..ei enää koskaan

...lihaisia rustoja tähän perheeseen. Helvata. Illalla se alkoi, Assi oli jotenkin levoton mutta samalla yltiöväsynyt. Yöllä sitten ensin alkoi levoton tassuttelu ja mise käytti sitä ulkona, kuulemma kauhea kakkoshätä oli. Sen jälkeen tuli oksentelua ja huomasin että oksennuksessa oli luunpalasia, sitten tuli lisää tassuttelua ja tällä kertaa itse menin ulos sen kanssa. Vakiohätäpaikalle Assi kuljetti minut heti ja en ole kyllä sellaisia ääniä kuullut siitä ennen. Kauhea kaasupommi iski Kallion ylle kun Assi päästeli menemään ja maha oli ihan sekasin.

Aamulla Assi sitten jäi totaalisen väsyneenä nukkumaan, vaikka yleensä se pomppaa kahdeksalta (vanhaa aikaa seitsemältä) ylös kun itse lähdin töihin. Assin aamupalan jätin nyt väliin, katsotaan sitten kun pääsen töistä josko tekisi puuroa pikkuiselle.

Eli, ei enää koskaan rustolihaa meille kiitos.

ÄÄÄÄ ME OLLAAN MYÖHÄSSÄ!!

..niin, klo 1714 istahdin koneelle kuuma teekuppi kourassa ja ajattelin katsoa että "Olihan se koirakoulu varmasti klo 1745" ja sitten kutsussa lukee..

Klo 1715...

ÄÄÄÄÄÄÄ ja hirveä paniikki. Onneksi olin leikellyt nakinpalaset etukäteen pussiin. Äkkiä vaan nakit taskuun, Assille panta ja hihna ja menoksi. Puhelinkin jäi. Sitten mukavasti ravia (varmaan eka kerta kun Assi ei yrittänyt hyppiä mun päälle kokoajan juostessa) Sörnäisten kurviin bussipysäkille ja pari pysäkkiä eteenpäin. Tyylikkäästi myöhässä saavuimme paikalle, mutta ehdimme vielä hyvin mukaan.

Muut harjoittelivat kontaktikävelyä ja jäimme odottamaan seuraavaa harjoitusta. Ensin oli perus kontaktia, Assihan on tässä jo mestari sillä se on tottunut pyytämään luvan namin/luun/lelun/ruuan ottoon katsekontaktilla. Nyt ohjaaja sanoikin että voidaan yrittää jotain vaikeampaa ja heiluttaa vaikka käsiä samalla kun sanoo "Katso". Samoin peukkukontaktia yritettiin, eli nenä peukkuun ja saa namin. Sitten yritimme sivulle tuloa. Päätin yrittää opetta Assille takaa kiertämisen, sillä se tuntuu itselle luonnollisemmalta. Tässä kuitenkin tuli ongelmaksi hihna, joten harjoituset jatkuvat kotona. Toinen ongelma tuli siinä, että Assi ei halua tulla kiinni viereen vaan menee aina n. askeleen päähän yläviistoon istumaan kasvot minua kohti. Täytynee siis yrittää houkutella Assi vaikka tuolin ja minun väliin istumaan, josko se auttaisi. Viimeisenä harjoituksena oli luoksetulon harjoittelu. Yksitellen ohjaaja piti koiraa kiinni ja omistajan piti juosta poispäin samalla kutsuen koiraa. Tämän oli meille jo ihan tuttua puuhaa joten Assi tuli tosi riemuiten minun perään.

Pakko kyllä kehua Assin käyttäytymistä. Helposti sain katsekontaktin takaisin ja Assi ei missään välissä halunut tehdä tuttavuutta muiden koirien kanssa vetämällä paljon. Tietenkin se ihmetteli että mitä ihmettä ympärillä tapahtuu kun osa koirista ulisi ja haukkui levottomasti. Assi kuitenkin pysyi ihan hiljaa ja rauhallisena sekä säilytti mielenkiintonsa. Reipas neitinen, eiköhän siitä kunnon koirakansalainen vielä tule :)

Harmittaa kun se ensi viikon kerta jää väliin, mutta ehkä me pysytään mukana kuitenkin.

