Välillä katotaan vasemmalle

Assista ei kyllä koskaan saa kuvia missä se katsoisi suoraan kameraan. Tässä ollaan taas Hertsikan ulkoilualueen mettissä.

Karvoja

Ja näitähän nykyään riittää. Tässä tulos 15 minuutin sutimissessiosta mistä Assi ei pitänyt yhtään. Assista tippuu ihan HIRVITTÄVÄSTI karvaa ja kaikki on tuollaista vaaleaa laineikasta aluskarvaa. Sitä vain tippuu ja tippuu ja välillä saa ihan tukkollisia aluskarvaa nappasta takapäästä. Onkohan tämä ihan normaalia? (Pehkocollien omistajan kanssa koirapuistossa juteltiin nimittäin että pehkoilla tippuu karva vasta vuoden ikäisenä)

Siilitieltä Arabianrantaan

Iloinen Assi pomppii Hertsikan ulkoilualueen nurtsirinteessä.

Malttaa jopa istua hetken.

Keppi OLI tien reunassa....

Normiyö

Kuten aiemmin totesin, näin meillä yleensä nukutaan. Ainakin alkuyöstä. Jossain vaiheessa Assi sitten hipsii joko jalkopäähän tai omaan petiinsä.

Koiramehtässä

Käytiin taas pitkästä aikaa Lystin porukan kanssa Sipoon koirametsässä. Viimeksi siellä käydessä Assi oli vielä ihan juniori ja jäi esimerkiksi juostessa selvästi Lystistä jälkeen. Tällä kertaa hauvvelit paahtoivat tasavertaisena pitkin ja poikin peltoja eivätkä kunnolla pysähtyneet kuin pari kertaa. Muuten oli kissa ja hiiri leikki jatkuvasti käynnissä.

Metsässä oli melko rauhallistakin, sillä olimme aikaisin aamulla liikenteessä ja ulkona oli yöllä satanut. Vain pari koiraseuruetta näimme. Toisen mennessä ja toisen tullessa takaisin autoille. Lysti ja Assi saivat rauhassa ravittaa. Oli hauskaa myös nähdä että Assi juoksi PALJON pidemmälle meistä kuin viimeksi. Aiemminhan Pässinen on juossut maksimissaan 15 metrin päähän ja kääntynyt sitten takaisin, nyt koirat välillä hävisivät näkyvistä kun Lysti paineli metsään ja Assi perässä. Varmasti molemmilla oli hurjan hauskaa!

Nyt on ihan reporanka piski röhnännyt sohvalla loppupäivän ajan. Mise ja minäkin jouduttiin ottamaan vähän päikkäreitä lenkin jälkeen kun alkoi ramasemaan. Pakko päästä metsäilemään pian uudestaan!

Assin persoonallisia tapoja

Ajattelin vähän listata sellaisia asioita jotka on Assin persoonassa iskenyt silmään.

• Aamukeppi on pakko saada. Jos ei aamulenkillä neiti löydä keppiä niin tuloksena on masentunut koira. Heti kun kepin saa suuhun niin alkaa iloinen riehuminen ja päivä on pelastettu.
• Assi köllii paljon selällään. Juuri nytkin Assi nukkuu tuossa meidän jalkojen vieressä (kirjoitan tätä sängystä) selällään.
  
• Assi nukkuu tyynyn kanssa. Parasta on oma tyyny (tai meidän tyynyt, tai sohvatyynyt...) pään alla.
• Kongin heittely. Useimmat koirat käsittääkseni "lutkuttavat" Kongia. Muovilelua johon saa ruokaa sisään, mutta Assi on pienestä asti heitellyt aina sitä.
• Rakkaiden ihmisten ulinatervehtiminen. Jos meille tulee joku Assille rakas ihminen jota se ei ole nähnyt pitkiin aikoihin (viikko, 2 päivää, 24h...) niin tuloksena on iloisen terhakas ulinatervehdys. Sisältää tanssin jalkojen välistä ja pusuttelua sekä ulinaa tai haukkumista.
• Kinkkurapsutus. Assi tunkee itsensä pää edeltä jalkojen väliin (silloin kun ihminen seisoo) ja parkkeeraa itsensä siihen. Sen jälkeen Assia pitää rapsuttaa kinkusta/kankuista/pakaroista ja Neitinen tanssii tassuttelutanssia samalla takajaloilla.
• Ydinluun järsimisen jälkeinen hepuli. Toiset koirat saavat hepulikohtauksen suihkusta, mutta Assi saa hepulin luista. Aikansa luuta järsittyään, Assi painelee meidän sohvalle ja alkaa kuopimaan sitä vimmatusti samalla kun vetää kuonoaan pitkin selkänojaa. Ihan kuin pyykisi suupieliään. Tätä kaikkea säestää tyytyväinen murahtelu-ulina.
• Itseään rapsuttaessa Assi alka aina murina-ulisemaan tyytyväisenä. Yleensä se päättyy siihen että Neidillä menee hermot ja oman kintun järsiminen alkaa. Onhan se inhottavaa kun takajalka elää omaa elämäänsä.
• Ylipäätänsä ulinamölinä mitä Assi pitää on melko persoonallista mielestäni. En ole tyytyväisempiä ääniä koirasta aiemmin kuullut. Sänkyyn romahtaessa tulee sellainen rentoutunut huokaus joka voi kestää joskus TODELLA pitkään. Myös "käkätys" on Assin tavaramerkki. Jos Neidillä on lelu suussa niin kuuluu aina sellaista pientä käkätystä :) "Kähkähkäh".
  

