Jouluostoksilla

Herranjesta. Uhmasin maailmankaikkeutta ja tein jouluostoksia. Päätin yrittää maksimoida kurjuuden täyttämällä seuraavat kriteerit:

1) Mene alle viikkoa ennen joulua tekemään ensimmäiset jouluostokset

2) Valitse ajankohdaksi klo 18 jälkeen (jolloin kaikki ovat menneet suoraan töistä ostoksille)

3) Valitse paikaksi Stockmann Helsingin keskustassa...

4) ...ja ota koira mukaan....

Eli tein tehoiskun Assin kanssa Stokkalle tänään! Ajattelin että pääsen luistamaan iltalenkistä, kun otan Assin mukaan. Samalla tuli pitkästä aikaa treenailtua ihmishälinässä kulkemista. Itseasiassa teen tuota aika ajoittain, sillä käyn "useahkosti" ostamassa sarjakuvia Akateemisesta kirjakaupasta johon saa tuoda koiria. Kiitokset Stockmannin ketjulle siis koiraystävällisestä ostosmahdollisuudesta :) Aiemmin en ole kuitenkaan sijoittanut ostoshysteriaa hälinäaikoihin, sillä tuppaan saamaan paniikkikohtauksia ja ahdistusta hirmuisissa ihmismassoissa.

Tällä kertaa jouluostelut menivät kuitenkin mainiosti! Neitinen sai kovasti kehuja metrossa, kadulla ja hisseissä muilta ihmisiltä. Vain kerran sain ilkeitä mulkaisuja ja "Miten tuo kehtaa tuoda tänne koiran!" taivasteluita Stockmannin leluosaston kohdalla (leluosasto sijoitettu suoraan hissien ja eläinosaston väliin..), mutta itse vain hihittelin sillä tiesin että sinne saa tuoda koiria.

Eläintarvikkeiden osastolta mukaan tarttui "Karvamuna", eli samainen lelu minkä Assi sai viime vuonna joululahjaksi. Rakas ja ihana lelu, joka valitettavasti menehtyi viime kesänä traagisessa avohaava/suolestustilanteessa. Pakko Assilla on olla joku sitoutuminen tuohon leluun, sillä samantien kun otin (ehkä satojen) lelujen keskeltä sen yhden karvamunan käteeni, niin Assi veti täysin sekaisin itsensä! Hyppi ja pomppi ja yritti ryöstää lelun minulta. Jösses sentään! Lelun lisäksi mukaan tarttui isohko nahkaluu joulunajanjärsittäväksi.

Voin sanoa, että Assin kanssa on itseasiassa varsin mukavaa olla ostoksilla. Neiti käyttäytyynätisti (mitä nyt "välillä" etenee kuin hinaaja), ja osaa olla nuuhkimatta jokaista vastaantulijaa / ohikulkijaa. Varsinaiset ekstrabonushypersuperpisteet Assi saa kyllä metro-/hissi-/kassakäyttäytymisestä. Hississä Assi istahtaa samantien seinän viereen odottamaan namia, ja nami tulee kun hissistä poistutaan. Metrossa Assi saa namin, kun kuuluu merkkiääni jolloin ovet sulkeutuvat. Namin saa vain jos istuu nätisti katsekontaktin kanssa. Kassalla taasen pyydän hösöttävän Assin istumaan paikoilleen. Laitan namit maahan ja luvan namien ottamiseen saa vasta, kun olen pakkannut tavarat ja hoitanut maksutapahtuman loppuun. HELPOTTAA ELÄMÄÄ!

Itsellekkin on helpottavaa, kun on asia mihin keskittyä. Suuret ihmismassat tosiaan ahdistavat minua yksin ollessa, mutta Assi toimii mukavana "suojamuurina" muun maailman ja minun välillä. Assi on toiminut myös tukikoirana muissakin itseä pelottavissa ja ahdistavissa tilanteissa. On helpompaa kohdata asioita joita ei haluaisi kohdata, kun on iloinen hännänheiluttajakaveri mukana.

Taidan ottaa Assi jatkossakin jouluhälinään mukaan :)

P.S. Karvamunasta on blogattu myös Hesarin koirablogissa täällä, ja Assin viime vuoden joululahjapurku löytyypi täältä. (uiii ku se on ollu niin pieni tuituituitui!!)

Kuvapläjäys!

Ha! Tässä luvatut kuvat:

Assin ja Oonan päiväkävelyn kuvat on täällä. Kaksi päivää myöhemmin tuosta päiväkävelystä, olikin sitten talvi. Nappasin piskin ja kameran mukaan ja sen reissun tulokset (Assin osalta) ovat täällä.

Suosittelen katsomaan noi kuvagalleriat, koska tänne en pysty laittamaan kuin pystyssä olevia kuvia. Sivu menee muuten rikki. Varsinkin Assin ja Oonan päiväkävelyssä on oikeita kunnon sisarusrakkauskuvia :)

Hippasen kuvia:

Oona ja keppi

Tytöillä on vähän pahat mielessä.

Auraaja Assi, voisiko uskoa että päiväkävely kuvien ja näiden kuvien välissä on 2 päivää.....

Assi ja luminen metsä.

Luminen päivälenkki

Tultiin juuri Assin kanssa 2h:n lenkiltä Herttoniemen metiköissä. Lumikengäthän siellä olisi tarvinnut!!

Ei olisi kyllä voinut parempaan saumaan tämä lumimyrsky tulla, kun ulkona ollessa tuntuu että pään sisäiset akut latautuisivat järkyttävää vauhtia kauneudella, rauhallisuudella ja lapsekkuudella.