Päivitellen

Niin, pääsiäinen oli ja meni. Pääasiassa olimme käymässä kotikotonani Pyhtäällä ja teimme pitkiä lenkkejä Assin kanssa. Metsässä rämpien, järvenrantapoluilla sekä pururadalla. Assi oli ihan täpinöissään ja ilmat olivat mitä parhaimmat. Oli tosi huippua! Assikin oli "Mummista" ihan onnessaan, neiti kun ei ole tottunut isoon omakotitaloon niin siinähän oli sitten kaitseminen kun mummi nukku toisessa huonessa ja me toisessa. Neitinen käytännössä paahtoi täysillä aamu kuudesta ilta yhdeksään kunnes rojahti väsymyksestä lattialle, ja sitten taas aamulla ylös mummin kanssa samaan aikaan (tai jopa joskus piti mennä herättelemään ulisemalla oven taakse). Hämmentävimmillään Assi oli kun meidän sekä äitini ovet olivat auki, ja Assi ravasi välissä kyttäämässä meitä. Piti käydä tarkistamassa että me ollaan kunnossa, sitten mummi, sitten taas me, ja mummi ja me ja mummi jne... En sitten tiedä että ahdistiko Assia se että "lauma ei ole kasassa" tai muuta vastaavaa :)

Elämä Assin kanssa etenee melko rauhallisesti. Lähiaikoina olen selvästi huomannut että Assi tarvitsee paljon virikkeitä ja se tykkää tehdä jo isompaa lenkkiä ihan joka päiväisesti. Tuo aikaisemmin todettu 3 kilometrin kierros alkaa muodostua lähes vakioksi. Arkirytmi onkin nykyään sellainen, että aamulla ensin ruoka ja sitten käydään 30-45 minuutin lenkki (sillä muuten töiden jälkeen kotona odottaa järsityt seinät vaikka aktiivileluja olisi vaikka kuinka tarjolla). Töistä tullessa käydään pidempi lenkki (sisältää vähän tottelevaisuusharjoittelua / nappuloiden etsimistä / koirapuiston) johon menee yleensä tunti tai vähän päällekkin ja sen jälkeen Assi saa iltaruuan. Sitten vielä yhdet tai kahdet iltalirut ja luu iltapalaksi niin neiti on tyytyväinen. Jos tuota pitkää lenkkiä ei tee, niin on piru irti kotona. Liian monta kertaa ollaan se koettu.

Tänään Assilla alkaa pentukoulu, en nyt tiedä että onko sille nyt enää NIIN HIRVEÄSTI tarvetta kun tuo osaa jo perusjutut ja vähän muuta, mutta enemmänkin menen sinne katsomaan näkemystä kouluttamiseen sekä kokemusta muiden koirien kanssa samassa tilassa olemisesta. Sekun on edelleen meille ongelma ja esim. koirien ohittaminen on hankalaa. Ihmiset Assi sentään jo ohittaa kiltisti "Ohi" käskyllä (paitsi jos vastaantulija katsahtaa vähääkään Assiin...). Harmillisesti ensi viikon koulutuskerta jää väliin kun olemme Krakovassa matkoilla ja Assi menee taas hoitoon, mutta eiköhän se siitä.

Nyt me otetaan vielä päikkärit ja sitten kouluilemaan :)

Assi ja Pimpdaddy Roope

Nuo kaksi on kyllä ihan mahoton pariskunta, Assi ja Roope. Kävin taas eilen Assin kanssa vierailulla Roopen luona ja Assi alkoi vetämään jo metrosta päästyä henkihieverissä kohti asuntoa missä Roope on. Välillä piti tarkistaa että onko vastaantulijoista joku Petra tai Taneli (Roopen omistajat). Ihan mahoton. Heti kun päästin sisään niin hurja ralli päälle! Jostain kumman syystä Roope oli nyt (leikattunakin uroksena) sitä mieltä että Assi on sen emäntä ja nyt tehdään pentuja! Elikkäs yritti astua ja pidellä niskasta kiinni, mutta Assi ei olekkaan niin helppo ja pääsi aina livahtamaan alta pois ja roikkumaan poskikarvoissa kiinni. Välillä vedettiin rallia ja käytiin yhdessä vesikupilla ja sitten taas astumisyrityksiä ja rallia ja vesikupille... ja tätä jatkettiin taas 6h:n ajan kunnes lattialla makaa kaksi koiraraatoa jotka kuitenkin välillä taas innostuvat vetämään rallia.