On varmasti muitakin, mutta nuo nyt tulivat äkkiseltään mieleeni :)

P.S. On muuten iso homma peittää jäljet siitä, että on koira asunnossa. Meillä oli asuntonäyttö eilen ja Assin piti mennä piiloon siksi aikaa (täällä ei saisi olla lemmikkejä). Meni kuitenkin läpi!

Uhoava teini

Hohhoi, oli sitten "kiva" yö meillä...

Mise oli nukahtanut sohvalle lätkämatsin tiimoilla ja itse olin mennyt nukkumaan märkä Assi vieressä joskus kymmenen jälkeen. Puoli kaksi heräsin kun Assi vinkui olohuoneeseen, tietenkin häiritsi kun Mise oli siellä. Iloisesti Assi meni tervehtimään ja pönkesi sitten takaisin Misen paikalle sänkyyn.

Mise kuitenkin halusi tulla itsekkin nukkumaan. Yleensä jos Assille toteaa "Oma paikka" sängystä niin se köpsöttelee omalle pedilleen nukkumaan, mutta nyt se päättikin että "*tana minä mihinkään liiku". Mise sitten itse pönkesi omalle paikalleen ja sitten minä omalleni. Assi veti siitä herneen nenään ja meni omaan sänkyyn ja PISSASI yltympäriinsä omaa petiään!!! Sen jälkeen tuli vielä ylpeänä pousailemaan meidän sänkyyn että "Hähää, en muuten nuku omassa sängyssä ja te ootte MUN paikalla!!"

Sitten tuli MarjaJyrähdys ja jyrisin Assin takaisin lattialle. Normaalisti jos Assin häätää sängystä pois niin se pomppasee miltei heti takaisin. Nyt se korvat väpättäen oli lattialla eikä todellakaan tullut takaisin sänkyyn. Jätimme pissat Assin sänkyyn sillä ei sille mitään muutakaan voinut tehdä kahden aikaan yöllä.

Koko yön Assi oli sitten levoton ja rojahteli aina ympäri makuuhuonetta milloin mihinkin vaatekasaan. Kuuden jälkeen kutsuin Assin takaisin viereemme ja se tulikin iloisesti moikkaamaan, ei tosin pysynyt sängyssä.

Tästäpä pääsenkin siihen, että olen pohtinut mikä on laumanjärjestys meidän laumassa. Minä olen kyllä pomo, se on saletti mutta mikä on Misen ja Assin välinen suhde?

Itse en leiki Assin kanssa jahtausleikkejä, eli juoksentelen ympäriinsä ja Assi jahtaa. Joskus sitä kokeilin mutta Assi yritti roikkua kädestä hampailla joten totesin että parempi olla opettamatta sille tuota. Mise kuitenkin on jatkannut sitä, onhan se hauskaa kun koira jahtaa ja yrittää saada kiinni. Olen yrittänyt sanoa että tuollaisella käytöksellä se sanoo vain Assille että "Noniin jahtaappas mua" ja Assi taasen kelaa "*rkle! nyt se karkaa laumasta! Pitää saada se kiinni ja pistää aisoihin!!!"

Eilen kun Mise leikki taas tuota leikkiä Assin kanssa, niin ensimmäistä kertaa Assi alkoi haukkumaan Miselle. Siinä vaiheessa mulla nousi niskakarvat pystyyn ja keskeytin pelin.

