iskäpiskä saa hoitaa pissapaperit ja Neidin ruokaäksyilyt vähän aikaa pyykinpesun ja tiskauksen lomassa. Ainakin pari päivää!

Huh, en kyllä halua ajatella millaista se on kun/jos hommaa omia muksuja joskus :D

Paha päivä.

Tänään on ollut huono, huono päivä. Assin kanssa on ollut tosi vaikeaa. Perheessämme on valtataistelu päällä. 

Assi tekee mm. seuraavia asioita:

• Haukkuu kun syön jotain tuolissa
• Haukkuu jos istun läppäri sylissä
• Haukkuu ja tuo lelua
• Puree jatkuvasti
• Puree kun laitetaan kaulapantaa
• Pitää suutaan auki lahkeen vieressä jos kävelen (onko tää nyt sit paimentamista?)
• Ulisee ja vikisee jos olen paikoillani
• Ei syö ruokaansa
• On täysin kuuro ulkona ollessa jos ei ole namipaloja

Että tuota noin. Mulla on nyt muutenkin nyt sellainen ketutusolo että tästä teksistä tulisi ihan hirvittävä jos paapattaisin kaiken mikä mua tällä hetkellä ärsyttää. Joten taidan antaa yön tehdä tehtävänsä ja katsotaan huomenna uudestaan.

Olen nyt kovasti lukenut koirien käyttäytymisestä ja siitä miten sille opetetaan että me ollaan pomoja. Katsotaan onko niistä neuvoista hyötyä.

Viesti Assille

Huom: Pahoittelen seuraavan blogikirjoituksen vihamielistä sävyä, joka saattaa loukata joitakin kukkahattutät.... tietyn mielipiteen omaavia henkilöitä. Eli pahoitteluni jos tämä loukkaa jotakin. Omapahan on mielipiteeni ja se on oikea... tietenkin!

"Hyvät koiranomistajat!"

Tuollainen lappu odotti minua sisäpihan ovessa. Luin sitä vähän aikaa ja aloin kiroilla.

"...sisäpiha ei ole tarkoitettu koirien tarpeidenteko paikaksi"

"...jos kuitenkin tulee isompia jätöksiä, ne tulee kerätä pois"

jne jne.

Soitin isännöitsijälle selittääkseni. Ei vastausta, isännöitsijäämme ei koskaan saada kiinni (keittiön seinä on vieläkin maalaamatta vesivahinkokorjausten jäljiltä mistä on yritetty isännöitsijää saada kiinni). Jätin soittopyynnön.

Haluan selittää hänelle että 

a) Se on ihan täysin sama että vienkö sen koiran aamupissalle etuovelle, vai sisäpihalle sillä sama ihminen ne joutuu siivoamaan, paitsi että etupihaa siivotaan useammin kuin sisäpihaa. Etupihalla on vain suhteessa enemmän ihmisen pissaa kuin koiranpissaa, sekä niiden lisäksi lasinsiruja, känniläisiä, tupakantumppeja ja muuta pa.... kakkaa.

b) Assin kakat on AINA siivottu pois samantien kun se on ne tehnyt. Jos on tullut löysät kakat niin ollaan vielä huuhdeltu ettei asfalttiin jää ruskeaa likalänttiä.

c) Pissavanat näkyvät tällä hetkellä pihalla sen takia kun on kuivaa ja pakkasta -> jäätyy samantien. Näyttää hurjalta mutta jos olisi lunta, lämmintä tai sataisi niin niitä ei edes näkyisi. 

d) Valittaa siitä että KUKA *kirosana* *kirosana* *kirosana* ÄÄLIÖ heittelee isoja lihanpalasia pahviroskisten taakse. Epäilen että ne ovat myrkytettyjä rottia varten mutta ei niitä *kirosana* laiteta mihinkään *kirosana* lihanpalojen sisään vaan käytetään rotanloukkuja!

e) Valittaa siitä miten JOTKIN ÄÄLIÖT heittelevät JATKUVASTI esim. sikarinpätkiä ja niitä *kirosana* tupakantumppeja joka puolelle pihaa.

Jos herra ISO HERRA HERRA ISÄNNÖITSIJÄ on sitä mieltä että on parempi että Assi pissaa sisälle ja tuhoaa lattiat niin siitä vaan. Ajattelin ehdottaa että voimme huuhdella aina 1.5 litran pullollisella vettä Assin pissat pois pihalta mutta siitä kyllä tulee vielä isommat "jäljet" maahan kuin mitä siinä nyt on. 

Siis voi että mua kismittää. Lisäksi vielä se että joku muu on pari kertaa joko itse kakannut tai antanut koiransa kakkia porttikonkiin!! Ja ne kerrat kun Assi on vahingossa pissinyt rappukäytävään niin ne on kyllä siivottu heti pois. GRRRHHH!!!!

Kyllä mä ymmärrän niiden pointin tuossa, vähän sama kuin "Äidit älkää tissisyöttäkö lapsianne julkisesti sillä muut häiriintyvät siitä" jne. Kyllä meitä itseämmekin on ärsyttänyt se että Assin pissavanat näkyy pihalla mutta näiden säiden takia eikä sille voi mitää, ei edes sillä että huuhtelisimme ne pois sillä sitten näkyisi vielä isommat jäljet. 

Toinen vaihtoehto on sitten se että kannetaan Assi yövaatteisillamme Helsinginkadun toiselle puolelle ja siitä vielä 100 metriä että päästään nurtsille (minne ei saa koirien antaa tehdä tarpeitaan, kiitos Helsingin kaupunki). Niin tai sitten toki se että Assista ei tule sisäsiistiä! Jee! PROBLEM SOLVED!

Tästä lisää kunhan saan sen *kirosana* HERRA ISOHERRA HERRA ISÄNNÖITSIJÄN kiinni.

Matto tuli taloon.

Hetken mielijohteesta päätin lisätä yhden maton testiksi lattialle. Assi on alkanut kovasti pyytämään ulos jos on hätä ja pissatkin osuu miltei 100%:sti aina paperille. Aikaisemmin oli ongelmana että Neitinen pissasi eteisen matolle (ainut matto joka on ollut kokoajan) mutta nyt sitäkään ei ole tapahtunut pitkään aikaan.

Neiti omikin uuden maton aika rivakasti ja siirtyi järsimään possunkorvaansa siihen. :)

*järsjärs* Assi otti uuden maton tyytyväisenä vastaan. 

Assi testaa macbookkia

Testattiin Assin kanssa Photo Boothia (ohjelmisto joka nappaa läppärissä olevan kameran kautta kuvia) ja saatiin kaverikuva aikaiseksi!

Assityttö pussailee!

Halusin tietää miten Assi reagoi kun läppäristä näytän sille eläinvideoita youtubesta. Tämä ei (yllätyksekseni) aiheuttanut mitään reaktiota, kun tämä taasen sai Assin uteliaana haistelemaan näyttöä. Hassutyttö :)

Taitokatselmus

Osaamislistalla:

• Istuminen
• Maate meneminen
• "Kumpa käsi" leikki
• "Heitä femma!" eli tassun antaminen
• Paikallaan pysyminen
• Heitetyn lelun noutaminen ja siitä irti päästäminen käskystä

ja nyt MEGAHIENONA UUTUUTENA!!!

• PISSAAMINEN!

Voi kyllä! Olen jo parina päivänä epäillyt että pissaako Assi tosiaan käskystä. Ollaan kirjaimellisesti aina kun Assi on pissannut tai kakannut todettu ilosesti "Pissa, hieno pissa! hiiieno pissa!" tai "Hieeeeno kakka, kakka kakka kakka hieeno!". Nyt sitten keksin kokeilla sitä The Ultimate Testissä eli oltiin Assin kanssa lenkillä ja oltiin hiekkakentällä. Assi ei ole oikeastaan koskaan pissannut muualle kuin asfaltille niin mietin tuon olevan hyvä testialusta. Totesin assille "Assi!" ja neiti kääntyi mua kohti ja katsoi silmiin, sitten sanoin "Pissaa!" ja Neiti Neitinen kyykähti alas ja teki litrapissat. Siis voi herranjestassentään! Apua! SE PISSAA KÄSKYSTÄ! JESJES!

...kynnet.

Niin.. 

Prosessi on aina melko tuskainen, kynsien leikkuu siis.

Assin mielestä se on vain NIIN KUVOTTAVAA JA HIRVITTÄVÄÄ ja täytyy myöntää että kerran on tainnut käydä niin että leikattiin liian syvältä kun oli pikkusen tihkunut verta kynnen päähän. Silloin tainut sattua sen verran että oli kahta kauheampaa seuraavalla kerralla leikata niitä. Aloitimme rauhallisesti Assin nukkuessa. Takajalat onnistuivat helposti, niitä tyttö ei niin arastele mutta hitsit kun päästiin etutassuihin niin niistähän Neiti vetää totaaliset herneet nenään.

Varsinkin oikean tassun kynnet ovat jotain aivan kammottavaa, viime kerralla ne jäivätkin kokonaan leikkaamatta kun homma oli täysin mahdotonta. Nyt saimme vasemman tassun leikattua herkun voimalla mutta oikea tassu oli niin kaamea että Assin ollessa Misen sylissä ja kun yritin viimeistä peukalokynttä leikkaa niin Assihan kiskasi hampaat kiinni mun käteen niin että peukalon ja kämmenen väliseen nahkaan tuli syvät jäljet molemmille puolille. Assi ei mitenkään murissut edes varoitukseksi vaan yritti aina vaan haukata kiinni kun saksilla lähestyi kynttä kunnes lopulta sai kunnon otteen kädestäni. No siinä sitten Mise reagoi välittömästi ja käänsi Assin selälleen (se pystyy tehdä niin, itse en kun Assi rimpuilee niin paljon). 15 minuuttia siinä sitten oltiin, Assi vinkui ja vonkui ja räyhäsi niin paljon kun pystyi ja hurjan kurjan kuuloisesti. Välillä yritti pyristellä paniikissa pakoon ja oli tehnyt paniikkipissatkin lattialle. Varmistin Miseltä että kai se pitää Assia kuitenkin niin ettei sitä satu ja Mise nyökytteli. Silti Assin paniikkihuutaminen viilsi tosi pahasti mua kun se kuulosti niin kurjalta (huoh teen taas koiran ihmistämistä näemmä..). No lopulta Assi alkoi rauhottua (tosin luulen että se ennemminkin väsyi) ja Mise päästi sen irti. Yritimme uudestaan viimeisen kynnen leikkaamista puhuen Assille kiltisti ja Neitihän antoi meidän leikata kynnen ihan nätisti. Kehuimme HURJASTI Assia sen jälkeen ja Assi itesekkin innostui hurjaan pusutteluun ja hännän heilutukseen.