Yleensäkkin heti jos Roope rojahtaa maahan tai alkaa puuhastella jotain omaa niin Assi menee kylelleen maahan ja alkaa näykkimään Roopea takatassuista ja korvista, jos sekään ei auta mitään niin alkaa ulinahaukkuminen ja käskyttäminen. MUTTA eilen näimme jotain uutta, ASSI YRITTI ASTUA ROOPEA. Taitaa Neiti luulla hieman liikoja ittestään. En ole koskaan nähnyt sen tekevän tuollaista aiemmin. Valtataistelu noilla siis käynnissä, ainakin Assin puolelta :D

Selvästi hauvvat kuitenkin tykkäävät toisistaan. Vaikka leikit ovat ehkä sieltä rajummasta päästä niin silti tulevat hyvin toimeen. Omistuksenhaluinen Roopekin jakaa Assin kanssa herkut (paitsi jos ne ovat vapaasti lattialla) ja yhtaikaa käskyttäminen onnistuu.

...Mikäs sen mukavampaa kun kaksi edessä kuolaavaa ja tuijottavaa koiraa istumassa ja kerjäämässä.

Saa nähdä kuinka kauan nuo tulevat toimeen keskenään, Roopella kun on "hieman" ongelmia muiden koirien kanssa ja sitä ei voida käyttää enää koirapuistossa. Toistaiseksi ainakin Roopen hermo kestää, mutta ei niitä silti kahdestaan uskalla jättää.

"Assi EIIIII!!!"

Jaahas, en sitten tiedä että mitä ihmettä eilen tapahtui.

Olin menossa nukkumaan ja Assi oli mutustellut luuta sängyllä jo pitkään. Nappasin valot pois ja Assi painui juomaan, ajattelin sopivan hetken tulleen ja otin luun pois sillä aikaa sängyltä.

Mitä tapahtuu kun Assi tulee takaisin? Ensin ihmettelee, sitten kuopii peittoa ja lopulta PISSAA SUORAAN MISEN PEITON PÄÄLLE! Olin ihan että MITÄ!

Se oli kyllä niin törkeän selvästi mielenosoitusta Assilta että voi *elvetti! Lirutuksen loppuvaiheessa tajusin torua Assia ja käskin sen pois sängystä (en huutanut). Itsekseni muristen laitoin peiton pyykkiin ja painuin takasin nukkumaan. Assi ei edes yrittänyt tulla sänkyyn ja pysyi pois vaikka Misekin tuli lopulta kotiin töistä ja nukkumaan. Edes aamulla se ei yrittänyt sänkyyn ja kun yritin rapsutella niin Assi käänsi pään pois, kuin lepytelläkseen. En sitten tiedä että pelkäsikö se vai mitä ihmettä. En eilen kuitenkaan käyttäytynyt mitenkään väkivaltaisesti (en ikinä, ikinä löisi koiraa) enkä lopulta edes kauhean tiukasti sitä torunut. Ehkä Assi ennemminkin säikähti sitä että huomasin sen pahanteon / mielenilmaisun ja tiedostin sen. Loppuen lopuksi tänä aamuna sain kuitenkin perinteiset hännänheilutukset irti Neitisestä, mutta sänkyyn se ei pääse. Ei ainakaan vielä.

Hitsit kun tietäisi mitä noiden päässä liikkuu...

Lupaamiani kuvia

No niin! Tässä vähän Assin ja poikaystävä Roopen yhteiskuvia. Nämä tosin ovat jo parin viikon takaa.

Tässä valikoituja otoksia. Lisää kuvia löytyy Tanelin Assigalleriasta:

"Mmmm.. hyvää luuta"

Assi selvästi nautiskelee antaumuksella.

"Mitä toi pentu taas pöllii mun luita!!" Roope pohtii.
'

"Moi!"

Assin lempiharrastus, poskikarvoista "helliminen" (lue: hampailla järsiminen)

Roope maistelee Assia

Ihanat hymyt!

"Bleääääh!"

....ei tätä voi kommentoida :D

P.S. Tämä on Assin blogin 100. julkaistu kirjoitus. Tähän mennessä sivua on seurattu 125 päivää ja kävijöitä on ollut 3682 kappaletta. Kiitos kaikille lukijoille!!!

Nenäpunkkeja!??

Eilen koirapuistossa sain kuulla uutisen, eräällä puiston vakkarilla on ollut nenäpunkkeja ja on nyt karanteenissa.

Assi pärskii innostuessaan ja nenä vuotaa pikkasen, välillä rapsuttelee nenäänsä (tosin yleensä aamuisin, ja sitä se on kyllä tehnyt aina). Syytä huoleen vai olenko vain vainoharhainen?