Mulla oli kamerakin mukana, ja tulikin napattua joku 140 kuvaa. Nyt vaan pitäisi jaksaa purkaa ne koneelle (edellisiäkään en ole vielä purkannut), joten voi olla että menee hetki kunnes kuvat ovat jaossa :)

Parhaimmillaan lunta oli niin paljon, että Assin seistessä pelkkä pää näkyi. Hihi!

Luntaluntaluntaluntaluntalunta!

Luunta paljon lunta! Megapaljon lunta! Älyttömästi lunta! AAAHIHIAHIHIAHIHI!

Tässä perheessä kaikki sekosivat lumesta! Assikin lähinnä yrittää syödä kaiken lumen maasta :D Samalla kun hyppii ja pomppii ja juoksee ja metsästää kaikkea mikä lumen päällä kulkee.

JIPII!

Ainiin, kunhan saan kuvat koneelle niin laitan tänne Assin ja Oonan päiväkävelystä kuvia :)

Lyhyestä virsi kaunis

Niin sitä edellistä postausta ei sitten koskaan tullut, siihen on syynsä.

Lyhyesti, sain yllättäen "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" irtisanomislappusen pöydälleni viime viikon tiistaina. Ensi viikon tiistain jälkeen olen nyt sitten työtön. Samassa rytäkässä lääkäri totesi vakavan työuupumuksen ja masennuksen. Nyt jonotan hoitojonossa mahdollista hoitoa, siihen tosin saattaa mennä vielä yli kuukausi (jos nyt mun lähete menee koskaan poliklinikalle läpi).

Lienee sanomattakin selvää, niin tuollainen pisti hieman hiljaiseksi. Onneksi on sentään ollut Assi joka on maannut vieressä seurana ja välillä raahannut ulos lenkille. Muuten sitä varmaan olisi neljän seinän sisällä ahdistuneena ja masiksissa.

Olen huomannut koirat varsin hyväksi terapiaksi. Esimerkiksi koirapuistoon on helppo mennä, siellä ei kukaan ole masentunut vaan on se yksi yhteinen höpötyksen aihe, omat ja muiden koirat. Itseasiassa ensimmäinen asia joka sai katkaistua ahdistuskierteeni, oli Assin kanssa treenaaminen. Mise ja Assi molemmat raahasivat hitaasti kävelevän ihmisraunion (eli minut) ulos ja veivät metsälenkille. Pienellä hiekkakentällä pysähdyimme ja Mise alkoi tottistelemaan Assin kanssa. Eihän siitä sitten tullut mitään kun Assi ei ole Misen kanssa treenannut kauheemmin, yhtäkkiä olinkin täysiä treenaamassa iloisena Assin kanssa ympäri kenttää. Tämän tajuttuani, tipahdin suorilta jaloilta itkemään maahan siitä järkytyksestä että olin täysin unohtanut stressin, irtisanomisen, työn.. kaiken! Keskityin vain Assin kanssa puuhaamiseen. Se oli varsin hurja fiilis!

Joskus on kuitenkin päiviä (kuten tänään), että Assi ja Mise eivät vain saa minua ulos. Tänään Mise joutui menemään Assin kanssa kahdestaan iltalenkille, kun olo oli täysin voimaton ja vain makasin sängyssä. Onneksi meitä on kaksi piskin ulkoiluttajaa. Eiköhän tämä tästä kunhan saan taas tukea jalkojen alle (vai pitäisikö sanoa pään sisälle...).

Jos vain rahat antavat myöten, pyrin pitämään vuoden loppuun asti vapaata. Ompahan ainakin aikaa treenata Assin kanssa :)

*hyssss*

Ihan hiiren hiljaa pitää olla.... tajusin että Assihan on kohta ollut vuoden meillä! Pitää olla hiljaa ettei piski tajua.... ;)

5.11. palataan asiaan...

Pupu pimeydessä

No nyt on sitten sekin nähty, että Assi karkasi ja pinkoi pupun perään. Olimme kaatosateessa läheisellä urheilukentällä ja ajattelin päästää Assin vapaaksi... Samalla hetkellä kun irroitin käteni valjaista, huomasin että n. 10 metrin päässä meistä pinkoi jänöpupu hirmuista vauhtia takaa suoraan eteemme. En ehtinyt reagoida muuten kuin "voi prkkl..!" ja sitten Assi jo paineli täysiä pimeyteen, vesisateeseen ja urheilukentän toista päätä kohti.

Huusin Assia iloisesti kutsuen (eihän siitä vihaisesti kutsuen olisi tullut mitään), mutta koiralta oli korvat ihan hukassa. Ensimmäistä kertaa Assin meillä olon aikana, neitinen karkasi niin pitkälle että kadotin kuulo- ja näköyhteyden TÄYSIN. Mietin että, noh... eihän tässä mitään tälle tilanteelle voi, ja että kyllä se koira sieltä takaisin tulee. Ehdin tallustella mäkeä alas urheilukentän reunalle, samalla Assia huhuillen. Noin minuutin odotin ja sieltähän Assi lönkytteli iloisesti takaisin tarkistamaan onko mamma paikalla vielä. Heti kun neiti kävi kerran nuuhkaisemassa hihaa niin äkkiä alkoi pinkominen takaisin jänön perään. Tällä kertaa käsky kuitenkin toimi ja Assi tuli takaisin vierelle pikapikaa. Pitkän aikaa se jaksoi kyttäillä pimeyteen, ja välillä jolkotella liian pitkälle mutta aina sain Assin takaisin kovien kehujen saattelemana.

Ehkä tuo oli myös hyvää treeniä meille molemmille, onneksi tuo tilanne kävi näinkin turvallisessa tilanteessa ja avoimella paikalla kaukana autotiestä. Koira on koira, ja koirat on eläimiä. Kun pupu juoksee niin perään pitää pinkoa! Hyvä muistuttaa sitä omistajallekkin välillä.