Toivottavasti se nyt osaa yhdistää että ei se kynnen leikkuu nyt NIIN HIRVEEN KAMALAN YÖKÖTTÄVÄÄ ole.

...niin ja itsehän aloin itkemään viimeisen kynnen leikkaamisen jälkeen kun näin miten onnellisena Assi pyöri meidän ympärillä ja antoi pusuja häntä vispaten. Käsi vuosi verta ja itkin sitä että ei se Assi vihaakkaan meitä. Purtu käsi oli muuten juuri vasen käsi joka oli vielä toimiva kun oikea käsi ei oikein tahdo toimia. Nyt molemmat ovat sitten yhtä kipeitä. Vasen käsi vain sykkii kipua laastareiden alta kun oikea jomottaa nivelistä ja lihaksistosta. "Jee." Mut hei, onneksi on lihasrelaksantit (T: nappi naamaan ja 1h taju kankaalla kuolaten peitolle koira kainalossa)

Kuvia

Kuten aikasemmin kerroin, niin kamerapuhelimeni hävisi jonnekkin Helsingin ja Pyhtään väliselle matkalle joten lähiaikoina ei ole oikein ollut kuvia tässä blogissa. Nyt kuitenkin asiaan seuraa hetkellinen muutos, sillä ryöväsin Misen puhelimesta kuvia koneelleni (luvan kanssa öf kööööörs).

Joten, tässäpä kuvia monen viikon ajalta:

Assi (3kk) chillailee mun kipeän selän päällä. Ei oikein pysty olla missään asennossa ja tuo tuntui parhaimmalta silloin (edessä on vielä läppäri). Assi asetteli päänsä juuri kipeimpään kohtaan ja lämmitti mukavasti.

"Sup." (3kk)

"Höh mitä sä kuvaat" (9vko)

Kumiluu on selvästi Assin alueella ja saa kohta rankaisua! (9vko)

Lunta Vallila-Käpylä nurtseilla. (10vko)

Assi ihmettelee että mitäs tää valkonen aine on. (10vko)

Assi päikkäreillä äiskäpäiskän ja krokon kanssa. (11vko)

Karva- ja korvauutisia

Huomioita kasvavasta KinkkuKankkusesta:

• Vaaleaa (joko valkoista tai ruskeaa) aluskarvaa ilmestyi ensin kaulaan ja nyt se menee kokoajan alemmas pitkin selkää. Kaulassa on jo kunnon karvakertymä jonka huomaa kun kaulapanta on kaulassa.
• Takakankkuihin on ilmestynny jalkojen väliin päin kasvavat "pussihousukarvat", hassun näköiset.
• Tassuihin anturoiden väliin on alkanut kasvaa tassuvälikarvaa. Varmaan siksi kun tassuja paleltaa. Itseasiassa lähiaikoina Neiti ei enää ole nostellut jalkojaan samalla tavalla kuin pentuaikoina kylmälläkään säällä.
• Masuun on ilmestynyt haituvia lämmittämään nahkamasua
• Karvaa on myöskin alkanut irtoamaan ("jee"). Vielä ei harjaan jää mitään mutta omassa mustassa paidassa karvat kyllä näkee jos Neiti on ollut sylissä. Sohva myöskin on ihan karvoissa.

Sitten korvista. Assin sisaruksista kuulin sen verran viime sunnuntaina messukeskuksessa, että korvat ovat sisaruksilla ihan vinksinvonksin tai jo pystyssä. Assillahan näin ei ole vaan korvat nousevat tasaiseen tahtiin pikkuhiljaa ylös. Viimeksi nousupyräyksen saadessaan, korvathan aukenivat sivulle päin jolloin vaaleanpunainen sisäosa alkoi näkymään. Nyt on taas sama juttu, korvat ovat selvästi nousseet ja kääntyneet sivulle päin. Kohta ne varmaan poksahtavat taas keskelle ja jämähtävät hetkeksi. Kivaa kun nyt korvista näkee todella selvästi mitä mieltä Neitinen on asioista. Kävellessa korvat ovat rennosti taaksepäin ja valppaana suoraan eteenpäin. Ihanat lupsukorvat :) Neiti Lepakko.

Uffaffaa

Ohos, ompas tullut eka pitkä tauko postauksien välillä. No ei se mitään, on siihen ihan syytäkin ollut.

Mulla meni niska ja selkä mäsäksi maanantaina eikä keho ole oikein antanut tarpeeksi periksi sitä että istun koneen ääressä. Nyt kuitenkin alkaa kipulääkitys olla taas kohdallaan (lihasrelaksantteja ja tulehduskipulääkettä) niin ajattelin sen verran olla koneella että saan kuulumisia kirjoitettua :)

Sunnuntaina olin työkaverini Mannan kanssa Voittaja-näyttelyssä messukeskuksessa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun ihan Oikeasti käyn vakavissani katsomassa koiranäyttelyä, ja ihan mukavaahan siellä oli! Oli kiva nähdä tyyppejä (vaikka ensin vähän ujostelin enkä uskaltanut mennä sanomaan moi) ja tuli nähtyä myös Assin iskä Pepe ja mummi Venla. Nyt on kyllä pakko sanoa että Pepe oli semmoinen tapaus etten yhtään ihmettele mistä Assi on ihmisystävällisyytensä perinyt. Nahkoja kun yleensä kuvataan "perheen omiksi koiriksi jotka eivät niin vieraista välitä" on kyllä Assin tapauksessa jotain ihan muuta kun Neitinen kaatuu maahan kaikkien rapsutettavaksi jotka niin haluaa tehdä. Pepe tuli heti hengailuhäkistään päästessään hyppäsi mun rinnalle antamaan pusuja niin tuli melko kotoinen olo. Samalla kuulin että Pepe riehuu lelujensa kanssa samalla tavalla kuin Assi niin ehkä sitäkin geenistöä on tullut vähän sieltä :) ÄippäSiirikin on sellainen ADHD tapaus kuulemma että en kyllä yhtään ihmettele että niiden yhdistelmän jälkeläisetkin ovat vähän pöllöjä, onneksi hyvällä tavalla :)

Assi on alkanut viime aikoina pyytää ulos pääsyä. Toissapäivänä kun annoin Neitoselle ruokaa niin ensin tuli normaalisti pissit paperille ja Assi jatkoi syömistä. Yhtäkkiä Neiti kuitenkin valpastui selvästi ja tuli pikaisesti ensin tuijottamaan minua ja sitten paineli suoraan ovelle. Ihmettelin että mitäs ihmettä kunnes mulla alkoi raksuttaa päässä. Kysyin että "Assi haluutko sä ulos kakalle?" ja Neidin häntä alkoi heilumaan ja tyttö miltei tärisi.

Hienosti odotettiin hissiä ja hississä totesin ERITTÄIN levottomalle Assille että "jos nyt kestät ulos asti, niin saat herkkunamia kun päästään sisälle". Hissin päästyä alas (6. kerroksesta) Assi paineli SAMANTIEN takaovelle tassut lasia vasten ja päästin sen ulos. Vaikka pihalle tulikin mölisevä känniääliöporukka niin silti Neiti jaksoi keskittyä kakkaamiseen. Olin NIIIIIIN ylpeä kun Neitinen sai suoritettua tehtävänsä loppuun ja se oli itsekkin ihan innnoissaan! Takaisiin sisälle tultua annoin Assille loput possunkorvasta mitä se oli jäystänyt aiemmin ja tyytyväisenä se meni järsimään sitä petiinsä.

Sama toistui eilen, ruokaa -> pisut -> lisää ruokaa -> hurjaa vauhtia ulko-ovelle. Saa nähdä onnistuuko se enää tänään.

Eilen olimme katsomassa taas Mimichihua siskoni perheen luona Vantaalla kun saimme sinne kyydin, kovasti tyttöset taas riehuivat keskenään ja huomasimme että Assi esim. pesi Mimin *krhm* privateosia samalla kun Mimi näytti nauttivan siitä täysin rinnoin. Oikein nosteli jalkojaan että Assi pääsee paremmin pesemään. Hämmentävää... Samoin Assi suostui syömään vasta kun Mimikin sai ruokansa samaan aikaan. 3h:n riehunnan jälkeen Assi viimein simahti ja kun se oli saanut vähän aikaa levätä niin lähdimme takaisin kotiinpäin. Harmi vain että siinä ajassa myös mun kipulääkkeen vaikutus oli alkanut lakata ja mulla olikin melko pirullisen kaamea matka. Onneksi Assi oli kuitenkin niin rauhallisena ja väsyneenä että se lähinnä lepäsi junan lattialla, vaikka viereisessä loossissa olikin toinen koira. Rautatieasemalla sain juuri ja juuri nostettua Assin pois junasta kipeällä kädellä ja rauhallisesti kävellen pääsimme metrolle ja sillä kotiin. Kotona Assi olikin sitten ihan tillintallin, hyvä vain niin saan levätä. Tänäänkin Assi on lähinnä vain köllötellyt sohvalla ja rentoutunut. Pikaisesti kävimme ulkona ja siellä tyttö reipastukin, mutta heti kun pääsimme kotiin niin Assi römähti takaisin sohvalle köllimään. No ainakin se osaa rentoutua :)

Nyt on pakko lopettaa vaikka olisi vielä paljon muutakin kerrottavaa. Taidankin painua Assin viereen sohvalle köllimään ennen kuin taju lähtee päästä.

Häpeilemätön Assi

Assin laatikko alkaa käymään kolmikuisena jo hippasen pieneksi. Hyvin siihen Neiti Neitinen silti vielä mahtuu :)

Assi saa piikkiä ja äiskä saa uuden lelun.

Keskiviikkona Assi sai ekan nelosrokotuksen Karhupuiston eläinlääkäriasemalla ja aika hysteriareissu oli se...

Ensin kauheella tohinalla päästiin lääkäriasemalle, onneksi matkaa oli alle kilometri mutta siinäkin on NIIIIN monta kivaa paikkaa haisteltavana ja NIIIIN monta kivaa ihmistä tuli vastaan että lopulta myöhästyimme onneksi vain kunnialliset 2 minuuttia vastaanotolta. Onneksi se ei haitannut mitään sillä edellinen potilas oli vielä sisällä. 

