Niin, nyt muistan mistä mun piti oikeasti kirjoittaa :) Eli julkisilla matkaamisesta.
Assi on metron ammattilainen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa edes kun on tullut kanssamatkustajilta kehuja siitä miten hienosti Assi metrossa on. Eli istuu minun edessä ja tuijottaa. Assi saa ruokaraksun aina kun metron ovet aukeavat ja sulkeutuvat ja nykyään Assi osaakin kääntää katseensa minuun ovien aukenemisäänestä sekä ovien sulkemisesta ilmoittavasta piippauksesta.
Lisäksi hissiä odotetaan istuen maassa katsekontaktissa, hississä taasen istutaan ovien edessä samalla kun pari raksua on maassa. Vähän ennen kuin ovet aukeavat niin Assi saa luvan ottaa raksut ja sitten poistutaan hissistä.
Metro on mukava kun se on niin tasaista menoa sen kyydissä. Bussissa taasen on AIVAN KAAMEETA kun bussi heiluu ja huojuu joka puolella ja pällikuskit tekevät äkkijarrutuksia liikennevaloihin. Helsingissä on varmaan jokaisella pääkadulla jonkinlainen tietyömaa ja bussit ovat epämukavan kuumia ja aina täynnä. Eilen Assi oksentikin bussiin kun mentiin Vantaalle moikkaamaan siskoni perhettä.
Juna sekä ratikat on ok, samoista syistä kuin metro PAITSI korkealattiaiset versiot. Assi kun pelkää tietynlaisia portaita. En oikein keksi että mistä se johtuu, mutta Assi tosiaan pelkää pieniä, jyrkkiä tai VALKOISIA portaita. Silloin neitinen pitää aina nostaa kyytiin joka on ihan hirveää.
Eilen oli ehkä järkyttävin esimerkki valkoisista portaista koskaan, en edes tiedä pitäisikö tätä kirjoittaa tänne koska saan varmaan arvosteluryöpyön koirankidutuksesta mutta kirjoitan tämän kuitenkin.
Siskollani on valkoiset, kaakeliset 180 astetta kiertävät portaat rivariasunnossaan. Assi ei suostunut millään tulemaan niitä alas joten yritin sitten nostaa Assin syliin. Tuloksena oli kuin kivusta huutava (vaikka ei sitä oikeasti sattunut sillä olen monta kertaa nostanut Assin samalla tavalla ylös syliin) pieni pentu joka pelkäsi kuollakseen. Kesken kaiken rappusia Assi alkoi rimpuilemaan tuhottomasti ja melkein jo tiputin sen, Assi kuitenkin iski päänsä niin täysiä minun suuhun että veri purskahti huulistani ja ikenistäni ja hammas on vieläkin kipeänä. Assi pissasi kauhusta päälleni.
Vieläkin puistattaa että miten olin niin TYHMÄ että pakotin sen menemään sylissäni rappuset alas, tein niin väärin kun kidutin tuota eläinparkaa ja varmaan aiheutin sille traumat valkoisia jyrkkiä rappusia kohtaan. Melkein itku tulee silmään itselle (ja eilen sitä itkeskelinkin). Olin tyhmä omistaja ja toimin väärin, mutta otin opikseni. Toivottavasti Assi ei nyt kuitenkaan ihan järkyttävästi traumatisoitunut ja eläinsuojeluvirasto tule perääni. Ainakin alaspäästyä se oli oma iloinen itsensä ja reippaasti tervehti kaikkia ja leikki normaalisti. Oivoivoivoi.. omistajalle taisi jäädä huono mieli.
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Putkikassin kuulumisia (ja protestipissoja).
Tasaisesti painetaan eteenpäin. Pakko sanoa heti alkuun että jos Pässistä ei olisi niin voisi tän tytön pää olla kyllä paljon pahemmassa jamassa kuin mitä se on. Parasta terapiaa kyllä tuo piskinen <3
Pässi reipastuu ja haluu aktiviteettia päivä päivältä enemmän. Ulkoilukerrat alkaa venymään kerta kerralta pidemmäksi ja neitinen vaatii huomiota ja leikkimistä. Pari kertaa Assi koetteli hermoja tekemällä protestipissoja kun ei joko ruokaa (itse söin) tai leikkiä (tunkee lelua syliin) tippunut. Ensimmäisellä kerralla en reagoinnut mitenkään, mutta kun samalla viikolla neiti teki toiset protestipissat niin mulla hirtti kiinni. Heti kun huomasin mitä Assi oli tekemässä niin nousin tuolista ja jyrähdin oikein kunnolla.