Yleisö pyytää, yleisö saa

Olen kuullut jo parista, kolmesta, neljästä... kymmenestä suunnasta kommenttia että "päivitäppäs nyt päivitäppäs!" Pistetään sitten siis päivitystä!

Kotonahan on siis varsinainen karvapöllykausi menossa. Assi uusii kesäturkkia talviturkkiin ja joka päivä saa harjata ison kasan irtokarvoja piskistä pois. Myös tassuihin on ilmestynyt "tohveleiden" alut suojaamaan tassuja palelemiselta. Muuten elämä on mennyt aika tasaisesti eteenpäin. Assin kanssa puuhastelu on keskittynyt nyt viikonloppuihin, sillä pimeys iskee aivan liian aikaisin. Tuossa viime viikonloppuna ulkona ollessa mietinkin, että minkälaista sitä elämä olisi jos ei olisi koiraa. Eihän sitä näkisi päivänvaloa ollenkaan kun möllöttäisi vain "huonoa säätä" sisällä.

Seuraavaksi tarjolla olisikin tuon viime viikonlopun lauantain kuvia. Oikein sydäntä lämmintti kun parikin kuvausta harrastavaa kaveria on todennut, että omat otokset on kehittyneet kesän alusta aika paljon. Assi on niin mainio malli että sen kanssa tuleekin treenattua ahkerasti kuvausta :) Mikäs sen mukavampaa kuin metsä, kamera ja iloisena kirmaava piski!

Huom! Kuvat skaalautuvat ainakin itselläni väärin sivuston ulkoasuun nähden. Kuvia klikkaamalla saa kunnollisen kuvan näkyviin. En tiedä mistä johtuu kun "on se ennen toiminut", enkä jaksa alkaa nyt selvittämään :)

Pässi poseeraa

Assi tykkää syksyn tuoksuista, kaikki on niin paljon voimakkaamman ja ihanamman tuoksusta varmaan koiran nenään.

Ja aina roudaamassa kepukoita

Tästä kuvasta tykkään värien takia, tosi syksyiset! Assikin on oma ihana ittensä, vähän tulee (kuvien perusteella) Nessisisko mieleen kun on toinen korva pystyssä ja toinen ei :)

Ja lisää keppejä.... omnomnomnomnom!

Tämä on mielestäni ehkä onnistunein otos Assista koskaan, koko koiran luonne ja elämys tiivistetty yhteen hetkeen :D

Mahoton "sairastaja"

Ei pentele, Assi on ollut ihan mahoton lähiaikoina. Se kun ei malta sairastaa, vaan on sitä mieltä että NYT LEIKKIÄ LEIKKIÄ LEIKKIÄ JUOKSUA JUOKSUA NUUHNUUH MOIMOIMOIMOMOI!

...kun pitäisi levätä ja parannella yskää pois. Parina ensimmäisenä yskäpäivänä aamutarpeet tehtyään Assi sai AINA mielettömän riehuraihukohtauksen. Yritä siinä sitten toisen pökäleitä nurtsilta kerätä, kun piski riehuu hihnassa onnesta ratketen ja sinkoilee pitkin ja poikin. Siinä piti kerta jos toinenkin heittää tiukempaa käskytystä Assille että kuri tuli takaisin.

Eilen Mise sitten kävi ensimmäistä kertaa oireiden loputtua Assin kanssa metsälenkillä, missä Assi sai olla vapaana. Sellaista menoa ei kuulemma Assilta oltu ennen nähty! Lopputuloksen näkikin sitten Assin jaloista, jotka olivat täynnä oksanaarmuja ja kolhuja, eihän ne tosin Assia haitanneet.

Kuten äskeisestä voi päätellä, on myös hihnahidastelut hävinneet Assin repertuaarista kokonaan. Tilalle on tullut Hinaaja-Assi ja perävaunuMarja. Menisi jo karanteeniaika umpeen että Assin kanssa voisi lähteä taas koirapuistoon ja kunnolla "omatottis" harjoittelemaan. Viimeiset selvät yskänpuuskat Assilla olivat viime sunnuntaina, joten sitä rokotusaikaa pitää nyt sitten siirtää ensi viikkoon. Sen jälkeen (jos piski pysyy oireettomana) voisi taas pyytää vaikka Oona-siskoa lenkille. Olisivat varsinainen parivaljakko varmaan nyt, kun Assi on toipunut "menkkamasennuksistaan" ja käy ylikierroksilla :D

Sitä odotellessa....

kennelyskä

Herttaan tuli soitettua. Varmistivat oireiden mukaan kennelyskäksi. Kuulemma nyt on paljon liikkellä yskää, jossa irtoaa oikein kunnolla limaa eli siitä ei pidä huolestua. Vasta jos kuume nousee, ruoka ja juoma ei maita niin pitää mennä käymään lääkärissä.

Rokotus nyt todennäköisesti sitten siirtyy ainakin pari päivää, ellei jopa viikon. Alkuperäinen rokotusaika oli otettu 9.10, mutta Eläinklinikka Hertan hoitajien mukaan se on ok. Matolääkettäkään ei tarvitse ottaa uudestaan. Rokotus otetaan sitten kun Pässi on ollut oireettomana viikon.

Harmi kun Assi itse ei oikein tajua että se on kipeä. Hirvittävä tohotus ja touhuuminen olisi kokoajan päällä (mikä sinänsä on hyvä, ei ainakaan energiaa puutu), mutta yskänkohtauksen tullessa se selvästi hieman hämmentyy ja hakeutuu lähelle. Ehkä sitä pelottaa tai kummastuttaa että mikä ihme sillä on ja kuka sen tekee.

*kröhKRÖÖH*

Eli terveisiä yskälandiasta...