Matkalla törmäsimme mm. erääseen naiseen, joka kysyi minulta "Onko hän se Assi?". Itse en ole koskaan kyseistä naista edes nähnyt joten hämmennyin hieman ja vastasin ystävällisesti että kyllä se on. Sitten nainen kovasti silitteli Assia ja totesi että häntä harmittaa kauheasti kun ei kohta enää Assia näe sillä on muuttamassa pois... Aika hyvin tuo pikkuinen siis hurmannut ihmiset :)

No mutta kuitenkin.. siellä vastaanotolla.. heti huomasin puutteita tietämyksessäni. Ilmeisesti olisi pitänyt olla vakuutuspaperit, kennelliiton omistajatodistus sekä mikrosirutunniste mukana. Mulle ei tosin ajanvarauksessa oltu sanottu yhtään mitään että ne pitää olla mukana, joten otan ne sitten ensi kerralla mukaan. Tuli silti vähän paha maku suuhun tuosta, miten muka olisin tiennyt että ne pitää olla mukana! No siinä vaiheessa kun ilmeni että Assi on 11 viikkoinen niin kaikki työntekijät tulivat korkean tiskin toiselta puolelta ihmettelemään kun "Hän on niin kaunis ja söpö ja oiiii kun se on reipas ja voiko antaa herkkuja sille?".  Voinee arvata että että Assihan oli ihan fiiliksissä ja häntä vispasi kuin viimistä päivää :)

Lääkäriin päästyämme tsekattiin paino, kokeiltiin paikat ja sydän läpi sekä annettiin nelosrokote. Painoa oli 8 kiloa, kroppa, keuhkot ja sydän normaalin kuuloiset ja pää kuulemma erittäin kaunis ja symmetrinen (..mistä tietenkin äiskäpäiskä hymyili kun omaa pikkusta kehutaan nätiksi :P). Yllättävän nätisti Assi oli tutkittavana pöydälläkin ja rokotteen antamista neitinen ei edes huomannut kun pidin namipalaa kädessä. Hyvä homma! Muutenkin palvelusta jäi hyvä mieli ja varsinkin eläinlääkäristä. Oikein mukava mies joka osasi asiakaspalvelun niin omistajalle kuin lemmikillekkin (vaikka omistaja sähläsi höyryspäissään kokoajan...).

Kotiinviemisiksi saimme rokotus- ja terveyskortin sekä pari testipussia koiranruokaa. Lisää ilmaisherkkuja Assille jee! Kotimatkalla Assi tuntui olevan jotenkin poissaoleva, varmaankin oli aika väsynä, mutta kotiin päästyä iski hirmuinen hyperilopommikohtaus ja Neitinen riehukin puulattiallamme niin kovaa, että ilmeisesti sai etukinttunsa sijoiltaan!! Näin kun Assi liukastu aika hurjan näköisesti, mitään vingahdusta ei kuulunut ja Assi ei tainut satuttaa itseään mitenkään. Kuitenkin Neitinen linkkasi kolmella kintulla ja oikea etutassu oli jotenkin ihan oudossa asennossa. Vääntynyt puolesta välistä sisäänpäin. Tietenkin säikähdin että mitä *elvettiä ja kokeilin tassua. Assi ei mitenkään vinkunut eikä arastellut sitä, enemmänkin himoitsi herkkutikkua joka mulla oli taskussa. Rauhallisesti suoristin kintun ja vähän hellästi käänsin sitä, laskin sen kädestäni ja jalka oli taas suorana. Sydän sykkyrällä mietin että mitäs ihmettä just tapahtui...

Myöhemmin menimme käymään Annen luona jossa hänellä on Espanian vesikoiria, mäyriksiä (niitä koiria :D) ja kissoja. 

Välihuomiona: ai että olen kuuliainen sillä lääkäri sanoi "nyt olisi parasta että Assi ei tapaa muita koiria esim. koirapuistossa vielä pariin viikkoon ennen kuin toinen rokotus on annettu ja sitten vien sen oikeen kunnon koiralauman luokse kaverille..... nooooooooh......

Assi oli aika väsynyt sillä ei ollut nukkunut kunnolla rokotuksen jälkeen kertaakaan ja olikin ihan hämmentynyt kun hirmuinen lauma hauvvoja tuli vastaan heti ovella. Onneksi Annen koirat ovat todella kilttejä ja iloisesti toivottivat Assin tervetulleeksi, Assi ei kuitenkaan oikein innostunut leikkimään tai mitään vaan oli selvästi hämmentynyt niin isosta kasasta koiria. Vielä hämmentävämpää oli se että Assin parhaaksi kaveriksi muodostui Annen kilpparikissa, pikkuinen pentuvauvveli joka seurasi Assia ja Assi seurasi sitä joka paikkaan. Lopulta tyypit nukkuivat sohvallakin kahdestaan, Assi kissan päällä ja kissa kehräsi kuin viimistä päivää. Pitääkin viedä Assi joskus myöhemmin vielä uudestaan tuonne siten että se on pirteämpänä ja ulkona on parempi ilma (ja valoisaa...) että hauvvelit pääsevät kunnolla tutustumaan toisiinsa.

Annen luona Assi kaatui taas, ja näytti siltä että jalka vääntyi taas paikoiltaan, se näytti jotenkin kummalliselta. Tein taas saman jutun ja suoristin jalan. Se normalisoitui mutta nyt asia jäi häiritsemään minua oikeen todenteolla. Kysyin Annelta koiraihmisenä että "onko ihan normaalia että pennuilla saattaa mennä nivelet paikoiltaan" ja hän sanoi, että se saattaa olla merkki huonoista nivelistä. Nyt olenkin ihan kauhuissani ja vainoharhaisena että onko Assia rasitettu liikaa rappusissa tai onko se ravinto väärin tai onko sillä vaan tosi huonot nivelet (niitähän ei ole vielä tutkittu)! Olenkin nyt yrittänyt vältellä kaikenlaista hyppimistä ja portaissa menemistä vaikka mielestäni Assi osaakin mennä niissä hyvin. Jalka tuntuu vääntyvän aina sivuttaisliikkeessä sillä molemmilla kerroilla Assi on liukastunut juostessaan toiselle kyljelle jonka jälkeen jalka on vääntynyt. Toivottavasti kyseessä on vain väliaikainen ongelma..... Emme kyllä mitenkään ole pakottaneet Assia portaisiin ja hyppimään, vaan Assi on itse päättänyt mennä portaista ja kun katsoimme että "no sehän menee nuo pienet askeleet ihan hyvin" niin olemme antaneet sen mennä. Emmekä vieläkään kerrostolkulla Assia päästä menemään rappusia vain yksi tai kaksi kerrosta ja loput hissillä. Oivoi, silti nuo etukintut nyt huolestuttaa tosi paljon..

No mutta vähän nörtimpään ja ei niin Assiseen asiaan. Tähän nörttiperheeseen saatiin VIIMEINKIN toinenkin kone. Optimistisesti luulin että kun muutimme Misen kanssa yhteen, voimme luopua mun vanhasta rämälinuxkoneesta ja pärjätä yhdellä koneella. MITEN VÄÄRÄSSÄ OLINKAAN! No keskiviikkona iloinen poika TNT:ltä toikin minulle paketin Applelta, ja sisällä oli uuden uutukainen Macbook jolla nytkin kirjoittelen. Äiskä sai uuden lelun jee! On ollut niin tuskaa kun Mise kuitenkin pelaa aika paljon ja pitkiä aikoja putkeen, niin oikeastaan olen vain joutunut katsomaan telkkaria. Assi on kyllä nyt helpottanut tekemättömyyttä erittäin paljon, mutta silti kivaa että ei tarvitse enää odottaa puolta tuntia että pääsee tarkistamaan jonkin asian netistä. Jos mun uinahtaneet nörttipiirteetkin saisi taas uutta potkua kun on kone mitä ei vihaa (mulla on vain periaatteellinen vastustus Microsoftin tuotteisiin...) ja rautaa millä temmeltää vapaasti. Tänään onkin vapaapäivä mennyt koira ja kone sylissä, välillä käyty Assin kanssa ulkona ja riekuttu, mutta kun Assi on nukahtanut päikkäreille niin kone tuli taas syliin :) Voi kamala mä kuulostan nyt kyllä ihan hirveeltä, mutta mitä sitä luonteelleen voi :D Sen voin kyllä vannoa että Assi kyllä saa kyllä huomiota ihan samalla tavalla kuin ennenkin sillä ei kone eläinystävää korvaa. Ja se on tervettä se.

Tuhoamisia

Ainiin, ensimmäinen tuhottu tavara on nyt takana.

Eilen kun saavuin kotiin, niin oli äidiltä saamani musta venäläishuivi/peitto revittynä ja tuhottuna.

...siinä kun oli niin mukavia rimpsurampsuja mistä pystyi ottamaan hampailla kiinni.

Mitä tuleekaan seuraavaksi?

Äipällä meni herrrrrmo

No kuukausihan siinä menikin. Olen ollut jotenkin todella kireänä lähiaikoina ja viime viikolla kun Misellä oli "en nyt jaksais puuhata Assin kanssa kokoajan" fiilis niin nyt mulla on se. Onneksi Misellä on sen sijaan puuhastelufiilis taasen päällä.

No eilen homma sitten menikin siihen että tulen väsyneenä kotiin, hirmuiset kakkakasat odotti (onneksi paperilla kaikki) ja HyperAssi. Meni jotenki sukset ihan ristiin hauvvelin kanssa siinä vaiheessa kun Neidille ei ruoka kelvannut yhtään. Menin sohvalle mököttämään ja nukuin hetkisen aikaa, Assi kyllä tuli viereen tuhisemaan. Mise tuli kotiin ja onneksi puuhasteli Assin kanssa hetken. Myöhemmin yritimme iltaruokaa ja Neiti Nirppis oli taas niin prinsessaa että ei ruoka kelvannut vaikka selvästi Neidillä oli ihan hirveä nälkä. Sitten mulla napsahti, ärähdin että "*RKELE NYT SYÖT SEN RUOKAS! ENNOO TODELLAKAAN HEITTÄMÄSSÄ SULLE MITÄÄN MAKSALAATIKKOHERKKUA SINNE VAAN SYÖT TON EIKÄ MUUTA TIPU!!". Assi tassutteli olkkariin nappulatollojensa luokse ja kävelin päättäväisenä perässä "ET MUUTEN SYÖ NIITÄ NAKSUJA VAAN NE MENEE TONNE RUUAN SEKAAN!" ja avasin pahvitötsät, kaadoin ruokanaksut saman ruuan sekaan joka oli ruokakupissa ja mumisin Assille vielä jotain. No mitä Assi sitten teki? Alkoi syömään kiltisti raksupiimä sekoitustaan ja vielä nuoli kipon puhtaaksi!!

