Pupu pimeydessä

No nyt on sitten sekin nähty, että Assi karkasi ja pinkoi pupun perään. Olimme kaatosateessa läheisellä urheilukentällä ja ajattelin päästää Assin vapaaksi... Samalla hetkellä kun irroitin käteni valjaista, huomasin että n. 10 metrin päässä meistä pinkoi jänöpupu hirmuista vauhtia takaa suoraan eteemme. En ehtinyt reagoida muuten kuin "voi prkkl..!" ja sitten Assi jo paineli täysiä pimeyteen, vesisateeseen ja urheilukentän toista päätä kohti.

Huusin Assia iloisesti kutsuen (eihän siitä vihaisesti kutsuen olisi tullut mitään), mutta koiralta oli korvat ihan hukassa. Ensimmäistä kertaa Assin meillä olon aikana, neitinen karkasi niin pitkälle että kadotin kuulo- ja näköyhteyden TÄYSIN. Mietin että, noh... eihän tässä mitään tälle tilanteelle voi, ja että kyllä se koira sieltä takaisin tulee. Ehdin tallustella mäkeä alas urheilukentän reunalle, samalla Assia huhuillen. Noin minuutin odotin ja sieltähän Assi lönkytteli iloisesti takaisin tarkistamaan onko mamma paikalla vielä. Heti kun neiti kävi kerran nuuhkaisemassa hihaa niin äkkiä alkoi pinkominen takaisin jänön perään. Tällä kertaa käsky kuitenkin toimi ja Assi tuli takaisin vierelle pikapikaa. Pitkän aikaa se jaksoi kyttäillä pimeyteen, ja välillä jolkotella liian pitkälle mutta aina sain Assin takaisin kovien kehujen saattelemana.

Ehkä tuo oli myös hyvää treeniä meille molemmille, onneksi tuo tilanne kävi näinkin turvallisessa tilanteessa ja avoimella paikalla kaukana autotiestä. Koira on koira, ja koirat on eläimiä. Kun pupu juoksee niin perään pitää pinkoa! Hyvä muistuttaa sitä omistajallekkin välillä.