"Mennään!"

Kuten jo edellisellä kerralla kirjoitin, niin ollaan vähän oltu helisemässä Assin kanssa.

Minun pinna tuli täyteen, kun Assi alkoi laittamaan jarrut heti kun poistuttiin ulko-ovesta. Tiesin kyllä tasantarkkaan mistä se johtuu, mutta huono itsetunto kolkutteli päässä tuoden ajatuksia siitä että olen huono koiranomistaja kun koira ei halua mennä ulos.

Todellisuushan on muuta... minulle vain piti sanoa siitä.

Assi ei halunnut mennä nurmikolle, ei tehnyt tarpeitaan (ei tosin ole tehnyt sisällekkään), ei tule luokse, ei suostu kävelemään yhtään vain jos MINÄ olin hihnan toisessa päässä. Assi suostui lähtemään liikkeelle vasta kun menin takaisin rinnalle, jolloin se lähti nenä nyrpeänä jolkottelemaan pari metriä eteenpäin kunnes taas sama rumba uusiksi. Selvää pomottamistahan tuo on!

Kotona on myös ollut seuraavanlaista. Assi hyppää sohvalle, sohvalla on joku asia mikä estää neidin rojahtamisen makaamaan siihen (sohvalla on kyllä tilaa...). Sen jälkeen tulee silmäkulmien alta katse minulle, kuin sanoen "Äiskäää, tässä on tavaroita, mä en mahdu yhyhyhy ota nää pois", ja minähän otin.

VIRHE!

Pidemmän aikaa on ollut myös sitä, että Misen mennessä sänkyyn Assi kipsuttaa nopeasti hänen tyynyn päälle eikä suostu liikkumaan käskystä mihinkään. Retkottaa vaan leveämmin. Pakolla se on sitten lähtenyt siitä, mutta emme ole sitä heti häätäneet.

VIRHE!

Nooooh, kuten kerroin alussa, minulla meni hermot totaalisesti. Tiesin sisimmässäni että se on vain tuota pomotusta, mutta silti syytin itseäni. Soitin ahdistuneena Assin äidin (Siiri) omistajalle Hannalle ja vuodatin tuskaani hänelle. Helpotti kuulla tilanteen "normaaliuden" toiselta henkilöltä, ja neuvoja siitä miten saan esim. lenkit jälleen toimivaksi.

Eilen menimmekin Misen kanssa Assin kanssa ulos. Yhdessä ollessa Assi iloisesti jolkotteli eteenpäin häntä heiluen ja puita nuuhkien, Mise kuitenkin lähti kauppaan ja me jatkoimme lenkkiä eteenpäin. Ja kävikin niin miten arvelinkin, Assi löi jarrut pohjaan ja alkoi vetää täysin eri paikkoihin minne itse olin viemässä sitä (ja ei, se ei vetänyt edes Misen perään vaan täysin eri suuntaan). Täpäkästi menin Assin vierelle, komensin katsekontaktin ja käskytin "Mennään" samalla lähtien liikkelle. Assi käveli hetken ja taas alkoi osoittamaan mieltään, toisin saman ja pikku hiljaa lenkki alkoi taas sujua.

Yritin tehdä nimenomaan niin, että viereen päästyäni en päästänyt Assia ominpäin jatkamaan matkaa, vaan ottamaan ensin katsekontaktin ja sitten käskyttää eteenpäin. Ainakin minun järjen mukaan tuo pitäisi johtajuuden itselläni. Huomasin samalla että Assi alkoi venkuilemaan varsinkin sellaisissa paikoissa, jossa sen kanssa on leikitty.

Kotona on myös yritetty päästä eroon nameilla opettamisesta, toki uusia juttuja opetetaan edelleen nameilla mutta vanhoja juttuja olen yrittänyt siirtää enemmän lelulla palkitsemiseen. Assilla vain tuntuu olevan se, että se joko kiihtyy liikaa lelusta tai sitten sitä ei kiinnosta lelu yhtään. Ulkona lelulla palkitseminen on ihan mahdotonta kun koira käy ihan ylikierroksilla, mutta sisällä se onnistuu.

Tiivistetysti meillä siis yritetään näyttää että me ihmiset ollaan pomoja, eikä murkkuikää angstaava Assi :)