Koirapuistosta

Ollaan alettu käymään Assin kanssa koirapuistossa miltei päivittäin, siellä Assi saa ainakin kirmata vapaana (kun ei täällä oikein muuten voi...) ja tavata Tyyppejä. Harmillista, mutta ollaan huomattu Assi aikamoiseksi arkajalaksi. Arkajalkuuden voi rajata oikeastaan siihen, että onko toinen koira/koirat isompia kuin Assi. Isommat koirat saavat sen jäätymään ja kellahtamaan ketarat levälleen maahan HETI, kun taas pienempiä koiria se aristelee ensin hetken ja sitten kun huomaa tilanteen turvalliseksi niin painelee leikkimään niiden kanssa.

Eilenkin kolme koiraa tuli Assia vastaan koirapuistossa ja ensimmäisenä Assi kellahtaa selälleen samalla kun kolme muuta haistelee sitä. Yleensä ensimmäiset 5-15 min Assi pyörii ihmisten jaloissa piilossa ja jos se innostuu juoksemaan jonnekkin pidemmälle vähäänkään vauhdikkaammin ja isompi koira lähtee perään, niin Assi jäätyy ja kierähtää maahan. Samoin jos toiset koirat leikkivät rajusti keskenään niin Assi pysyy visusti kauempana niistä. Yleensä roskiksien taakse piiloutuneena, ihmisten jaloissa tai muuten vaan syrjässä.

Toivottavasti tuo arkuus alkaa tuosta pikkuhiljaa lähteä pois. Tietenkin Assia jännittää kauheasti kun ei se taas ole tottunut hirmuiseen römyävään koiralaumaan, mutta ehkä se siitä. Onneksi tuolla Kalliossa Torkkelinmäellä olevassa koirapuistossa on iltasella aika paljon pieniä koiria joita Assi ei niin arastele. Olemme käyneet myös Alppiharjussa koirapuistossa jossa oli kiva rymytä, siellä pitääkin käydä useammin. Viimeksi piti lähteä pois kun kaksi TODELLA isoa koiraa tuli rymyämään keskenään sinne ja Assi meni ihan pois tolaltaan.

Jotenkin niin hassua kun Assi on muuten todella rohkea eikä välitä mistään, mutta isommat koirat sitä pelottaa niin hirmuisesti. Ainiin! Olen huomannut senkin että Assi vinkuu ihan turhasta. Vaikka toinen koira ei edes kosketa sitä, niin se pentuvingahtaa tyylillä "AI AI AI MUA SATTUU APUA!". Onneksi ei olla vielä törmännyt koiraan joka ei otaisi vihjettä perille ja jatkaisi riehumista vaikka Assi on alistuneena maassa.

Aiomme kuitenkin jatkaa koirapuistossa käymistä. Yleensäkkin silloin kun Assi tulee etsimään turvaa mun jaloista niin en reagoi siihen oikeastaan mitenkään. Lähinnä puhun sille iloisesti kuin paapovasti. Siksi harmittaakin välillä, että kun muut kumartuvat maahan ja Assi menee etsimään turvaa ihmisestä niin sitä rapsutellaan ja rauhotellaan. Itse kun haluisin että Assi tajuaisi että "hei täällä on ihan normaalia olla".

Ainiin, Mimi on poikkeus (niin ja Sanu myöh.huom.). Sitä Assi ei arastele ollenkaan, mutta toisaalta Mimi on chihuahua (vaikkakin normaalia isompi) ja reippaasti Assia pienempi.