"ASSSSSSI PERRRRKELE NYT TOISEEN HUONEESEEN!!!"
Ja koira lähti sellasta vauhtia makuuhuoneeseen että en ole nähnyt aiemmin. Suljin liukuoven, manasin itsekseni ja siivosin pissat pois lattialta. Toisesta huoneesta ei kuulunut pihahdustakaan (joskus Assi saattaa narista itsekseen harmitusta). Avasin oven ja Assi istui meidän sängyssä tuijottamassa ovelle, kävelin lähemmäs ja Neitinen painautui kiinni sänkyyn kuin anteeksipyydellen. Korvat vain värisi päässä kun ei tiennyt miten korvia olisi pitänyt.
Menin hitaasti ja lempeästi sängyn viereen ja totesin Assille että "ei hätää" samalla silitellen, samantien Neitinen hyökkäsi antamaan lepyttelypusuja häntä vispaten joista ei meinannut tulla loppua. Sen jälkeen Assi ei ole enää protestipissoja tehnyt.
Mitäs muuta tänne, muutto on ensi kuussa ja Assi elää melkoisessa rumbassa kun huonekaluja lähtee jo nyt pois ja uusia tulee paketissa tilalle huoneen nurkkiin. Treenaukset on jäänny vähän vähille, jälkeä kun ei oikein pysty kaupungissa tekemään. Pari kertaa olen yrittänyt mutta Assi menee siitä ihan sekaisin. Sentään osaa yhdistää sen että kun Mise pitää siitä kiinni tai sidon Assin puuhun ja menen tamppaamaan maata, niin Assi seuraa katse herpaantumatta ja kirmaa samantien heti kun mahdollisuuden tullen tampatun alueen alkuun. Vaikka huomion yrittäisi vaihtaa jonnekkin muualle siinä välissä niin Neitinen haluaa vain lähtä imuroimaan jälkipaikkaa.
Syy miksi olen lopettanut jälkien kokeilemisen tähän, on se että en tiedä miten edetä niissä. Pitänee etsiä netistä tietoa ja apuja sillä esim. Vekeveikan ja Apun blogissa oli maininta siitä, että jäljen lopussa on "loppupalkka" mitä meillä ei ole ollut ollenkaan. Kovasti Assi varmasti olisi innokas tekemään jälkeä ja se tykkää käyttää nenäänsä, mutta kaupungin puistoissa Assi selvästi menee sekasin jälkien suhteen ja pelkään vain että opetan sille väärän tavan käyttää nenää. Ehkä se nyt helpottaisi kun päästään lähemmäs kunnon maastoja ja jälkiä voisi taas tehdä.
Assi nauttii selvästi luonnossa ja metsässä kulkemisesta. Olisikin kiva tietää että millaista paimenkoiran paimentaminen oikeasti on, sillä usein metsässä tai aukeilla alueilla Assi tuntuu menevän ihan sekaisin ja vaatii päästä irti. Irtipäästämisen jälkeen se laukkaa tuulispäänä 5-10 minuuttia ympyrää ihmisten ympärillä kunnes rauhottuu ja lenkkiä voidaan jatkaa. Viimeksi kun tuo tapahtui Vuosaaressa metsässä niin Assin matkalla oli valitettavasti iso, ISO kasa mutaa ja seurauksena oli ERITTÄIN mutainen koira :D Mahtoi olla hauskaa kuopia vauhtia lisää mutamössöstä.
Aktiivisen viikonlopun jäljiltä tänään on Assilla vapaapäivä ja se varmaan nukkuu koko päivän meidän sängyssä onnellisena kun ei oo tyhmät kokoajan härnäämässä sitä :D
Pässi reipastuu ja haluu aktiviteettia päivä päivältä enemmän. Ulkoilukerrat alkaa venymään kerta kerralta pidemmäksi ja neitinen vaatii huomiota ja leikkimistä. Pari kertaa Assi koetteli hermoja tekemällä protestipissoja kun ei joko ruokaa (itse söin) tai leikkiä (tunkee lelua syliin) tippunut. Ensimmäisellä kerralla en reagoinnut mitenkään, mutta kun samalla viikolla neiti teki toiset protestipissat niin mulla hirtti kiinni. Heti kun huomasin mitä Assi oli tekemässä niin nousin tuolista ja jyrähdin oikein kunnolla.