Tämä ei EHKÄ ole sellaista miten koiraa pitäisi kouluttaa tai kohdella, mutta näemmä ruoka sitten taas kelpasi. Samoin iltaruoka kelpasi ja tänä aamuna Neiti veteli hurjan annoksen pelkkiä nappuloita ja piimää. En sitten tiedä että mitä ihmettä tapahtui mutta nyt perusruoka näyttää taas kelpaavan.

Sitten ihan muuhun asiaan. Olen miettinyt että mitäs pitäisi Assille seuraavaksi opettaa. Nyt neiti osaa istua, tulla luokse, katsoa (katsoo silmiin "Katso" käskystä ja saa naksun), seistä (vaihtelevasti), mennä maahan käskystä ja "Kumpa käsi" leikin. Tassun tai siis "Heitä femma!":n voisi opettaa seuraavaksi ja vierelle tulon. Seisomista pitää opettaa vielä paljon enemmän ja paikoillaan pysymistä. Ehkä tämä tästä! :) Nyt kun äipällä on taas motivaatiota kun ei tartte tuskailla ruokien kanssa.

Ruuasta jälleen puheenollen, ostin eilen ainekset Yrjölän puuroon ja ajattelin tehdä sitä. Korvaisin sillä mielummin teollisen maksalaatikon ruuanlisänä jos se vain Neidille kelpaa, ja miksi ei kelpaisi!

AhnePossu vs. NeitiNirso

Niinjoo, entinen Assi AhnePossu on nykyään Neiti PrinsenssaNirsonen. Varsinainen ruoka maistuu enää harvoin, siihen tosin auttoi hieman maksalaatikko sekä se, että näyttelen syöväni Assin ruokaa ensin ja nuoleskelen huuliani -> Assi nuoleskelee huuliaan kanssa.

Samoin koulutusmakupaloina ei todellakaan kelpaa penturaksut enää. Siihenkin pitää keksiä jotain uutta.

BARFfaus alkaa kiinnostaa kokoajan enemmän ja enemmän. Jotenkin tappelee mun periaatteita vastaan kun en ite suostu syömään einesruokia niin miksi Assin sitten pitäisi syödä teollisesti valmistettua hehkutusjäännöstä. Kuitenkin pelottaa se että saako pentu tässä vaiheessa tarpeeksi kaikkea mitä sen pitää saada jos nyt yrittäisi siirtyä BARFfiin. Toisaalta, voisihan sitä siirtyä puoliBARFfaajaksi ensin...

Sivuhuomiona: MITÄ IHMETTÄ OLIN KELANNUT VARATESSANI ASSILLE ROKOTUSAIKAA. Neitihän on nyt 11 viikkoinen, miltei 12. Ensimmäinen rokotus pitäisi antaa 12 viikkoisena ja olin varannut ajan 19.12 eli siinä vaiheessa Assi olisi ollut jo miltei 14 viikkoinen.

Onneksi sain muutettua aikaa Karhupuiston eläinlääkäriasemalla (sivut ei toimi ainakaan tällä hetkellä) niinkin pikaiseksi kuin huomiselle! Sanoin että nyt ei ole kyllä madotukset vielä kunnossa, mutta lääkäri totesi että madotuksen voi hoitaa ensimmäisen ja toisen rokotuksen välissä myös. Mukavaa ja ystävällistä palvelua olen tuolta toistaiseksi ainakin saanut! Toivottavasti palvelu jatkuu myös jatkossa niin saavat meidän haukusta vakiasiakkaan :)

Hyvää huomenta oksulandiasta!

Aamun ja yön saldo:

• Klo 2.30 Assi päättää alkaa tehdä tarpeitaan
• Klo 4.00 sama
• Välissä neiti oksentelee ja ehtii vetästä omat oksunsa ennen kuin ehditään siivota
• Klo 4.00 -> lisää yökkäilyä
• Vähän väliä herään raaputukseen tai nakerrusääneen kun Pässinen nakertaa sängynkulmaa sekä tuolinjalkaa
• Klo 5.30 Mise nousee ylös töitä varten. Assia ei tarvi viedä ulos kun Neiti oli todennäköisesti ihan tyhjänä
• Klo 6.15 Mise lähtee töihin ja minä nousen ylös ja laitan Assille ruuan tulemaan
• Klo 6.30 Assi imuroi hirmusen määrän sapuskaa hetkessä
• Klo 6.35 syön itse aamupalaa ja luen hesarin
• Klo 6.50 lähden jo tässä vaiheessa aikataulusta myöhässä Assin kanssa ulos
• Klo 7.00 tuskailua, ei mitään
• Klo 7.10 lisää tuskailua, Assi ei tee tarpeitaan. Vinkuu vain kurjuuttaan ja vetää hinaa voimakkaasti kotiin päin
• Klo 7.20 kotona saan viimein puettua päivävaatteet päälle, neiti vinkuu kuin viimeistä päivää kun olen toisessa huoneessa ja aita välissä
• Klo 7.30 olen jo ihan *elvetisti töistä myöhässä, ravaan olkkarin ja eteisen väliä ja Neiti viimeinkin rauhottuu. Istutaan hetki kahdestaan ja silittelen Assia.
• Klo 7.40 annan Assille purutikun ja heittelen aarrekätköjä pitkin olkkaria, Neiti rauhottuu ja istuu tyynyllään kattelemassa kun lähden. Oven sulkiessani en kuule vikinää.

Puuh. Väsyttää ja huolestuttaa jo mitä Assi keksii tehdä kotona. Varmaan kakkeliinia ympäri olkkaria ja papereita revittynä. Eilen Neiti oli nimittäin keksinyt jälleen roskiksen ja tyhjentänyt sen pitkin olkkarin lattiaa. Samalla oli kiskonut pari mun paitaa kuivaustelineeltä.

Ainiin, huomasin myös että olen varannut väärälle viikolle Assin rokotusajan. Sovin sen vasta 19. päivälle jolloin Assi on jo 13 viikkoinen. Pitää hoitaa tuokin tänään. Puuh!

Dogbook

Ainiin..

Bongasin Lystin blogista että Facebookissa on palikka nimeltä Dogbook!

Siis TIETENKIN tein Assille heti oman profiilin ja lähdin etsimään muita hauvvoja ja kenet sieltä löysinkään! Assin siskon Nessin :) Lisäksi selailin lähistöllä olevia hauvvoja ja bongasin Asandzanin kennelissä samoihin aikoihin syntyeen pentueen hauvvan.

Aika mahtava internet!!

Luminen sunnuntai.

Huh, olipas tapahtumarikas viikonloppu.... En tiedä mistä aloittaa.

No, aloitan nyt kuitenkin vaikka lauantaista. Lauantai oli oikeastaan sellainen rauhallinen kotipäivä. Assi kovasti köllötteli sohvalla mun ja Misen välissä, välillä yrittäen potkia meitä pois siitä (...ja yksi syy lisää miksi Assi ei tule pääsemään sänkyyn...). Vähän oli neidillä vatsa sekaisin mutta luulisin että se oli vielä aikaisemman syömättömyyden jälkimaininkeja. Kamulabbista piti lähteä katsomaan, mutta homma peruuntuikin joka oli loppuen lopuksi ihan hyvä juttu. Saipahan Assi levätä, sillä sunnuntaina lähdimme käymään Assin kanssa pitkällä ja hurjalla reissulla.

Sunnuntai alkoi melko iloisissa merkeissä sillä lunta oli tullut 5cm maahan. Neiti Neitinen veti überhepulit sisäpihalla ja ravasi pitkin ja poikin pihaa lumeen sukellellen. Aamupala syötiin "rauhassa" (lue: Assi riehuu kumikanan kanssa) ja sitten pakkasinkin "kaikkea tärkeää mukaan" kuten liikaa Assille leluja mukaan (noh ensi kerralla fiksummin..) :D No tuli sinne hyödyllisiäkin juttuja mukaan kuten ruokaa ja namiraksuja, vettä pullossa, paperia, Assin peitto ja kakkelipusseja. Olimme nimittäin lähdössä Pyhtäälle minun kotikotiin siskoni Minnan, hänen pojan Sakun sekä Mimi Chihuahuan kanssa. Siskoni ei osaa ajaa Helsingissä, joten jouduimme Assin kanssa vielä matkustamaan Vantaalle ennen kuin varsinainen matka pääsi alkamaan.

Lähdimme Assin kanssa kahdestaan kohti metroa ja Neiti neitinen oli niin täysin tohkeissaan lumesta että voi elämä! Ei siinä voinnut kuin hymyillä kun Pässisen kanssa kahdestaan käveltiin pitkin rauhallista Helsinginkatua aamusella, juuri satanutta puhdasta lunta jalkojen alla ja edessäkin käveli vain pari krapulaista nuorta janoamassa elämän pelastamaa pizzaa, samalla puhuen siitä miten mahtavaa on kun on valkoista ja puhdasta ja rauhallista.

Metro ja junamatka menivät hienosti Assilta, neiti alkaa olla jo vanha tekijä. Myyrmäessä hyppäsimme junasta pois ja jäimme odottelemaan autokyydin tuloa. Tyhjällä parkkipaikalla oli jälleen todella kivoja isoja kinoksia minne pikkupentu voi sukellella....

Kyyti saapui, ja huomasin että oli ehkä maailman paras juttu kun otin Assille mukaan oman peiton. Neito rauhottui ainakin ~melkein heti paikalleen ja automatka meni hienosti. Yhtäkkiä Minna huomasi että Mimillä oli jotain pielessä, Mimi kulkee siis kantokopassa aina jos kuljetaan pitkiä matkoja eikä se ollut nähnyt kun Assi tuli autoon. Pysähdyimme vähän ennen Porvoota motarin taukopaikalle jaloittelemaan ja annoimme koirien hieman nuuhkia toisiaan ja ravata lumihangessa. Aamulla Mimi oli kuulemma ollut täysin kauhuissaan lumesta, mutta Assin kanssa Mimi neitonenkin oli yhtä iloista auringoa pomppiessaan lumen keskellä (vaikka kinokset olivatkin melkein isompia kuin Mimi itse :D).