Lisäksi on muitakin juttuja. Jos Assi haluaa leikkiä, se menee Misen luokse koska se mitä todennäköisimmin lähtee siihen mukaan, minun luokse se ei tule koska tietää että jätän sen joko huomioimatta tai otan lelun pois. Minulle Assi myös murisee vetoleikeissä vähemmän, tai oikeampi sana on ehkä "ei niin herkästi" kuin Miselle.

Pidin aikamoisen puhuttelun Miselle tänä aamuna, siitä miten hänen täytyy skarpata tuon johtajuuden kanssa. Assi EI VOI POMPOTTAA sitä tai muuten tälläiset mielenosoitukset vielä jatkuvat.

Ei kumpakaan tarkoita pahaa, molemmat vain ymmärtävät viestit eritavalla :(

ASSIASSIASSIASSIASSIIII!!!!

Noniin, Assi on siis aivan yhtä pöljä kun muutkin pentueesta (tai ainaki Nessi ja Veke). Tuossa äsken oltiin lenkillä Assin kanssa, ystäväni Juhani seurana, Tokoinlahdenrannalla ja päästin Assin irti hiekalla. Siinä sitten vähän rannassa kaislakepin kanssa leikittiin ja YHTÄKKIÄ Assi lähtee painelee täysiä kohti vettä!! Siis koira joka on tähän asti vältelly isoja vesiä ku ruttoa!!!

Siinä vaiheessa en tienny mitä sanoa, muuta kuin:

"ASSIASSIASSIASSIASSI! TULETULETULETULE!!!!"

Kävi jo mielessä että *rkele nyt se ei pääse sieltä takaisin, meinaan kun Assin ehti pomppia niin pitkälle että tassut eivät yltäneet pohjaan. Sitten Pässinen kääntyi ja lähti polkemaan takaisin rantaan.

Vieläki sydän hakkaa kun ajattelee! Assi käveli todella reippaasti kotiin ja sekosi sitten suihkun jälkeen ihan täysin ja halusi vain riehua lelujen kanssa. Jopa sellaisten minkä kanssa se ei oikeastaan ole koskaan aikaisemmin leikkinyt. Nyt se mussuttaa viimeinkin edes vähän rauhottuneena rullaluuta. Taitaa uni maistua tänä yönä...

Elikkäs Pässisen talviturkki on nyt sitten oikeen kunnon citykoiran tyyliin heitetty Hakaniemessä Tokoinlahdessa. :D

Pässisen onni...

...on uusi ihana lelu. Neitinen sai pitkästä aikaa uuden lelun kun R-kioskin keräilytarrat tulivat viimein täyteen ja kannoin Assille spanielilelun kotiin. Kumma miten siitä tulee nyt ihan ihminen mieleen, joka on saanut jotain uutta ja hienoa ja sitä pitää TIETENKIN esitellä kaikille heti. Assi kantaa kokoajan lelua suussaan, heti jos Pässiseen vilkasee niin Assi kantaa lelun luokse ja tyrkyttää sitä leikkiin. Aamulla ensimmäinen asia mitä tulee vastaan on Assi lelu suussa. Sen voi nähdä siitä miten ylpeä se on uudesta leikkikalusta!

Tämä on tapahtunut aikaisemmin ja odotettavissa on että parin viikon kuluttua Assi unohtaa että lelu oli olemassa ja alkaa käyttää taas vanhoja leluja. Kummallinen hauvveli tuo :)

Sitten ihan muuta, olen kuullut punkeista paljon asioita mutta pakko koputtaa puuta ja todeta ettei meillä ole vielä ollut yhtäkään. Ihmettelen sitä syvästi, sillä Assi kuitenkin juoksentelee pusikoissa melko paljon (ottaen huomioon että ollaan kaupungissa). Viikonloppuna oltiin Herttoniemen ulkoilualueen metikössä ja Assihan pimahti siellä ihan täysin, ei meinannu saada koiraa kiinni kun Assi päätti alkaa leikkimään "tuumpas tähän lähelle mutta sitten lähden karkuun ihan vaan sua kiusatakseni" leikkiä. Siinä samalla se sitten kahlasi isossa heinikossa missä voisi kuvitella olevan oikea punkkien temmellysalue.

Pitäisi ottaa selvää noista punkintorjuntatavoista ja hommata viimein ne punkkipihdit. Yököttää tosin jo ajatus niistä :D