"ASSSSSSI PERRRRKELE NYT TOISEEN HUONEESEEN!!!"
Ja koira lähti sellasta vauhtia makuuhuoneeseen että en ole nähnyt aiemmin. Suljin liukuoven, manasin itsekseni ja siivosin pissat pois lattialta. Toisesta huoneesta ei kuulunut pihahdustakaan (joskus Assi saattaa narista itsekseen harmitusta). Avasin oven ja Assi istui meidän sängyssä tuijottamassa ovelle, kävelin lähemmäs ja Neitinen painautui kiinni sänkyyn kuin anteeksipyydellen. Korvat vain värisi päässä kun ei tiennyt miten korvia olisi pitänyt.
Menin hitaasti ja lempeästi sängyn viereen ja totesin Assille että "ei hätää" samalla silitellen, samantien Neitinen hyökkäsi antamaan lepyttelypusuja häntä vispaten joista ei meinannut tulla loppua. Sen jälkeen Assi ei ole enää protestipissoja tehnyt.
Mitäs muuta tänne, muutto on ensi kuussa ja Assi elää melkoisessa rumbassa kun huonekaluja lähtee jo nyt pois ja uusia tulee paketissa tilalle huoneen nurkkiin. Treenaukset on jäänny vähän vähille, jälkeä kun ei oikein pysty kaupungissa tekemään. Pari kertaa olen yrittänyt mutta Assi menee siitä ihan sekaisin. Sentään osaa yhdistää sen että kun Mise pitää siitä kiinni tai sidon Assin puuhun ja menen tamppaamaan maata, niin Assi seuraa katse herpaantumatta ja kirmaa samantien heti kun mahdollisuuden tullen tampatun alueen alkuun. Vaikka huomion yrittäisi vaihtaa jonnekkin muualle siinä välissä niin Neitinen haluaa vain lähtä imuroimaan jälkipaikkaa.
Syy miksi olen lopettanut jälkien kokeilemisen tähän, on se että en tiedä miten edetä niissä. Pitänee etsiä netistä tietoa ja apuja sillä esim. Vekeveikan ja Apun blogissa oli maininta siitä, että jäljen lopussa on "loppupalkka" mitä meillä ei ole ollut ollenkaan. Kovasti Assi varmasti olisi innokas tekemään jälkeä ja se tykkää käyttää nenäänsä, mutta kaupungin puistoissa Assi selvästi menee sekasin jälkien suhteen ja pelkään vain että opetan sille väärän tavan käyttää nenää. Ehkä se nyt helpottaisi kun päästään lähemmäs kunnon maastoja ja jälkiä voisi taas tehdä.
Assi nauttii selvästi luonnossa ja metsässä kulkemisesta. Olisikin kiva tietää että millaista paimenkoiran paimentaminen oikeasti on, sillä usein metsässä tai aukeilla alueilla Assi tuntuu menevän ihan sekaisin ja vaatii päästä irti. Irtipäästämisen jälkeen se laukkaa tuulispäänä 5-10 minuuttia ympyrää ihmisten ympärillä kunnes rauhottuu ja lenkkiä voidaan jatkaa. Viimeksi kun tuo tapahtui Vuosaaressa metsässä niin Assin matkalla oli valitettavasti iso, ISO kasa mutaa ja seurauksena oli ERITTÄIN mutainen koira :D Mahtoi olla hauskaa kuopia vauhtia lisää mutamössöstä.
Aktiivisen viikonlopun jäljiltä tänään on Assilla vapaapäivä ja se varmaan nukkuu koko päivän meidän sängyssä onnellisena kun ei oo tyhmät kokoajan härnäämässä sitä :D
maanantai 14. huhtikuuta 2008
yyyyy vettä
Assi vihaa vettä, tai no niin ainakin luultiin! Kotona suihkutteluhan on siis jotain aivan hirvittävän kammottavaa ja yök. Assi poistuu kylppäristä samantien kun vesihana menee päälle ja peseminen onnistuu vain namien avulla. Ulkona vesilätäkötkin pitää hyppää aina yli mahtavalla kaarella ettei vaan prinsessan tassut kastu.
No kuinka sitten kävikään kun eilen satoi oikeastaan ensimmäistä kertaa oikein kunnolla ja kaatamalla, bonuksena päälle oli vielä kova tuuli.