Tämän riehumisen seurauksena oli tosin se, että kun lähdimme taukopaikalta jatkamaan matkaa eteenpäin niin huomasin puhelimeni puuttuvan. Yritin soittaa siihen mutta puhelinta ei kuulunut tai tuntunut missään. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä se oli siis tipahtanut Assin kanssa lumessa riehuessa maahan ja jäännyt sinne. Tässäpä tulikin huomattua koiran erittäin terapeuttinen vaikutus, sillä ennen olisi raivospäänä alkanut hakkamaan päätä seinään ja itkuraivoamaan kun nyt vain rauhallisesti totesin "Noh, se on vain materiaa, numerotkin on tallessa niin en mitään menettänyt kuin laitteen". Kummallista...

Kotikotona Pyhtäällä oli lunta vielä enemmän kuin Helsingissä. Assi ja Mimi pääsivät korkkaamaan täysin koskemattoman takapihan lumikasat ja ei siinä tarvittu kuin 10 min ja takapiha oli myllättynä. Mimillä oli pieniä vaikeuksia liikkua lumessa mutta Assi senkun paineli menemään. Ensimmäistä kertaa huomasin yhdennäköisyyden Assin äippeliiniin Siiriin! Siiri on pentukuvissaan niin mahtavan riehakas ja takatassut vain näkyy perävalona kun neitonen painelee lumisessa metsässä menemään. Assi oli ihan samanlainen (niinkun varmaan kaikki nahkat)! Paras oli kun huutelin mäen alapuolella Assia tulemaan luokse ja neiti lähti painelemaan tuhatta ja sataa kuten yleensä, matkalla vain taisi käydä lipsahdus kun Pässinen tumpsahti kuono edellä lumihakeen miltei takapuolta myöten. Ihan SUKELSI! Nauroin miltei kippurassa kun neiti hyppäsi ku mikäki kaniini lumen alta ja lähti taas painelemaan luokseni :D

Kävimme myös Assin kanssa ekaa kertaa kunnolla lähimetikössä kävelemässä. Minulla oli jopa huopikkaat jalassa jotta jalat pysyivät lämpimänä eikä lumi tunkenut lenkkareiden varsista sisään. Hyvin kyllä huomasi että Assi ei ole metsään ja epätasaiselle maastolle oikein päässyt. Enemmän neiti käveli mun jalanjäljissä eikä oikein uskaltanut yksin lähteä edelle (mitä se yleensä tekee). Kuitenki pienen totuttelun jälkeen pääsimme hieman tasaselle missä ei ollut hirveää risukkoa ja Assin kokoisia mustikanvarpuja edessä niin Neiti paineli edelle. Kovasti ihmetteli ympäristöään mutta ei todellakaan vikissyt, enemmänkin oli innoissaan. Mietin itseasiassa että Assi saattoi olla jopa hämmentynyt siitä hiljaisuudesta mikä metässä oli, kun yleensä kaupungissa on ties mitä ääniä taustalla.

Välillä kävimme sisällä lämmittelemässä ja lepäämässä. Tosin en tiedä voiko sitä kutsua kovin lepäämiseksi jos vetää toisen koiran kanssa rallia pitkin ja poikin.. Assi ja Mimi tulevat kyllä hurjan hyvin toimeen keskenään, kiva nähdä mitä tästä kehkeytyy sillä Mimi pelkää isoja koiria normaalisti. Miten käy sitten kun Assi on iso.. Siksipä onkin nyt hyvä antaa tyttöjen nähdä vaikkapa kerran viikossa niin ehkä ne sitten muistaisivat että "Hei tää oli tää hyvä tyyppi ketä ei tarvitse pelätä". Tällä kertaa tosin neidit jo hieman kävivät kehityskeskusteluita keskenään siitä kumpi on pomo ja tuli nähtyä Assilla jopa niskakarvat hieman pystyssä vaikka Neitinen ei murissut tai haukkunut.

Tilanne alkoi siitä, että Assi selkeästi alkoi yrittää pomottaa Mimiä. Laski päätä Mimin niskan päälle ja yritti olla "isompi". Mimillähän paloi hihat ihan totaalisesti siihen ja alkoi ärhennellä Assille. Assi alistui mutta silti louskuttaa jne.. Jännä nähdä mihin tässä oikein päädytään.

Koko reissun aikana Assi ei oikeastaan ummistanut silmiä kertaakaan ja aloin jo huolestua sen jaksamisen puolesta. Yritin rauhotella tyttöä mutta Mimin ollessa lähellä Assi olisi vain halunnut touhuta sen kanssa. Kotiin lähtiessä Neiti tärisikin hetkisen aikaa takapenkillä mutta laitoin käden Assin päälle ja tyttö rauhottui, nukahti samantien ja jatkoi unia Vantaalle asti kunnes piti taas hyppää junaan.

Reippaasti taas Assi tassutteli junalle ja Misen kanssa rautatieasemalla treffattuamme menimme koko konkkaronkka kotiin. Vähän aikaa jaksoi Assi vielä riehua mutta kun rauhotuimme katsomaan leffaa niin Neiti kömpi viereen nukkumaan. Huomasin taas Assin tärisevän varsinkin takajaloista ja laitoin käden taas tytön päälle ja vähän silittelin niin tärinä loppui samalla kun Neitinen nukahti.

Veikkaan että tuo tärinä johtui jännityksestä, rasituksesta ja stressin purkautumisesta. Vaikka Neitinen ei kauheasti kävellytkään pitkiä matkoja niin Mimin kanssa riehuminen, ulkona pomppinen ja matkustaminen tekivät varmasti tehtävänsä pikkupennun fysiikalle ja psyykkeelle. Illan aikana Assi jaksoi raahautua pienelle pissalle mutta kömpi heti sen jälkeen takaisin meidän kainaloon sohvalle tuhisemaan.

Niin kauhean ylpeä olen tuosta pikkuhauvvelista, nyt pitää antaa Assin kunnolla levätä ennen kuin taas kehittää mitään isompaa.

Tää on niitä hetkiä minkä takia koira hankittiin...

...Assi nukkuu Misen vieressä sohvalla ties kuinka monetta tuntia jo. Välissä malttoi käydä mun kanssa ulkona mutta kömpi sitten heti takaisin.

Antoi Miselle vielä kunnon naamapesunki (ja korva ja parta....) ennen kuin käperty pää samalle tyynylle.

Nyt Mise kuorsaa ja Assi potkii ja ulisee koiranunia.

MITEN NOI VOI OLLA NIIN SÖPÖJÄ! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! *kohtaus*


//päivitys: pakko oli ottaa kuvia :D

Köllöttelijät.

ZZZZZzzzzzzz............. "uliuliulivuhvuh" *sätkiminen*..........ZZZZZZZZZZZzzzzzzzz

Juu eiköhän se Assi ole jo ihan kunnossa...

11:08 (Mise) voi samperin kieroilija assi!
11:08 (marjanen) mitä se teki!
11:08 (Mise) oon ollu koneella kuulokkeet päässä niin se on hypänny sänkyyn nukkumaan!!1
11:08 (marjanen) :D:D
11:09 (Mise) kattelin vaan sivusilmällä et se meni tonne toiseen huoneeseen
11:09 (marjanen) se on niin kiero nykyään!!
11:09 (marjanen) menee roskiksille ja sänkyyn :D

Selvennykseksi: Aamulla Assi hipsi olkkarin puolelle ja päätti alkaa tonkimaan paperiroskiksesta eilisiä oksunhöystämiä papereita samalla kun Mise nukku vielä sängyssä ja itse tein aamupalaa keittiössä...

Takaisin päiväjärjestykseen

Pikainen päivitys vain. Tänä aamuna ruoka maistui jo Neitiselle (mutta kuivat nappulat ei vieläkään) maksalaatikolla höystettynä ja lelut saivat kyytiä siihen malliin että eiköhän tässä normaaliksi taas palattu. Assi riehuu nyt sitten eilisenkin edestä, mikä tietää hyvää Miselle joka on tänään koko päivän pikkuisen kanssa kotona :) "Jee"

Pikkuinen ja emäntä sairastaa.

Niinhän siinä sitten kävi. Unenpuute ja pienoinen stressaaminen laukaisi minulla migreenikohtauksen jonka takia jäin tänään kotiin. Assikin on ilmeisesti vähän kipeänä kun eilen illalla ruoka ei maistunut, aamulla ruoka ei maistunut ja aamupissiltä tullessa neiti ökäsi mahanesteitä peitolleen. Muutenkin Assi on ollut melko vaitonaisena koko päivän.

Nukuimme neitisen kanssa ainakin kahteentoista asti jonka jälkeen käytiin pikaisesti ulkona ja takaisin nukkumaan. Yritin antaa Assille ruokaa mutta nappulat eivät menneet alas, eivät kuivana eikä turvotettuna.

Iltapäivästä kun alkoi elämä hieman voittamaan ja yritin piristää Assia menemällä Mäkelänrinteen uimahallin edestä löytyville nurmikentille. Ratikassa Assi tärisi kuin viimeistä päivää ja nurmikollakin Neiti oli kyllä innostunut mutta selvästi alitehoinen. Kotiin tultua tyttö painui jälleen nukkumaan ja itsekkin otin vielä päänsäryn jälkimainingeissa tirsat. Ehdin vielä käydä kaupassa ennen kuin Assi heräsi ja konsultoin kasvattaja Katiltakin että mitäs nyt kun tarpeet Assi tekee ihan hyvin mutta ruoka ei pysy sisällä. Lopulta sain ruokaa menemään hieman maksalaatikon saattelemana, mutta senkin Assi oksensi miltei samantien ulos. Ennen kuin ehdin siivota oksut pois niin Neitonen päätti auttaa ja söi omat oksunsa (YÄK!) ja tällä kertaa ne pysyivät sisällä. Jälleen yhdet päikkärit edessä ja sen jälkeen Assista löytyikin taas virtaa kuten ennenkin!

Kasvattaja Kati epäili jonkinlaista "mahanipistystä" mikä on neitosen ruokahalun viennyt pois. Herkut neidille kyllä menee mutta normaali nappularuoka ei missään muodossa. Äsken yritin taas iltaruokaa antaa pienenä annoksena mutta neiti vain kävi nuuhkaisemassa ja käveli pois. Toivottavasti huomenna on asiat paremmin.