Assilla alkoi illalla kova kröhiminen, kennelyskäähän tuo taitaa olla. Kuulostaa vain niin hirvittävältä! Harmittaa vain se, että tämä tarkoittanee rokotusten siirtämistä. Varmistan vielä huomenna eläinlääkäriltä että miten pitää toimia.

Ihmetyttää kun kennel yskä ainakin joidenkin kuvausten mukaan pitäisi olla kuivaa yskää, mutta Assi krohisee ihan kuin keuhkoputkessa olisi limaa. Limaoksennuksia ei kuitenkaan tule. No mutta kuten äsken jo totesin, huomenna tiedossa soitto lääkäriin.

Tarvikkeita emännälle

Lähdin tänään ruokakauppaan kauppakeskus Itäkeskukseen, löysin kuitenkin lopulta itseni (tunnin harhailun jälkeen) Intersportista jossa oli loppuunmyynti. Kävelin ympäri kauppaa ja katselin, kunnes törmäsin kuoritakkiin. Hintalapussa oli kammoittava hinta (huom. minun mielestä kaikki joka maksaa vaatteissa yli 20e on hirvittävä hinta :D), mutta ulkonäkö ja materiaali miellytti. Myöskin huomio siitä, että alkuperäisestä hinnasta oli otettu jo -30% pois sai minut kokeilemaan takkia päälle.

Puolisen tuntia myöhemmin kävelin ulos kaupasta kassissa Haglöfssin Sturn Q Jacket, 2 fleeceä ja aluspaita ostoskassissa. Tein ensimmäiset ulkoiluvaateostokset Assin aikana!

Helsingissä viime talvena satoi, keväällä satoi, kesällä satoi ja syksyllä... sataa. Mielessä olikin pidemmän aikaa pyörinyt, että tuollainen sateen ja tuulen kestävä takki on PAKKO ostaa jossain vaiheessa. Eihän Assin kanssa ulkoilusta muuten tulisi mitään! Takki pääsikin heti testiin kotiin tultuani, lähdin Assin kanssa pienelle ja kevyelle hölkkäkävelylenkille ja huomasin että pentele aluspaita + takki toimi hitsin hyvin! Ennen on ollut ensin tuskaisen kuuma ja lopulta kylmä, kotiin tultua aluspaita, t-paita ja huppari kaikki olleet märkiä. Enpä ollut aikaisemmin tajunut miten paljon OIKEASTI pukeutumisella voi vaikuttaa viihtyvyyteen ulkona, ja että "mitä enemmän sen parempi" ei pidä paikkansa.

Nyt vielä pittäisi ostaa housut ja kengät.. sitten joskus!

Siilitien laitamilla voi törmätä punaiseen, kahisevaan "tuulipukumarjaan" sekä heijastinliiviseen Assiin. Illat pimenevät, heijastimet esiin!

Synttärikakku

Hyvän synttärilenkin ja synttäririehumisen jälkeen (lenkillä oli mukana sisko Oona!), kotona oli tiedossa aikamoinen synttärikakku! Nopeasti se sitten hävisikin parempiin suihin....

"Kakku" on naudan jauhelihaa, kynttilä on nakki, liekkinä juustoa ja tomaattipyreetä. Nompparelleina raksuja :)



Assin simmut on ihan pirulliset kameran takia... sinne se kakku häviää pikkupirulaisen suihin!

Kommenteista

Jösses! Veken perheeltä tuli sähköpostia, että kommentointi toimii vaan rekisteröityneille. Eihän sen niin pitäisi olla! Eli nyt on kommentointi avattu kaikille. Olenkin ihmetellyt kun on aika hiljaista ollut sillä saralla. :D

Mimi ja Assi

Tungetaan vielä samaan syssyyn Mimi "serkun" ja Assin tapaamisesta valikoidut kuvat:

Pikkuinen kuono

"Jos oon nyt oikein paikoillani, niin ehkä ne luulee mua sfinksiksi!"

"Tuolla se yks pässinpää taas menee"

"Mamma jättikö toi serkkulikka mulle mitään?"

"Oos nyt paikoillas siinä!"

Nyt voinkin taas huoletta olla kuukauden hiljaa, kun kerralla tuli laitettua 3 päivitystä :D

Upsista

Niijoo, taisin aiemmin luvata kuvia leiriltä. Olin jo unhoittanut ne kokonaan. Kuvat löytyypi kokonaisuudessan täältä. Oli ihana ja hauska ja antoisa leiri! Ensimmäistä kertaa hokasin että koira voi OIKEASTI olla harrastus.

Komia veli Ruuti

Oona nätisti autoilemassa

Assi paineli maalimiehen perään

Final Fantasy's D-pentue 1vee!

Pässiselle ja sisarukselle tulee ensimmäinen vuosi täyteen tänään!

Onnea paljon koko konkkaronkalle :) Assille ainakin on tiedossa jauheliha-nappula-nakki-juustokakku tänään :D

Eka tapaaminen

Eka päivä kotona

Ekat tuhot

Ekat lumet

Ekat juoksut

Eka hakumettä

Onhan tässä jo vuosi takana, ja monta edessä!

Leirillä

Huh! Nyt ollaan takaisin Kasvattaja Katin järkkäämältä pikkuleiriltä Rottishovissa. Päästiin testaamaan jälkeä, hakua, näyttelyjuttuja ja pikkutottista. Samalla nähtiin myös miten jo homman osaavat koirat tekevät työt sekä vinkkejä kouluttamiseen.

Kuvia on aivan älyttömästi, joten palaan asiaan kunhan saan kuvat karsittua järkeviin määriin ja tungettua nettiin. Nyt Assi vetää sikeänä unta pollaan (varsinkin kun pesin sen vielä kotiin päästyä) ja itsekkin on melkoisen väsynyt. Olo on väsynyt mutta varsin tyytyväinen :)

Ulkoilemassa

Hertsikan ulkoilualueella, koko setti nähtävissä täällä.

