Kalliossa asumisesta

Rakastan asua Kalliossa, ihan oikeasti. Täällä on ihan mukavaa ja lyhyet matkat joka paikkaan, palvelutkin lähellä. Assin kotiutumisen jälkeen Kalliosta on kuitenkin pahimmillaan tullut *elvetti.

Tänäkin aamuna...

Ei pystynyt oikeasti kävelemään yli 5 metrin matkaa ilman, että matkalla olisi ollut joko

* Lasinsiruja
* Oksennusta
* Snagarijäänteintä
* Kännisiä ihmisiä jotka pakolla haluavat silittää Assia

Koko matka tuntuu vain olevan "Ei, ei, ei EI!!" kieltoja täynnä. Hermostuttaa, VARSINKIN ne känniset ääliöt jotka ovat "OIJOI OMPAS SE INNOKAS PENTU" ja Assi on pomppimassa niiden naamoille onnellisena rapsutuksista. Joo, onhan se kivaa että Assi on onnellinen kun sitä rapsutetaan, mutta omistaja ei ole niin innoissaan siitä että Assille kokoajan vahvistuu enemmän tuo hyppimällä tervehtiminen varsinkin kun lähipiirissämme on ihmisiä jotka pelkäävät koiria VARSINKIN jos ne hyppivät. Lisäksi Assi on täysin vauhkona sen jälkeen kun pakotan rapsuttelun loppumaan ja on ryntäämässä heti seuraavan ihmisen luokse. Raivostuttavaa. Kovasti yritänkin edes ne lenkin ainoat kehut antaa aina silloin jos Assi vähääkään rauhallisesti ohittaa vastaantulevan / oksennusläjän / snagarijäänteet.

Kovasti ihmettelen ettei vielä ole lasinsiruja tullut tassuun.