"Miten sinä kehtaat tuoda koirasi ulos jos sitä ei ole kerran rokotettu!!"

*rkle! Olin jo unohtanut eilisen "ihanan" koirakohtaamisen jos se ei olisi tullut äsken mieleeni ystävän kanssa keskustellessa. Pakko jakaa tämä "ihana" kokemus muidenkin kanssa siitä miten jotkun koiranomistajat eivät kyllä kelaa YHTÄÄN mitä sanovat suustaan.

Olin Assin kanssa ruokakakatuksella ja menossa metroa kohti kun harjutorin kohdalla yhtäkkiä autojen välistä hyppää pikkuinen koira Assin luokse. Ei siinä mitään, kiltti se oli eikä murissut Assille mutta huomautin omistajalle että "Hei, viitsisitko ottaa koirasi kiinni sillä tätä pikkuista ei ole vielä rokotettu". No Nainen toteaa siihen että "no ihan kiltti tämä meidän kultamussupikkuinen on ja rokotettu myöskin". Vastasin että "niin mutta voisitteko ihan periaateesta" niin ei *rkle voinnut! Sitten mulla oli mieletön työ että saan Assin huomion kiinnitettyä kun Nainen ei voinut kytkeä koiraansa kiinni ja hänen koira jäi vain metrin päähän tuijottamaan Assia samalla kun Nainen itse lähti rappua kohti. Samalla yritti kyllä huhuilla koiraansa mutta siihen meni pitkä aika ennen kuin Naisen pikkukullannuppu totteli.

Tässä vaiheessa jo päässä pikkuisen kiehui sillä olimme melko vilkkaassa risteyksessä ja hankalassa paikassa. Äskeinen ei kuitenkaan riittänyt vaan huomasin yläviistosta lähestyvän erään toisen Naisen pikkukullannuppunsa kanssa joihin olin törmännyt jo viime kesänä Mimin ollessa hoidossa meillä. Silloin olin kuullut hirvittävät haukut siitä miten Mimi oli luovutettu väärään aikaan ja kasvatettu väärin ja miten HÄNEN mielestään koirat pitää luovuttaa vasta 12 viikkoisena jotta ne saisivat kasvaa turvassa ensin. Noh nyt Nainen pisti pikkukullannuppunsa Assin luokse ja samalla miltei käskevällä äänellä sanoin että "Anteeksi, mutta voisitteko ohittaa meidät. Yritän opettaa pennulle että kaikkia ei tarvitse tervehtiä (joka pitää paikkansa) ja tätä ei ole vielä rokotettu". Tällä kertaa sain sitten haukut siitä että miten olen niin tyhmä ja idiootti kun päästän pennun ulos ja miten HÄNEN koiransa on paljon turvallisempi kohdata tauhtien suhteen kuin esim. antaa koiran kävellä pitkin katua ja jaada jaada jaada luentoa tuli kunnes hermoni menivät ja ärähdin että vie koirasi pois kiitos. Hassua miten samaan aikaan taustalta meidät ohitti mies joka kohteliaasti vei koiransa meidän ohi eikä jäännyt luennoimaan siitä miten *aska ihminen olen.

Lopulta nainen lähti sadatellen pois ja Assi oli ihan vauhkona. Mua riso niin totaalisesti, olin väsynyt, kettuuntunut ja sitten joudun vielä tappelemaan tuollaisten ihmisten kanssa niin voi AAAGH!

//Muokkaus:

Niin pakko vielä lisätä sellainen, että yritän opettaa Assille samanlaista kuin mitä Hesarin koirablogissa Miskalle opetetaan, ystäviä saa tavata mutta tuntemattomat koirat hihnassa ohitetaan. Mielestäni periaatteena tuo on vain parempi nähtyäni niin monia liian kuumaksi kehittyneitä tilanteita Kallion koirien välillä jotka ovat päässeet toistensa lähelle hihnassa. On täysin arkipäiväistä, että koirarähinöiden ääniä kuulee meidänkin asuntoon kadulta.

"Äiti on nyt vähän väsynyt.."

Assi on muuttunut lähiaikoina riehakkaammaksi, tuntuu että neidillä on enemmän energiaa kuin koskaan ja hirmuinen touhotus on jatkuvasti päällä. Valitettavasti touhukkuus heijastuu siihen, että minä ja Mise ollaan erittäin, erittäin väsyneitä. Pinna on kireänä ja sitä ei helpota yhtään neidin pissailut paperittomalle lattialle ja hampaiden iskemiset korvaan kiinni.

Eilen olin niin kuollut että jaksoin Assin kanssa pakolla käydä Kampissa tutustumassa ihmishälinään ja tein neitisen kanssa vähän katsekontakti harjoituksia sekä leikin, mutta kotitöihin ei energia riittänyt. Ei tekemään ruokaa, tiskaamaan, imuroimaan jne. Pyykkiä sain pestyä mutta niiden kuivumaan laittaminen oli täysin ylivoimaista mutta sain lopulta senkin tehtyä kun Mise vei vastenhakoisesti Assin iltakävelylle.

Nukahtelen työpisteelleni jos on esim. pitkä asennus käyttäjälle menossa, nukahdan bussiin samantien kun silmät suljen, nukahdan sohvalle ja tuoliin kotona, nukun parhaimmillaan 2 x 15 minuutin päiväunet päivässä (tauon verran) työpaikan sohvalla ja kun pääsee kotiin, on niin paljon tekemistä että ei ehdi mennä nukkumaan kuin vasta Assin iltalenkityksen jälkeen joka on joskus yhdentoista maissa. Toisaalta väsyttää niin että ei kuitenkaan jaksa tehdä mitään joten olisi parempi että menisi vain nukkumaan. Jotenkin tuntuu siltä että 5h:n yöunet EIVÄT VAIN RIITÄ!

Yritän pitää hermoni parhaimman mukaan Assille ja pitää tunteet hillittynä. Kouluttaa iloisesti ja kannustavasti, mutta silti torua oikeista asioista. Eilen lopulta nukkumaan päästyämme, Mise vielä totesi hiljaa että häntä harmittaa kun pinna on niin kireänä Assin suhteen. Sanoin hänelle että se on vain väsymystä. Misen palaaminen töihin loman jälkeen oli rankempaa kuin odotimme, sillä hänen työnkuvansa sekä vuoronsa muuttuivat samalla ja rytmiin pääseminen on hankalaa. Ongelmaa ei helpota yhtään se, että vuorojen takia Mise ei ehdi touhuta oikein Assin kanssa ja nyt Assi totteleekin minua suoremmin. Misenkin pitäisi ehtiä viedä Assia julkisiin, puuhastella sen kanssa ja kouluttaa muutenkin kuin käyttämällä ulkona. Se parhantaisi Assin luottamusta ja sitoutumista Miseen samalla.

Eiköhän tämä tästä kunhan vaan päästäisi rytmiin takaisin. Täytyy vain pitää pää kylmänä ja juoda teetä että pysyy hereillä. Tälläkin hetkellä päässä surisee taas siihen malliin että simmut painuu kohta kiinni jos en saa lämmintä kuppia teetä nenän eteen pian.

Tulispa jo viikonloppu!!

Aikakoneella takaisin

Vaikka eilen kirjoitinkin pikaisen uutislähetyksen, niin palaan nyt viime viikonlopun tapahtumiin. Tarkemmin sunnuntaihin jolloin Tiiti, Veera ja S-tyyppi eli Sanu eli pikkuinen Bichon Havanais hauvveli tulivat käymään. Olivat porukalla tutustumassa kaapelitehtaan pentunäyttelyyn ja samalla tekivät täsmäiskun meillekkin. Päivä vaan ei ehkä ollut parhain vierailulle sillä ulkona oli aivan kaamea ilma, ja Sanulle olikin tiedossa kylvetys heti kun pääsivät sisälle. Valkoinen karvapallero yhdistettynä kurakeliin ja Helsingin asfalttikatuihin ei ole kovin optimaalinen yhdistelmä..


Ensin Assi ei edes huomannut Sanua vaan meni rapsutettavaksi Tiitin ja Veeran jalkoihin, vasta hetkisen kuluttua S-tyyppi ja Pässiläinen kohtasivat ja huomasin Assin hämmentyvän. Veikkaan että Assi ei ole vielä törmännyt niin karvaiseen tapaukseen niin ei pikkuinen oikein ymmärtänyt että mitä toinen haluaa. Pienen tutustumishetken ja tutkailun jälkeen Sanukin alkoi rohkaistua (ainakin jos Sanu oli sohvalla ja Assi lattialla) ja kutsua leikkiin. Tyypit möyrivät Tiitin ja Veeran keskellä sohvalla ja vetivät rallia. Harmi vain että Assi ei oikein katso mihin hampaansa iskee ja ihmiskyljetkin saivat osansa naskalihampaista.


Loppuen lopuksi Sanun alku-ujosteluiden jälkeen tyypit pyörivät lattialla kuin parhaat kaverit. Sanu jopa näytti Assille että "Hei, näin tätä aktivointipalloa oikeasti pyöritetään!". Assilla kun on aina tyylinä se, että se työntää sitä eteenpäin ja päätyy loukkuun johonkin nurkaan, kun Sanu taasen pyöritteli kätevästi edes takaisin ja napsi herkkupaloja Assin nenän edestä! Sanu on muutenkin aika fiksu koira, osaa mm. avata pulloja mitä PässiAssille voisi kuvitella vielä edes kokeiltavan.


Sanu oli turkiltaan aivan mahtavan ihanan pehmeä ja lämmin, oikea ihana pallero! Samalla kävi tosin mielessä, että onneksi ei otettu pitkäkarvaista koiraa kaupunkiin kun näki Sanun pesemisepisodin. Oivoi, ei malttaisi odottaa että näkee tyypit taas uudestaan :)


Tässä vielä vierailusta bonuskuvat. Tarvitsen muuten uuden kameran koska nykyinen ei pysy koirien perässä!! Eikö se ole tarpeeksi hyvä syy ostaa digijärkkäri ;)

Sumeet hauvvat imee herkkuja lattialta

Sumeet hauvvat sohvalla kisailemassa

Kuten aikaisemmin totesin, vieraileva kolmikko oli tutustumassa pentunäyttelyyn tarkoituksena viedä Sanu kisaamaan tulevaisuudessa. Tuo pisti minut miettimään Assinkin käyttäytymistä, sillä harkinnassa on viedä Assia kasvattajan kanssa näyttelyyn ja aloin opettaa Assia seisomaan. Assille on niin luonnollista istuen mielyttää meitä ja olla nätisti niin nyt tuohon seisomiseen pitää vain alkaa panostamaan. Eilen (ennen sänkyepisodia) aloitinkin seisomiskoulutuksen pitämällä raksuja toisessa kädessä ja antamalla niitä Assille siten että se seisoo paikoillaan. Samalla sanoin sanaa "Seiso" ja välillä koskin esim. Assin selkää ja tassuja samalla. Toistin saman vielä suihkussa ollessa ja yllättävän kauan tyttö pysyikin paikoillaan kunnes hermot meni.