Keppikoppi.

*Jäyskjäysk*

Assi venaa nameja samalla kun yritän räpeltää kameran kanssa.

"Mitäs täältä löytyy!"

Vielä kesäkuun alussa Assi ei uskaltanut kiivetä näkötorniin, nyt ei tarvinnut edes houkutella kun neitinen köpötteli itekseen sinne.

"Oliksh thää she keppi minkä halushit?"

Uusi kuvagalleria

Mainitsempa vielä muistaessani, että tästä lähtien laitan Assin kuvia 1g-palveluun tänne. Helpompi ylläpitää ja linkittää kuvia tuolta, kuin Flickristä :)

Assi mussuttelemassa luuta Kallion virastotalon viereisillä kallioilla viime viikolla.

"Mennään!"

Kuten jo edellisellä kerralla kirjoitin, niin ollaan vähän oltu helisemässä Assin kanssa.

Minun pinna tuli täyteen, kun Assi alkoi laittamaan jarrut heti kun poistuttiin ulko-ovesta. Tiesin kyllä tasantarkkaan mistä se johtuu, mutta huono itsetunto kolkutteli päässä tuoden ajatuksia siitä että olen huono koiranomistaja kun koira ei halua mennä ulos.

Todellisuushan on muuta... minulle vain piti sanoa siitä.

Assi ei halunnut mennä nurmikolle, ei tehnyt tarpeitaan (ei tosin ole tehnyt sisällekkään), ei tule luokse, ei suostu kävelemään yhtään vain jos MINÄ olin hihnan toisessa päässä. Assi suostui lähtemään liikkeelle vasta kun menin takaisin rinnalle, jolloin se lähti nenä nyrpeänä jolkottelemaan pari metriä eteenpäin kunnes taas sama rumba uusiksi. Selvää pomottamistahan tuo on!

Kotona on myös ollut seuraavanlaista. Assi hyppää sohvalle, sohvalla on joku asia mikä estää neidin rojahtamisen makaamaan siihen (sohvalla on kyllä tilaa...). Sen jälkeen tulee silmäkulmien alta katse minulle, kuin sanoen "Äiskäää, tässä on tavaroita, mä en mahdu yhyhyhy ota nää pois", ja minähän otin.

VIRHE!

Pidemmän aikaa on ollut myös sitä, että Misen mennessä sänkyyn Assi kipsuttaa nopeasti hänen tyynyn päälle eikä suostu liikkumaan käskystä mihinkään. Retkottaa vaan leveämmin. Pakolla se on sitten lähtenyt siitä, mutta emme ole sitä heti häätäneet.

VIRHE!

Nooooh, kuten kerroin alussa, minulla meni hermot totaalisesti. Tiesin sisimmässäni että se on vain tuota pomotusta, mutta silti syytin itseäni. Soitin ahdistuneena Assin äidin (Siiri) omistajalle Hannalle ja vuodatin tuskaani hänelle. Helpotti kuulla tilanteen "normaaliuden" toiselta henkilöltä, ja neuvoja siitä miten saan esim. lenkit jälleen toimivaksi.

Eilen menimmekin Misen kanssa Assin kanssa ulos. Yhdessä ollessa Assi iloisesti jolkotteli eteenpäin häntä heiluen ja puita nuuhkien, Mise kuitenkin lähti kauppaan ja me jatkoimme lenkkiä eteenpäin. Ja kävikin niin miten arvelinkin, Assi löi jarrut pohjaan ja alkoi vetää täysin eri paikkoihin minne itse olin viemässä sitä (ja ei, se ei vetänyt edes Misen perään vaan täysin eri suuntaan). Täpäkästi menin Assin vierelle, komensin katsekontaktin ja käskytin "Mennään" samalla lähtien liikkelle. Assi käveli hetken ja taas alkoi osoittamaan mieltään, toisin saman ja pikku hiljaa lenkki alkoi taas sujua.

Yritin tehdä nimenomaan niin, että viereen päästyäni en päästänyt Assia ominpäin jatkamaan matkaa, vaan ottamaan ensin katsekontaktin ja sitten käskyttää eteenpäin. Ainakin minun järjen mukaan tuo pitäisi johtajuuden itselläni. Huomasin samalla että Assi alkoi venkuilemaan varsinkin sellaisissa paikoissa, jossa sen kanssa on leikitty.

Kotona on myös yritetty päästä eroon nameilla opettamisesta, toki uusia juttuja opetetaan edelleen nameilla mutta vanhoja juttuja olen yrittänyt siirtää enemmän lelulla palkitsemiseen. Assilla vain tuntuu olevan se, että se joko kiihtyy liikaa lelusta tai sitten sitä ei kiinnosta lelu yhtään. Ulkona lelulla palkitseminen on ihan mahdotonta kun koira käy ihan ylikierroksilla, mutta sisällä se onnistuu.

Tiivistetysti meillä siis yritetään näyttää että me ihmiset ollaan pomoja, eikä murkkuikää angstaava Assi :)

Masentunut Assi

Meidän koira taitaa olla masentunut. Kaukainen muisto on se iloinen hauvveli, joka häntää heilutti lenkillä ja reippaasti käveli edessä. Nykyään mukana on hitaasti mateleva, hihnassa raahattava versio Assista jota ei huvita tehdä oikein mitään. Leluja ja keppejä tykkää hakea, mutta siinäpä se sitten on.

Huolestuin jo aikalailla ja ajattelin soittaa eläinlääkärille, mietin että josko jaloissa olisi vikaa. Assi kuitenkin hyppii ja pomppii ihan samalla tavalla kuin ennenkin, sitä ei vaan huvita ja laiskotuttaa.