Muuten neiti on normaali iloinen itsensä, mitä nyt välillä masu vähän sekaisin.

Superassi

Taitaa olla kevät tullut kun Assi on seonnut ihan täysin. Tuossa vielä vähän aikaa sitten Assi ei esim. leikkinyt kauheasti vetoleikkejä, mutta nyt yhtäkkiä se on alkanut raivoisasti (ihan kiltisti kuitenkin) leikkimään leluillaan. Kokoajan Neitinen raahaa lelujaan meille koettaakseen josko leikittäis. Ja leluistakin saa OIKEASTI tapella jo, Assi vetää ja murisee (kilttimurinaa) kuin viimeistä päivää.

Lisäksi Assilla on energiaa vaikka muille jakaa. Harvoin neitistä näkee mitenkään väsyneenä (paitsi kun se on riehunut Roopekoiran kanssa 6h putkeen). Lenkityksellä Neitisestä ei enää saa puhtia pois vaan se tuntuu jaksavan jo vähän pidempiäkin lenkkejä, ja haluaa tehdä niitä. Emme nyt kuitenkaan ole mitään pitkiä lenkkejä kauheasti vielä tehneet, mutta kyllä Assi ainakin 2-3h päivässä ulkona yhteensä saa olla.

Assin ego on myöskin alkanut kevään sarastaessa paistamaan. Se on täysin mahdoton Roopen kanssa. Hampaat nakuttaa ja hirmuinen haukkuminen kun "Roope on tyhmä eikä leiki mun kaa MULLA ON TYLSÄÄ HAUHAUHAU" ja minä kiljun vieressä että "Assi naama umpeen ei kukaan jaksa kuunnella sun haukkumista klo 23 yöllä" :D Mikään kun ei tuntuisi Neidille riittävän vaan kokoajan pitäisi olla tekemistä :) Assin ja Roopen leikeistä onkin kuvia mutta ne tulevat tänne myöhemmin. Melkoisen sekopäisiä :D

Assi on myöskin alkanut juttelemaan kotiin tullessa tai jos se näkee jonkin IHANAN ihmisen joka on ollut Assille kiva. Hyvänä esimerkkinä viime perjantain kun menimme moikkaamaan Roopea ja Roopen omistajat Petra ja Taneli olivatkin samassa metrossa kuin me, eri vaunussa vain. Pysäkille päästyä hihkasin Assille "Missä Taneli on, missä?" ja korvat nousivat valppaana ylös etsimään ihmistä. Tanelin huomattua Assi alkoi pitämään hirmuista ulinahaukkuseremoniaa parin minuutin ajan. Piti päästää hihnastakin irti kun Neitinen kierteli niin kovasti jalkojen välistä häntä onnellisena vispaten. Meillekkin Assi tuota ulinaseremoniaa pitää välillä, varsinkin jos se on ollut pidemmän aikaa yksin kotona tai jos Assi on ollut hoidossa jossakin.

Hyvin Assi on pysynyt perheenkin muutoksessa mukana, sekä minä että Mise saimme uudet työpaikat ja on kokonaan uudet haasteet edessä. Mise sai vielä kaiken lisäksi päivätyön eikä tarvitse tehdä enää 11h vuoroja. Minulla taasen on joustava työaika. Assin hoitaminen sekä elämän aikatauluttaminen helpottui HUOMATTAVASTI ja minua itseäni ainakin lämmittää se, että Misellä ja Assilla on enemmän aikaa yhdessä.

Symbioosi tms

En oikein paremmin osaa kuvailla sitä. Nyt kun Assin kanssa sai oikein kunnolla viettää aikaa, niin jotenkin tuntuu syntyneen sellainen ymmärrys ja symbioosi koiran ja omistajan välille. Toki sitä ei aina tajua mitä toinen touhottaa (kumpainenkin...) mutta suurimman osan ajasta osaa jo lukea koiraa, ja tuntuu siltä että koirakin osaa lukea omistajia.

Mehän päästimme Assin sänkyyn tammikuussa, ja pitkään Assi tulikin sänkyyn koko yöksi ja nukkui levottomasti mutta nyt se on rauhottunut aina iltaisin omaan sänkyyn ja aamulla kuuden maissa hyppää meidän väliin, köllähtää kainaloon ja tunkee kuononsa jomman kumman korvaan kiinni. Siinä Neiti Putkikassia sitten rapsutetaan ja pidetään hyvänä. Assi silminnähden nauttii siitä! Kukapa ei nauttisi. Se on ihan yhtä aamu-uninen kuin mekin ja tykkää hakeutua oman laumansa keskelle ja kaikilla on hyvä olo.