Mise lähti Assin kanssa aamulenkille (...samalla kun itse jäin koisimaan vielä sänkyyn *köh*...) ja olivat sitten menneet Alppipuiston kautta. Puistossa on Linnanmäen vieressä sellainen pieni kävelypolku josta pääsee kätevästi suoraan Helsinginkadun alkupäähän. Siinä portaissa kävellessä Assilla oli kuulemma sitten pimahtanut kun vesi oli virrannut rappusten vieressä olevaa ränniä pitkin hurjalla vauhdilla alas. Neitinen oli yrittänyt pyydystää vettä ja ravata sen perässä, vähän sama efekti kuin lumella!
Illalla menin sitten Assin kanssa kahdestaan iltakävelylle ja vesisade jatkui edelleen. Tällä kertaa näkyi Assissa joku ihan uusi puoli, neitinen pärskytteli menemään vesilammikoissa ja kyttäsi jatkuvasti katuojassa menevää vettä samalla siitä hörppien (henk.koht.huom. yök!). Jos menin kumisaappaat jalassa vesilammikkoon ja pärskyttelin siellä vettä niin Assille tuli sama reaktio kuin heittäessä lunta, hampailla kiinni vaan ja lurpsimaan vettä.
Ehkä tosta vielä vesipeto saadaan :)
No kuinka sitten kävikään kun eilen satoi oikeastaan ensimmäistä kertaa oikein kunnolla ja kaatamalla, bonuksena päälle oli vielä kova tuuli.
Mise lähti Assin kanssa aamulenkille (...samalla kun itse jäin koisimaan vielä sänkyyn *köh*...) ja olivat sitten menneet Alppipuiston kautta. Puistossa on Linnanmäen vieressä sellainen pieni kävelypolku josta pääsee kätevästi suoraan Helsinginkadun alkupäähän. Siinä portaissa kävellessä Assilla oli kuulemma sitten pimahtanut kun vesi oli virrannut rappusten vieressä olevaa ränniä pitkin hurjalla vauhdilla alas. Neitinen oli yrittänyt pyydystää vettä ja ravata sen perässä, vähän sama efekti kuin lumella!
Illalla menin sitten Assin kanssa kahdestaan iltakävelylle ja vesisade jatkui edelleen. Tällä kertaa näkyi Assissa joku ihan uusi puoli, neitinen pärskytteli menemään vesilammikoissa ja kyttäsi jatkuvasti katuojassa menevää vettä samalla siitä hörppien (henk.koht.huom. yök!). Jos menin kumisaappaat jalassa vesilammikkoon ja pärskyttelin siellä vettä niin Assille tuli sama reaktio kuin heittäessä lunta, hampailla kiinni vaan ja lurpsimaan vettä.
Ehkä tosta vielä vesipeto saadaan :)
torstai 10. huhtikuuta 2008
Uskaltaisikohan sitä jo tuulettaa...
...että me muutetaan (todennäköisesti) touko-kesäkuun vaihteessa omaan kotiin. Ensi viikon keskiviikkona pitäisi tehdä kaupat Vanhassa Herttoniemessä Siilitiellä olevasta asunnosta. Tulevaisuudessa on alle kilometri kunnon lenkkipoluille ja muutenkin PALJON rauhallisempi ympäristö. Niin ja se oma koti, ensimmäistä kertaa OMA KOTI.
Olen taas pitkästä pitkästä aikaa kipeänä (Assin tulon jälkeen olen muuten ollut normaalia vähemmän flunssassa), mutta buranaa napsittuani en malttanut olla kotona vaan lähdin aurinkoiseen ilmaan Assin kanssa tutustumaan tulevan kodin ympäristöihin. Meinasin lentää pepulleni kun pääsimme tulevaan koirapuistoon. Vertailun vuoksi kerron mitä nykyisessä koirapuistossamme on ja vastaavasti uudessa.
Vanha:
Heti koirapuiston ulkopuolella on mahtavat lenkkipolut Herttoniemen ja Viikin metsillä ja pelloilla ja koirapuisto itse on hieman syrjässä pääteistä joten meteliä ei tullut autoista. Jeejee!!
Olen taas pitkästä pitkästä aikaa kipeänä (Assin tulon jälkeen olen muuten ollut normaalia vähemmän flunssassa), mutta buranaa napsittuani en malttanut olla kotona vaan lähdin aurinkoiseen ilmaan Assin kanssa tutustumaan tulevan kodin ympäristöihin. Meinasin lentää pepulleni kun pääsimme tulevaan koirapuistoon. Vertailun vuoksi kerron mitä nykyisessä koirapuistossamme on ja vastaavasti uudessa.