Mietin että voisiko se johtua siitä, että Assi ei ole saanut tavata muita koiria yli viiteen viikkoon. Mitäs jos se on vaan oikeasti tylsistynyt! Ollaan kyllä yritetty puuhailla sen kanssa, tehdä aktivointileluja (doubleteamia, eli kaksinkertaista maitopurkki/talouspaperirullanamipiiloa), käyttää kongeja (pakastettua jauhelihaa / nappuloita), leikkiä, tehdä muka-tottisharjotuksia mutta ei mikään tunnu piristävän.

Huomenna ajattelin kokeilla koirapuistoa, varovasti mennään sinne ja vähän haistellaan ilmaa. Kerran Assi on törmännyt vuodon päätyttyä vapaana olleeseen urokseen, mutta sitä ei enää Assi kiinnostanut. Toivottavasti ei siis muitakaan uroksia!

Juoksupäivitystä

Toissapäivänä otin Assilta pöksyt pois kun vuoto muuttui ihan minimaaliseksi. Vielä sillä on alapää pikkasen turvoksissa, mutta ei enää yhtään samalla tavalla kuin aiemmin. Jos tuo koira tuosta pikkuhiljaa alkaisi normalisoitua. Kyllä tässä silti vielä 2-3 viikkoa pidetään väliä ennen kuin koirapuistoon uskalletaan.

Kolmas viikko juoksuja

Vuoto jatkuu, tosin se on miltei huomaamatonta nykyään. Silti joutuu pöksyjä pitämään kun muuten lakanoihin tulisi tahroja. Vuoto alkoi vähenemään 2. juoksuviikon alussa, ja samalla koira muuttui ihan mahdottomaksi. Olisi kokoajan tyrkyttämässä itseään. Kerran Assi on saanut nuuhkutella toista koiraa, joka varmistettiin ensin nartuksi. Itse en nähnyt tilannetta, mutta Mise kertoi että Assi oli vääntänyt hännän niin sivuun kun vaan saa ja lutkutellut ja tyrkytellyt itseään...

Oi että...

Piristystä on kyllä jo huomattavissa. Flegmaattisuus on muuttunut erittäin vahvaksi innostukseksi muita koiria kohtaan (kun juoksun alussa Assia ei oikeasti kauheesti edes kiinnostannu muut koirat), kuten ennen juoksuja oli. Lisäksi Assi on innostunut taas ohikulkevista ihmisistä niin että korvat väpättää. Piristynyt ja "normaalimman" tuntuinen tuo taas on, mitä nyt se itsensä tyrkyttäminen....

Outoa on tosin se, että Assi nukkuu todella paljon omassa sängyssään nykyään. En sitten tiedä että yrittäisikö mieltää sen pesäksi tai jottain. On tullut huomattua (mm. eilen) myös sellaista, että Misen tullessa nukkumaan, Assi kiiruhtaa nopeasti sen tyynylle ja ei suostu väistämään. Rojahtaa Misen paikalle makaamaan, ehkäpä pomotusta ja koettelua... No viimeistään siinä vaiheessa kun Mise laittaa päänsä mukavasti Assityynylle niin Assia alkaa ahdistamaan ja se kömpii muualle nukkumaan. Vähän silti mietityttää tuo Assin käyttäytyminen Miseä kohtaan...

Noh, nyt sitten vaan odotellaan juoksujen loppumista. Olisi kiva päästä taas Assin kanssa koirapuistoon ja metsään, kun nyt se on sellaista jatkuvaa kyttäämistä mahdollisimman rauhallisella paikalla, kaukana muista koirista samalla kun heitellään frisbeetä.

Frisbee

Meillä vähän matkittiin sisko Nessiä, ja ostettiin frisbee Assin iloksi (nyt huomasin että näemmä ihan samanlainenkin :D). Assi on ollut kovin flegmaattinen lähiaikoina juoksujen takia, ja sydäntä lämmittikin kun Pässinen niin kovasti innostui heittelemisestä. Nyt ollaan kolmisen kertaa heitelty ja ekat kopitkin ollaan jo saatu. Tekniikka kaipaa vielä hiomista :) Videolla näkyvä "kauemmas" kehoitus on itseasiassa Assin keksimä. Tuijotin suu auki kun Mise totesi kerran "kauemmas" ja osoitti pidemmälle, siinä sitten Assi tassutteli pidemmälle nurtsille ja kävi istumaan :D Nyt se tekee sen aina kun vain sanoo.

Taas sitä huomaa etten osaa antaa käskyjä selvästi. Se nyt on aivan sama mitä Assille sanoo kun lelun heittää (näemmä videolla jostain syystä totean "Koppi" vaikka yleensä käytän "Hae" sanaa, en tiedä mistä moinen aivokatkos), mutta varsinaisen luoksetuomisen laukasee yleensä vasta "Tuo", tai kuten videolla on "Tuotuotuotuo". Gaah :)

Hohhoijaa

Ripuli koiralla + juoksupöksyt + piski yksin kotona = Tulipahan ainakin kämppä siivottua.

Otettiin tietoinen riski ja syötettiin Royal Caninia, kun sitä oli jäljellä ProFormancen loputtua ja ei ollut rahaa torstaina ostaa uutta pussia sitä. Kannoin yksin 15 kilon ProFormance säkkiä tänään kotiin ja oven avatessa tuli epämielyttävän tuttu haju Assin pentuajoilta...

Onneksi Assi ei ollut sotkenut muualle kuin keittiön lattialle. Lakanat sun muut kangaspinnat vaihdettiin varmuuden vuoksi vaikka jälkiä ei näkynyt. Juoksupöksyt menivät roskiin... onneksi ostettin toiset varalle.