Assista alkaa näkemään koska sillä on oikeasti nälkä (ei vain se ahnepossunälkä mikä on kokoajan), milloin sillä on hätä ulos (Neitinen ei ole enää aikoihin lirautellut sisälle saatika tehnyt kakkosia) tai milloin se vain haluaa lenkille ulos tai koirapuistoon.

Sellainen todella herättävä kokemus oli viime lauantaina kun olimme yöllä kahdestaan Assin kanssa kävelemässä Vallilasta kaverini luota kotiin Kallioon. Oli satanut lunta hyvä kerros (no lol ehkä 3 senttiä jos sitäkään mutta se on paljon täällä!) ja Assi oli ihan täpinöissään siitä! Teollisuuskadun ja Aleksis Kiven kadun välissä on nurtsialue, jossa olemme aikaisemminkin käyneet Assin kanssa lenkillä ja nyt se oli ihan lumen peitossa. HETI kun Assi näki tuon "lumikentän" niin se flippasi ihan täysin. Koira ihan tärisi innostuksesta eikä meinannut pysyä hihnassa. Katsoin ympärille ja rikkoen vakaumustani, päästin Assin irti riehumaan lumeen kun ketään ei ollut lähettyvillä. Assi juoksi sielunsa kyllyydestä ympäri luminurtsia ja tuli pomppimaan luokseni. "HEITÄ PALLO HEITÄ PALLO HEITÄ HEITÄHEITÄ!!" kuulin sen sanovan ja kun aloin kasaamaan lumipalloa ja hyvä ettei Neiti kättä syönyt, kun oli jo haukkaamassa lunta häntä vispaten. En meinannut saada koko koiraa istumaan ennen heittoa ja lopulta kun heitin pallon niin sellasta vauhtia ei ole Assissa nähnyt aikaisemmin.

Hauskuuden oli kuitenkin jo paikan avoimuuden takia loputtava, joten vähän ajan kuluttua laitoin Assin takaisin kiinni. Vieläkin iloisena Assi touhotti eteenpäin häntä pystyssä kun jatkoimme kotimatkaa, kunnes käännyimme Kustaankadulle jossa odotti musta hirvitys, asfaltti.

HETI kun astuimme asfaltille, Assi masentui täysin. Häntä laski ja vauhti hiipui. Sitä masennutti selvästi lumen puute ja pyrkikin pienille lumilänteille mitä kadulla oli. Silloin minua riipaisi ensimmäisen kerran se, että otimme koiran kaupunkiin. Toki olen kironnut sitä aiemminkin, mutta se että riistämme toiselta vapauden ilon täysinm, sattui minuun aikalailla. Olemme aikaisemminki jo miettineet sitä että haluamme pois Kalliosta, lähemmäksi luontoa (voiko niin pääkaupunkiseudulla sanoa) ja Assin tulo on vain kasvattanut tuota intoa.

Olenkin yrittänyt pitää kiinni siitä, että Assi pääsisi vähintään kerran viikossa koirapuiston lisäksi irroittelemaan luontoon ja/tai kavereidemme koirien kanssa kunnolla. Sitä Assi selvästi tarvitsee, ei se ole pelkästään kaupunkikoira vaikka sitä kuinka yrittäisi täällä kasvattaa vain. Se ilo minkä näkee koirasta kun se ravaa innoissaan pitkin pusikoita on jotain aivan huippua. Varsinkin rapisevat alustat ja lumi tuntuu olevan Assille se TEH JUTTU!

Hoh tulipas vuodatusta. Tälläistä pohdintaa tällä kertaa :)

Veken sivut muuttuivat

...tai itseasiassa Veken ja Apun sivut. Nyt hauveleilla on oma blogi joka löytyy osoitteesta:

http://vekeapu.vuodatus.net/

Käykää ihmeessä vilkasemassa mitä Neiti Putkikassin veljellekkin kuuluu :)

Lissee kuvia!

No niin, vaihto Flickerin aikaisempaan uploadaus softaan teki tehtävänsä ja sain kuvat tungettua Flickeriin.

Tässä kuvat Assin, Lystin ja Oonan treffeihin.

Oona näyttää hyppytaitojaan.

Ja tässä kuvat Assin ja Lystin koirametsäseikkailuun.

Lysti ja Assi matkalla koirapuistoon.