Eilen tuli huomattua Assissa yhden nahkojen luontaisen piirteen ensimmäistä kertaa, tekemisen puute rupee selkeästi ahdistamaan Neitiä tuhottomasti. Emme ole nyt pariin päivään oikein tehneet mitään "järkevää" ja uutta niin Assilla on selvästi tekemisen puutetta joka heijastuu epätoivottuna käyttäytymisenä. Eilen yritinkin purkaa Assin tarmoa käskytysleikkeihin. Laitoin Assin hakemaan palloa (kiitin kun Neiti toi takasin ja annoin namin kun päästi irti), istumaan, makaamaan, seisomaan sekä leikkimään "kumpi käsi" leikkiä ja se veikin puhtia tytöstä pois. Tänään ajattelinkin lähteä Neitosen kanssa kunnolla tutustumaan Kamppiin ja keskustaan niin luulisi että siinä on pohdittavaa tytölle vähäksi aikaa. Kasvattaja Kati kehoitti myös kokeilemaan yksinkertaista hakuruutua aivotyöksi Assille, harmi vain että lunta tuli maahan nyt tuon verran että hakuruudun tekeminen ei taida enää onnistua. Pitää etsiä paljasta nurtsia vielä jostakin.

Loppubonariksi vielä nörttipamaus, jos kuvateksti sanoo jotain niin sitten se sanoo :D Näkeepähän tuosta samalla että Neitonen on kasvanut ihan hirvittävästi (ei me yleensä roikoteta Assia noin jos joku sitä kauhistelee :) ).

Longdog is long.

Ylimääräinen uutislähetys.

Uusinta uutta. Oltiin iltapesulla ja sillä välin Neiti Jääräpää KinkkuKankku Rajojenkoettelija oli hypännyt SÄNGYLLE!

*RKLE! Nyt Assi sitten keksi sen miten hypätään, se nimittäin hyppäsi sohvalle juuri puolta tuntia aiemmin mun viereen heti kun tuli pihalta.

Lisäksi Mise oli tämän päivän kotona sillä oli viettänyt yön yövuorossa. Kierona ja fiksuna Misenä hän ajatteli että laittaa Assin pentuaitaukseen, kolauttaa ulko-ovea ja painuu makkariin nukkumaan. Mitä Assi tekee? Vinkuu ensin hiljaa ja sitten kovempaa, ja kovempaa... Lopulta 1.5h:n ajan ja oli yrittänyt tehdä pahojaankin. Aistikohan se että Mise on kotona vai oliko sillä vain niin ikävä.

Puuh.

"Assi! TULE!"

Pääsimme kuin pääsimmekin ulkoilemaan vapaana ilman hihnaa! Painuimme Vuosaareen Tanelin, Petran ja heidän hauvvan Roopen luokse taas pitkästä aikaa (...pitkästä aikaa, voin oikeasti sanoa jostain asiasta jonka on kokenut Assin kanssa että pitkästä aikaa!).

Assi valloitti kadulla ja metrossa jälleen ihmisten sydämiä ja saikin paljon silityksiä ja "oiiii että ku on ihana pikkupentu oi että apua iih!" lausahduksia aikaan. Eräs nainen rappumme ulkopuolella halusi ottaa Assista kuvia ja videokuvaa muistoksi! Ihan kummallista kun nyt tapaa ihan erillaisia ihmisiä jotka ottavat vastoin suomalaista tapakulttuuria rohkeasti kontaktia ja juttelevat. Olen kuullut paljon tarinoita ihmisten omista koirista, kokemuksista ja haaveista. Usein Assia luullaan Jack Russelin terrieriksi ja ihmiset yllättyvätkin kun kuulevat Neidin olevan lyhytkarvainen collie. Usein vastaukseksi kuuluu "Ai niinku Lassie?" ja vastaan "Juu, mutta ilman sitä pehkokarvaa".

Metromatka meni jälleen hurjan hyvin. Assi osaa jo istua todella rauhallisesti ja pitää pään kylmänä. Perille päästyä aurinko alkoi jo pikkuhiljaa painua piiloon, mutta valoa riitti vielä hyvin pieneen kävelylenkkiin Petran, Tanelin ja Roopen kanssa. Roopella oli kuonopanta käytössä joka harmitti toheloa ihan hirvittävästi! Assilla olikin ihmettelemistä että "mitäs ihmeen koirakäytöstä tuo on" kun toinen kyntää kuonolla ruohikkoa.

Jonkin ajan kuluttua törmättiin hyvään ja laajaan nurtsiin jossa uskalsin päästää Assin vapaaksi samalla kun Roope oli kiinni. Halusin nähdä miten Neiti Neitinen reagoi vapauteen ja osaako Jääräpää tulla luokse. Tanelikin nappaili hienoja kuvia joita on jälleen nähtävissä lisää täällä (kuvia painamalla pääsee kanssa galleriaan), mutta lisään tähän mielestäni parhaat otokset maistiaisiksi:

Assi tutkii Roopea

Nenäpusu Roopen kanssa


Tällä neidillä on kyllä aivot narikassa


"Mitäköhän tuolla on...."


Tää on kyllä mun suosikki. "Hähää pääsimpäs mammalta karkuun!!"

Oli mahtavaa huomata että Assi osasi ulkona "Tule!" -käskyn. Neiti porhasi 10-15 metrin päähän ja heti kun sanoin "Assi!", pää kääntyi puoleeni ja kun käskytin "Tule!" niin neiti lähti juoksemaan tuhatta ja sataa luokseni. Niin huippua! Hyvä Assi!! Assi totteli samaa vielä Tanelinkin tekemänä.

Yhtäkkiä huomatiin että alkaa hämärtää ja kellokin oli tainut mennä jo yli tunnin eteenpäin. Aika vain hujahti! Aloin jo miettimään että apua nyt tuli "lenkitettyä" Neitiä jo liian pitkään, mutta ei Assi näyttänyt väsymisen merkkejä joten en ottanut sitä syliin. Reippaasti Assi käveli takaisin metrolle ja vielä Sörnäisissä metrosta kotiin, mutta kotiin tultua Neiti väsähti samantien. Äkkiä ruokaa kuonon eteen ja Assi-imuri lurpsautti ruuat suuhun. Ruuan jälkeen Neitinen kömpi samantien pahvilaatikko petiinsä ja nukahti ansaituille unille. Ajattelin loppuillan olla rauhassa kotosalla ja korkeintaan käydä sisäpihalla Assin kanssa jotta Neiti palautuu päivän rasituksista ja valmistautuu huomisen haasteisiin :)

Temppuja

Aloin "viimeinkin" kouluttamaan Assille vähän muitakin leikkejä kun hurjia riehumisleikkejä mitä Neitinen rakastaa. Nappasin kasvatuskirjasta rauhoittavia etsintä ja älyleikkejä.

Nyt Pässinen osaa nimensä, istua ja näyttää "kumpi käsi" eli kummassa kädessä nami on, napauttaa sitä tassulla :) Jos on väärä käsi niin napautetaan toista kättä ja namin saa.

Oikein hämmennyin siitä kuinka nopeesti Assi tajusi tuon "kumpa käsi" leikin idean. Ei siihen mennyt kuin max 15 min kun neiti mestaroi jo sen. Sen sijaan aarteenetsintäleikki jossa pidetään pentua paikoillaan samalla kun laittaa namin lattialle pennun eteen ja sen jälkeen peittää sen silmät hetkeksi ja antaa sitten pennun etsiä namia on aivan liikaa höyrypääAssille. Homma ei kyllä luonnistu yhtään jos on vain yksi ihminen kouluttamassa vaan toisen pitäisi pitää kiinni ja peittää silmät ja toisen pitäisi laittaa nami paikalleen.

Ihmettelin herätessa kun Assi oli jotenkin ihan levottomana. Hyppäsi sänkyä vasten ja alkoi naputtaa tassulla mun kättä. Sitten vasta tajusin että juma sillä on nälkä :D Nopeasti ehdollistui sitten se...

Maahan menoa yritän opettaa (pentukirjassa ei kerrota miten se tapahtuu) siten että Assi ensin istuu. Sitten pidän namia sen kuonon edessä ja valutan sen alas ja itseäni päin kunnes Assi on maassa ja samalla kun annan namin sanon "Maahan". Jos tyttö on rentoutunut niin homma luonnistuu aika helposti mutta 4-5 harjoituksen jälkeen Assi alkaa käymään raksuihin niin kuumana että seisoo vain eikä tajua enää mennä maahan. Pikkuhiljaa siis :)

Muutenkin naurattaa kun pentukirjassa todettiin "Jos koira on kovinkin ahne niin normaali penturuoka riittänee motivaatioksi" ja tuo menee ihan sekasin raksuistakin. Eihän tässä uskalla huippuherkkuja edes antaa sille!

Misellä on tänään töitä + pändinsä kanssa pikkujoulut joten olemme tyttösen kanssa kahdestaan koko päivän. Nyt Assi meni vähän päikkäröimään mutta sen jälkeen ajattelin painua vähän Neiti Höyrypään kanssa pyörimään Kamppiin ja rautatieasemalle ihan harjoituksen vuoksi. Aluksi suunnitelmissa oli että olisin lähtenyt Assin kanssa johonkin pellolle tai metsään kirmaamaan, mutta en tiedä missä Helsingissä voisi sellaista tehdä, niin että koira olisi vapaana. Harmi koska on noin nätti ilma ja haluaisin että Assi pääsisi vapaanakin kirmaamaan.

Ja hui! Tajusin just että Assi on 10 viikkoa vanha! Kääkkäli!

Assi 10 vko lepäilee pahvilaatikossaan. Onnea kanssa Assin sisaruksille!