Ymmärrettävästi Assi pelkäsi kun varapöksyt pistettiin jalkaan.....

Ainiin, ja tuli koirakin pestyä sitten kunnolla pitkästä aikaa.

Lisäys edelliseen

Yksi juttu piti vielä mainita.

• Assin karvanlähtö loppui HETI kun juoksut alkoivat. Tutkiskelin eilen turkkia ja selän päällä oleva karva näyttää olevan nyt täysin ilman valkoista aluskarvaa. Kyljistä lähtee vielä hieman (siellä aluskarvaakin on), mutta enää ei tarvitse joka toinen päivä imuroida kämppää neitisen karvoista. Nyt riittää taas kerran viikkoon.
  

Viikko juoksua takana

Nyt on vähän yli viikko Assin ekoja juoksuja takana, ja ajattelin kirjoitella ylös muutoksia joita Neitisessä on huomannut.

• Assi on ollut todella kiltti heti juoksujen alkamisen jälkeen, kiltimpi kuin koskaan aikaisemmin. Tuhoaminen loppui kuin seinään ja Neitinen on paljon uneliaampi.
• Ulkona hajut vievät ihan totaalisesti Assin pään, yhtä kiveä voisi onnellisesti haistella vaikka loppupäivän eli treffipalstat luetaan tiuhaan tahtiin.
• Treffipalstailmoituksia myös jätetään aika tiuhaan tahtiin, sanotaan näin että nyt vasta osaa erottaa kun Assi merkkailee. Tuo alkoi vasta parisen päivää sitten, ja nyt lenkillä ollessa Assi merkkailee vaikka rakko olisikin jo ihan tyhjä.
• Assin sisäinen herätyskello on ihan sekaisin. Ennen neitinen pomppasi herätyskellon aikoihin ylös ja tuli nuolemaan meidät kasvoista varmasti hereille, niin nyt hyvä kun korva edes hörähtää vähän kun kello piipittää (minkä takia nukuttiinkin yksi aamu pommiin....).
• Ruoka maistuu mutta koira laihtuu silmissä. Vaikka liikunta on vähentynyt (ei vapaana juoksentelua) niin Assi senkun vaan laihtuu.
• Assi myöskin tyrkyttää itseään.... Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun sohvalla makoillessa ensin Neitinen on tullut nuoleskelemaan naamaa, ja heti seuraavaksi peruuttanut takapuoli edellä naaman eteen häntä sivussa.....
• Humputtamista on myös huomattu, ei tosin lelujen eikä huonekalujen mutta Misen jalka on Assin suosiossa. Varsinkin jos se on venytettynä eteenpäin.
• Huuliin puhaltelu on uutta, olen nähnyt kun kiimaisen nartun haistaessaan urokset alkavat "höristä" huuliinsa ja puuskutella, mutta meilläpä lenkin jälkeen Assi istuu sohvalla vieressä, hörisyttää huuliaan ja tarkkailee ympäristöään. Myös parvekkeen ovelta maailmaa katsoessa Assi maiskuttelee huuliaan....
• En voinut kuvitella että koiran alapää nyt NOIN PALJON turpoaisi, ei siitä kehtaa kuvaa tänne laittaa, mutta herrajesta!

Loppuen lopuksi meillä on mennyt varsin helposti ainakin vielä. Pari kertaa on uros bongannut Assin lenkillä ja alkanut uikuttaa perään. Assi ei sen sijaan kauheasti ole toisten koirien perään, vaikka ennen olikin. Jonkin verran tulee vuotoa, mutta kaksinkerroin taiteltu talouspaperi juoksupöksyjen sisällä on riittänyt mainiosti. Assi pitää itseään kyllä puhtaana ja lutkuttelee kokoajan, mutta silti paperiin tulee veristä vuotoa aikalailla. Vielä ei ainakaan ole merkkejä vuodon vähenemisestä.

Päivälenkin poseeraushetki

Pässinen ja Mise poseeraamassa Herttoniemi-Viikki välimaastossa. Mielettömän nätti paikka.

Pöksyt osa 2.

Pöksyistä vielä sen verran, että nuo aiemmin kuvassa olleet farkkupöksyt on aika kököt!

Ostin tänään siis kahdet Koiratar juoksuaikasuojat (kokoa 5) itiksen Megaeläimestä, ja noista farkkuversioista (ostin ne ihan täysin ulkonäön takia, pakko myöntää...) Assi ei pidä sitten yhtään! No, Mise kävi Assin kanssa ulkona ja ajattelin että testaan samalla varapöksyiksi ostamiani perusmustia pöksyjä. Jumpe ne olivat aivan täydelliset! Pehmeämpää materiaalia, joka myötäili Assin peppua paljon paremmin kun nuo jämäkämmät farkkukankaiset. Assi pääsee myös putsaamaan itseään mustien peruspöksyjen sivusta, kun taas farkkukankaisista ei pysty.

"Pikkumustat" jalassa Assi ei ollut moksiskaan, eikä yrittänyt edes rimpuilla niistä pois, tosin kuin farkkuversiosta.

Mielenkiinnosta katsoin onko noissa suojissa muuta rakenteellista eroa kuin kangas, ja ei ole! Täysin saman kokoiset ja samalla periaatteella tehdyt. Kangas tekee sitten paljon! Nyt vähän harmittaa että tuli ne farkkuversiot ostettua, mutta se oli tavallaan kyllä vähän pakkokin, sillä Assi testasi kaupassa niitä ja suojaan jäi verijälki. Nooo ehkä nuo ovat sellaiset "jos vieraita tulee kylään juoksujen aikana ja pitää näyttää nätiltä" -juoksupöksyt :D

Pöksyt

Assi ei ihan kauheasti kyllä pidä noista :D Varalta ostin toiset pöksyt. Veikkaan että nuo revitään palasiksi alta vähintään viikon sisällä. Väritkin ihan pielessä kuvassa, mutta ehkä tosta selvää saa :)

Iso tyttö.