Vanha:
- Pieni
- Hiekkaa
- Keskellä koirapuistoa joku "tilataideteos" eli iso kiviröykkiö jonka päälle koirat eivät edes pääse
- Viimeinen puu kaadettiin viime syksynä
- Lääniä vaikka muille jakaa (varmaan 4x edellisen koirapuiston kokoinen)
- Ruohoa
- Mutaa
- Hiekkaa
- Kalliota
- Kiviä
- Puita
- Sammalta
- Keppejä
- Lätäköitä
Heti koirapuiston ulkopuolella on mahtavat lenkkipolut Herttoniemen ja Viikin metsillä ja pelloilla ja koirapuisto itse on hieman syrjässä pääteistä joten meteliä ei tullut autoista. Jeejee!!
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
Tissi!
Assilla on tissi! hihihihihii!
Olen ihmetellyt jonkin aikaa että ompas Assin masu likainen kun siinä on tummia tahroja. Tänä aamuna sitten katselin sitä tarkemmin kun neitinen oli aamumasurapsutettavana köllöttämässä vieressä ja tajusin että se ei ollut likaa, Assille on siis ilmestynyt tummia läikkiä masuun. Samalla sormeni töksähti johonkin uuteen. Tissiin!
1 kpl sellaisia ilmestynyt Assin masuun. Herraisä!
Olen ihmetellyt jonkin aikaa että ompas Assin masu likainen kun siinä on tummia tahroja. Tänä aamuna sitten katselin sitä tarkemmin kun neitinen oli aamumasurapsutettavana köllöttämässä vieressä ja tajusin että se ei ollut likaa, Assille on siis ilmestynyt tummia läikkiä masuun. Samalla sormeni töksähti johonkin uuteen. Tissiin!
1 kpl sellaisia ilmestynyt Assin masuun. Herraisä!
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Piimää ja sympatiaa
Eilen kun tulin kotiin niin raato odotti minua. Assilla oli ihan puhti poissa ja tsekkasin ikenet, ihan vaaleat. Aloin miettimään että mikäs nyt voisi olla ja sitten välähti että nestehukka. Äkkiä painelin kauppaan ja hain gefilus piimää Assille. Sitten vähän nappuloita, PALJON nestettä ja vielä pari desiä piimää mukaan niin Assi oli oma iloinen itsensä parin tunnin jälkeen!
Illan aikana annoin vielä pari kertaa ohennettua piimää jotta Assi saisi kunnon nestetankkauksen. Vaikka annoin nestettä Todella Paljon niin ei pässinen pyytänyt ulos liruille tai tehnyt edes sisälle mitään. Joten uskoisin että Assilla oli tosiaan melkoinen nestehukka päällä. Toki Assilla on aina raikasta vettä tarjolla, mutta eipä se ollut älynyt sitä litkiä.
Nyt näyttää siis paremmalta!
Samalla ollaan muuten huomattu että Assin elitaso on selvästi noussut, neiti kun on vähän *krhm* pyöristynyt. Assihan painaa nykyään 17-18 kiloa ja selvästi tuo vatsan seutu on vähän kasvanut. Ollaan varmaan nostettu ruoka-annosta hieman liian kovaan tahtiin ja varmasti joka päiväinen nakerrusnahkaluukin on tehnyt tehtävänsä.
Illan aikana annoin vielä pari kertaa ohennettua piimää jotta Assi saisi kunnon nestetankkauksen. Vaikka annoin nestettä Todella Paljon niin ei pässinen pyytänyt ulos liruille tai tehnyt edes sisälle mitään. Joten uskoisin että Assilla oli tosiaan melkoinen nestehukka päällä. Toki Assilla on aina raikasta vettä tarjolla, mutta eipä se ollut älynyt sitä litkiä.
Nyt näyttää siis paremmalta!
Samalla ollaan muuten huomattu että Assin elitaso on selvästi noussut, neiti kun on vähän *krhm* pyöristynyt. Assihan painaa nykyään 17-18 kiloa ja selvästi tuo vatsan seutu on vähän kasvanut. Ollaan varmaan nostettu ruoka-annosta hieman liian kovaan tahtiin ja varmasti joka päiväinen nakerrusnahkaluukin on tehnyt tehtävänsä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