LiimaAssi

Assin yksinolo oli mennyt ilmeisesti ihan hyvin eilen. Pää kolmantena jalkana juoksin pitkin Mannerheimintietä ratikalle ja sitten vielä Kalliossa että pääsisin mahdollisimman nopeasti kotiin. Puuskuttaen avasin oven ja tädää! Neiti ei kävellytkään mua vastaan. Innokasta tassuttelua kuului sieltä mistä pitikin kuulua ja menin neidin luokse aitaukseen. Maltoin jopa odottaa niin kauan että Assi oli neljällä jalalla lattialla eikä aitaa vasten ennen kuin menin hukuttamaan Assin haleihin ja rapsutuksiin.

Tarpeita oli tehty ainakin yhdet kumpaakin lajia ja siististi paperille. Hieman KinkkuKankkua oli tainut harmittaa sillä vesikuppia oli siirretty ja läikytelty pitkin lattiaa mutta sitä ei silti oltu saatu nurin. Olin tehnyt aamulla megafiksusti ja antanut Ahnepossulle hieman vähemmän ruokaa kuin normaalisti (vähän yli 1dl penturaksuja) kun edelliseltä päivältä oppineena huomasin neidin kakkineen paperit täyteen ja ruokaa saadessaan ei ruoka maistunutkaan. Eilen kuitenkin neiti veti miltei imurina päiväruuan (2dl raksuja ja pari lusikallista raejuustoa) kunhan seison vieressä ettei Assin tarvinut tulla etsimään mammaa toisesta huoneesta.

Ulkoilu meni reippaasti ja tyttö oli kerrankin innoissaan pihalle mennessä. Kotona NeitiNeitinen oli jalassa kiinni kuin takiainen ja seurasi joka paikkaan perässä. Hetkiseksi sain hengähdystaukoa kun tyttönen nukkui päikkärit sohvalla ja sain viimeinkin pelattua Super Mario Galaxya pidempään kuin 30 min kun normaalisti ei pelaaminen onnistu kun heiluvat ohjaimet ja roikkuva johto kiinnostaa neitiä liikaa :D

Assi halusi pitkästä aikaa tulla pusuttelemaan syliin ÄiskäPäiskän kanssa. Kohta neiti ei mahdu enää syliin!

Misen tullessa kotiin ei Assin riemulla ollut rajaa. Hirmuinen ralli ja kohellus iskän kanssa päälle ja Misekin näki viimeinkin Assin bravuurin eli tillintallinhöyrypääjuoksua pitkin kämppää ja sukellus tuolin alle. Kynsien leikkuukin onnistui viimein kun kieroilimme übertaktiikan. Ensin yritimme pentukirjan oppien mukaisesti tyylillä tassukosketus -> nami, tassukosketus -> nami, tassukosketus leikkureilla -> nami jne, mutta neidillä alko mennä hermot joten pidimme vähän taukoa ja tehtiinki nopeemmalla tyylillä jonka oikeellisuudesta saan kyllä varmaan vielä kuulla :D


Koira Misen syliin, mulla penturaksuja kourassa, Misellä kynsileikkurit ja mulla koura Assin nenän edessä. Samalla ku Mise leikkaa niin neiti mussutti ja nuoli raksuja mun kädestä tasasta tahtia. Kovasti kehuttiin samalla ja silittelin ja välillä Assi havahtui että "hei mun tassuille tehdään jotain!" mutta nopeasti kun totesin "Assi" ja näytin kättä, niin imuri lähti taas käyntiin ja ei neiti edes tajunut että sen tassuja leikataan. Ehkä tämäkin tekniikka on ihan OK! Ainakin saatiin kaikki kynnet tappelematta leikattua.


Huomasin myös Misen tultua kotiin, että Assi reagoi mun huhuiluihin paljon paremmin kuin Misen. Ehkä se riippuu äänenpainosta ja siitä että palkitsen huomiosta useammin kuin Mise. Neitonen onkin siis luultavasti (tai ainakin näin päättelen) oppinut minun äänenpainolleni ja sävylle ja reagoi siihen. Ainiin! Ja sain SUUREN erävoiton kun Assi VIIMEINKIN reagoi ulkona mun "Tule" käskyyn. Seison roskiksilla ja Assi oli ehtinyt jolkottaa jo ulko-ovelle saakka kun päätin mennä kyykkyyn ja kokeilla kutsumista. Sanoin ensin iloisesti "Assi!" ja neidin pää nousi pystyyn, sitten sanoin pari kertaa "Tule, TULE!" iloisesti ja Assi lähti tuhatta ja sataa juoksemaan minua kohti! Olin niin onnellinen että se viimeinkin reagoi vaikka ei ollut namia edes kädessä! Hieno Assi!

VäsyAssi leppiksen kanssa. Leppiksellä on kivat tuntosarvet mitkä mahtuu pikkupennun kitaan juuri sopivasti mussutettavaksi.

Itsenäinen AssiTuhoaja tapaa ChihuMimin.

Eilen olin aivan raivon partaalla koko päivän. En oikein tiedä miksi mutta suututti ja raivostutti ihan hirvittävästi. Assikin sai aamulla tuta äksyilyäni kun kirosin pariin otteeseen että "*RKLE NYT IRTI HAMEESTA!". Päälle hermostutti vielä sekin kun Assilla oli ensimmäinen päivä yksinoloa pentuaitauksessa koko päivän.. Hyvin on mennyt tähän asti ja pisin aika mitä Assi on ollut yksin on ollut 4h, mutta nyt piti olla 8h!

Pelonsekaisin tuntein avasin rapun oven kotiin tuliessani ja kukas sieltä käveli vastaan, AssiPässiRiehupelle. Järkyttyneenä koiran vapaana olosta jähmetyin eteisen lattialle ja tervehdin Assia iloisesti vaikka samalla mielessä pyöri jo kauhut mitä kämpässä on tapahtunut.

Eteisessä odotti nenäliinapaketti revittynä, samoin kengännauhoja oli syöty vaikka niissä ei ollut kauheasti jälkiä. Makuuhuoneessa olisi voinnut olla suurin katastrofi odottamassa, mutta ONNEKSI Assi oli jättänyt Misen soittokamat rauhaan. Yleensä nimittäin Assin pentuaitauksessa aitana pidetään kompostaitaa joka normaalisti rajaa Misen soittokamat niin ettei neiti pääse niihin käsiksi ja nyt ne tietysti olivat täysin vapaana. Pisut oli tyttö tehnyt vahvistimen viereen mutta sekin oli paperille niin kuin pitääkin.

Varovasti hiivin olohuoneeseen ja näin miten neiti oli päässyt aitauksestaan vapaaksi. Ilmeisesti leikkiessä tai panikoidessa neiti neitiläinen oli saanut aitaa hivutettua sen verran seinästä irti että sieltä pääsi Assin kokoinen pentu luikahtamaan pois. Paperille oli tehty ainakin kolmet kakat mitkä vähän jäi mua mietityttämään, oliko ne paniikkikakkoja kenties?

Vahingot siis jäivät pieneksi, tällä kertaa. Nyt vahvistimme aitaa siten että kirjahyllyssä on koukku johon aidan saa kiinni. Nyt neidin ei pitäisi enää päästä sieltä pois.

Melkeimpä heti kotiintulon jälkeen annoin Assille ruuan joka ei neidille kelvannut sitten yhtään. Puolet meni maksimissaan jonka jälkeen Assi menetti kiinnostuksen kokonaan ja otin ruuan pois. Pikaisesti sen jälkeen lähdimme ulos ja seikkailulle rautatieaseman suuntaan. Tarkoituksena oli mennä siskoni luona Vantaalla käymään moikkaamaan Assin "serkkua" Mimiä, 10kk vanhaa chihuahuaa. Assi käveli todella reippaasti ja oli rauhallisesti metrossa ja bussissa. Neiti sai valtavasti silittelyjä vastaan mutta myöskin arvostelua "ei noin pienen pennun kanssa saa olla ulkona!". Kumma juttu miten ihmisistä tulee sosiaalisia heti jos on pikkukoira lähistöllä mitä mennä ihmettelemään...

Hieman piti ravata mutta bussiin päästiin. Yritin bussissa antaa namia silloin kun neiti oli reipas ja istui tai makasi lattialla ja se näytti toimivan. Perille päästyämme huomasin että Assi oli ihan tillintallin siitä että "Missäs nyt ollaan" kun oltiin Vantaalaisella rivitalo- & omakotitaloalueella. Hirmuisesti hajuja ja ruohoa minkä päällä kävellä. Tyttö ei meinanut millään tulla eteenpäin kun oli niin kiinnostavaa ympärillä.

No lopulta pääsimme 15 minuutin (normaalisti menisi 5 minuuttia) talsimisen jälkeen siskolleni jossa Mimi jo odottikin. Assi ja Mimihän tapasivat jo viime viikonloppuna toisensa ensimmäistä kertaa. Tytöt alkoivatkin vetää heti hirmuista rallia ja leikkivät kiltisti toistensa kanssa!

Tässä hippasen kuvia vaikkakin vähän huonolaatuisena kun ei tyttöjen perässä meinanut pysyä:

Assi 9vko ja Mimi 10kk

Assi pölli Mimin Pupen ja Mimi katselee kummastellen "Mitäs toi pentu oikeen luulee tekevänsä!"

Venkulaneiti

Misen tuomaa autokyytiä odotellessa neidit olivat kiltisti keskenään.

Kotimatkalla Assi tutustui kauhistukseen, samaan autoon jolla tyttö tuotiin kotiin aikoinaan. Taisi neitiä hyvin paljon jo väsyttääkin sillä kovasti kainaloon ja syliin pyrki mitä se ei tee enää kotona oikeastaan ollenkaan. Samalla tuli huomattua että Assi ei enää edes mahdu syliin kunnolla! Ei ainakaan istumaan / seisomaan liikkuvassa autossa. Parit vingahdukset neiti päästi mutta muuten matka meni ihan mainiosti.


Kotona Assi väsähti miltei samantien mutta ruoka ei vieläkään maistunut. Ehkä tuo on joku vaihe neidin elämässä tuo nirsoilu mutta minähän en ala tyrkyttämään sille omia ruokiani.


Tänään neiti on toista päivää yksin kotona ja nyt jo jännäilen että mitä kotona odottaa.... Melkein käy sääliksi kun neiti ei todellakaan pidä siitä (kuka pitäisi) jos kakkipaperit jäävät lattialle pitkäksi aikaa. Päässä pyörii jo mielikuvat paniikissa vinkuvasta Assista joka haluaa pois kakkiläjien luota. Kääk!