Viime aikoina (varsinkin kahtena viimisenä päivänä) Assi on ollut täysin mahdoton ja ärsyttävä teini rasavilli. On voinut melkein kuulla päässä seuraavaa:

"PRKL HEITÄ NY SE *TANAN KEPPI *hauhauhau*! NYT annat MULLE sen ruuan tai TUUN JA PISSIN SUN AAMUMUROIHIN!! Minähän haistelen TASAN NIITÄ JUTTUJA MIKÄ HUVITTAA!!"

Lisäksi on tuhottu 3 paria kenkiä, yksi pelin asennuslevy, tuhottu postia sekä sähköjohtoja (eivät onneksi olleet kiinni seinässä)... niin ja antennikaapeli. Sen LISÄKSI on tuntunut siltä että Neitisessä on enemmän virtaa kuin pienessä pitäjässä ja kokoajan pitäisi tehdä jotain.

Tähän kaikkeen taisi tänä aamuna löytyä selitys, parit veritipat lakanalla.

Assilla alkoi JUOKSUT!! Jestas sentään!

Vielä pari kuvaa

Sain lainaan digijärkkärin, ja mikäs sen parempaa opettelua kun kuvailla tuota meidän valokuvauksellista Pässistä! Voipi olla että nyt on sitten digijärkkärin osto edessä.. tulee kalliiksi tämä koiraharrastus :D

Assi chillailee kotona sohvalla minussa kiinni. Kovasti kamera kiinnostaa kun se tuoksuu niin ihanasti sille rakkaille ihmisille ja koiralle. Tästä kuvasta näkyy myös Assin korvissa taitosten kohdalla olevat ruskeat merkit! Kuulemma (huhut kertovat) Veke-veljelläkin olisi vastaavat?

Lenkillä viime sunnuntaina. Assilla maailman parhaat leikit taas menossa! Tämä reissu vain jäi hieman lyhyeen kun itse liukastuin märällä kalliolla ja lensin takapuolelleni. Tärähti sen verran pahasti että joutui lähtemään takaisin kotiin. Onneksi tuli kuitenkin parit kuvat otettua (ja kamera säästyi vahingoilta :D).

Herttoniemen vuokrapalstat taustalla, mistä mekin aiomme viljelyspalstan vuokrata. Oli muuten homma että Assin sai pysymään paikallaan!

Siilitien räyhälapset

Viime torstaina tuli mahdollisuus nähdä Assin sisaruksia kun Assin äipän Siirin omistaja Hanna tuli käymään Helsingissä. Sovittiin että nähdään pääkaupunkiseudun porukalla meidän lähikoirapuistossa, oikeastaan vain Assin sisko Darla jäi uupumaan sairastapauksen vuoksi. Harmi mutta eiköhän sitä tule vielä tapaamaan :) Oli hauska nähdä miten samanlaisen erillaisia nuo sisarukset ovat. Mukana oli myös tätipuoli Emma, jonka kasvattaja Kati toi mukanaan. Siinähän sitten kävi niin, että soopelisisarukset + tätipuoli iskeytyivät yhteen ja päättivät että "no nyt pistetään toi mustalammas (=Assi) aisoihin!". Soopelit vetivät häntä viidentenä jalkana pitkin ja poikin koirapuistoa kun taas Assi osoitti luonteensa jäämällä pohtimaan että "mitä ihmettä nuo nyt oikein ravaavat tuolla". Kuulemma Assissa on luonteensakkin puolesta samaa kuin mummi Trinessä... ulkonäöllisestihän nuo ovat kuin kaksi marjaa :)

Tässä nyt kuitenkin hieman kuvia (Hannan luvalla kiitos!!) Siilitien karkeloista :) Kaikki kuvat nähtävissä Hannan galleriasta. Kuvat sitten näemmä menivät aikajärjestyksessä väärin päin kiitos bloggerin loogisuuden..

Assi vähän kuikuilee ruohomättäiden takaa

Tämän lähemmäksi näyttelyseisontaa sitten ei varmaan koskaan päästäkkään :D

Nenäpussuttelua <3

Näin toimii soopeliyhteistyö! Mustat lampaat pistetään aisoihin!

Tässä mielestäni on hienosti kaikki eri juoksuvaiheissa! Mahtava juoksujono :) Soopeliporukalla virtaa piisasi!

Onneksi paikalle ilmestyi beaglekin joka ei ollut moksiskaan soopeliterrorisoinnista ja vei huomion pois Assista :D Sama kolmiopiirittäminen kuin Assillekkin :)

Loppuvaiheessa Assillakin alkoi mennä jo hermot pomotukseen! Oonasisko saamassa hampaasta tässä. Oonan kanssa muutenkin Assi uskaltaa pomottaa enemmän.

Oona ravistelee vesiä pois.

Joukon komistus Bruno!

Älyvapaata menoa :D

Tässä melkein näkee katastrofin tulevan. Myöhemmin Assi liukastuikin märällä kalliolla ja vähän satutti jalkaa. Eipä se silti menoa haitannut :)

Bruno ja Oona pohtimassa. Huom. hienot niskakuviot, miltei kaikilla sisaruksilla on vastaavanlaiset :)

Koko konkkaronkka! Vasemmalta lähtien tätipuoli Emma ja sisarukset Assi, Bruno ja Oona :)

Soopelit lentää :)

Oona pitää vähän taukoa

Märkää porukkaa! Oli mahtavaa!! Nähdään jatkossakin :)