Herranjesta. Uhmasin maailmankaikkeutta ja tein jouluostoksia. Päätin yrittää maksimoida kurjuuden täyttämällä seuraavat kriteerit:
1) Mene alle viikkoa ennen joulua tekemään ensimmäiset jouluostokset
2) Valitse ajankohdaksi klo 18 jälkeen (jolloin kaikki ovat menneet suoraan töistä ostoksille)
3) Valitse paikaksi Stockmann Helsingin keskustassa...
4) ...ja ota koira mukaan....
Eli tein tehoiskun Assin kanssa Stokkalle tänään! Ajattelin että pääsen luistamaan iltalenkistä, kun otan Assin mukaan. Samalla tuli pitkästä aikaa treenailtua ihmishälinässä kulkemista. Itseasiassa teen tuota aika ajoittain, sillä käyn "useahkosti" ostamassa sarjakuvia Akateemisesta kirjakaupasta johon saa tuoda koiria. Kiitokset Stockmannin ketjulle siis koiraystävällisestä ostosmahdollisuudesta :) Aiemmin en ole kuitenkaan sijoittanut ostoshysteriaa hälinäaikoihin, sillä tuppaan saamaan paniikkikohtauksia ja ahdistusta hirmuisissa ihmismassoissa.
Tällä kertaa jouluostelut menivät kuitenkin mainiosti! Neitinen sai kovasti kehuja metrossa, kadulla ja hisseissä muilta ihmisiltä. Vain kerran sain ilkeitä mulkaisuja ja "Miten tuo kehtaa tuoda tänne koiran!" taivasteluita Stockmannin leluosaston kohdalla (leluosasto sijoitettu suoraan hissien ja eläinosaston väliin..), mutta itse vain hihittelin sillä tiesin että sinne saa tuoda koiria.
Eläintarvikkeiden osastolta mukaan tarttui "Karvamuna", eli samainen lelu minkä Assi sai viime vuonna joululahjaksi. Rakas ja ihana lelu, joka valitettavasti menehtyi viime kesänä traagisessa avohaava/suolestustilanteessa. Pakko Assilla on olla joku sitoutuminen tuohon leluun, sillä samantien kun otin (ehkä satojen) lelujen keskeltä sen yhden karvamunan käteeni, niin Assi veti täysin sekaisin itsensä! Hyppi ja pomppi ja yritti ryöstää lelun minulta. Jösses sentään! Lelun lisäksi mukaan tarttui isohko nahkaluu joulunajanjärsittäväksi.
Voin sanoa, että Assin kanssa on itseasiassa varsin mukavaa olla ostoksilla. Neiti käyttäytyynätisti (mitä nyt "välillä" etenee kuin hinaaja), ja osaa olla nuuhkimatta jokaista vastaantulijaa / ohikulkijaa. Varsinaiset ekstrabonushypersuperpisteet Assi saa kyllä metro-/hissi-/kassakäyttäytymisestä. Hississä Assi istahtaa samantien seinän viereen odottamaan namia, ja nami tulee kun hissistä poistutaan. Metrossa Assi saa namin, kun kuuluu merkkiääni jolloin ovet sulkeutuvat. Namin saa vain jos istuu nätisti katsekontaktin kanssa. Kassalla taasen pyydän hösöttävän Assin istumaan paikoilleen. Laitan namit maahan ja luvan namien ottamiseen saa vasta, kun olen pakkannut tavarat ja hoitanut maksutapahtuman loppuun. HELPOTTAA ELÄMÄÄ!
Itsellekkin on helpottavaa, kun on asia mihin keskittyä. Suuret ihmismassat tosiaan ahdistavat minua yksin ollessa, mutta Assi toimii mukavana "suojamuurina" muun maailman ja minun välillä. Assi on toiminut myös tukikoirana muissakin itseä pelottavissa ja ahdistavissa tilanteissa. On helpompaa kohdata asioita joita ei haluaisi kohdata, kun on iloinen hännänheiluttajakaveri mukana.
Taidan ottaa Assi jatkossakin jouluhälinään mukaan :)
P.S. Karvamunasta on blogattu myös Hesarin koirablogissa täällä, ja Assin viime vuoden joululahjapurku löytyypi täältä. (uiii ku se on ollu niin pieni tuituituitui!!)
torstai 18. joulukuuta 2008
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Kuvapläjäys!
Ha! Tässä luvatut kuvat:
Assin ja Oonan päiväkävelyn kuvat on täällä. Kaksi päivää myöhemmin tuosta päiväkävelystä, olikin sitten talvi. Nappasin piskin ja kameran mukaan ja sen reissun tulokset (Assin osalta) ovat täällä.
Suosittelen katsomaan noi kuvagalleriat, koska tänne en pysty laittamaan kuin pystyssä olevia kuvia. Sivu menee muuten rikki. Varsinkin Assin ja Oonan päiväkävelyssä on oikeita kunnon sisarusrakkauskuvia :)
Hippasen kuvia:
Oona ja keppi
Tytöillä on vähän pahat mielessä.
Auraaja Assi, voisiko uskoa että päiväkävely kuvien ja näiden kuvien välissä on 2 päivää.....
Assi ja luminen metsä.
Assin ja Oonan päiväkävelyn kuvat on täällä. Kaksi päivää myöhemmin tuosta päiväkävelystä, olikin sitten talvi. Nappasin piskin ja kameran mukaan ja sen reissun tulokset (Assin osalta) ovat täällä.
Suosittelen katsomaan noi kuvagalleriat, koska tänne en pysty laittamaan kuin pystyssä olevia kuvia. Sivu menee muuten rikki. Varsinkin Assin ja Oonan päiväkävelyssä on oikeita kunnon sisarusrakkauskuvia :)
Hippasen kuvia:
Oona ja keppiTytöillä on vähän pahat mielessä.Auraaja Assi, voisiko uskoa että päiväkävely kuvien ja näiden kuvien välissä on 2 päivää.....Assi ja luminen metsä.maanantai 24. marraskuuta 2008
Luminen päivälenkki
Tultiin juuri Assin kanssa 2h:n lenkiltä Herttoniemen metiköissä. Lumikengäthän siellä olisi tarvinnut!!
Ei olisi kyllä voinut parempaan saumaan tämä lumimyrsky tulla, kun ulkona ollessa tuntuu että pään sisäiset akut latautuisivat järkyttävää vauhtia kauneudella, rauhallisuudella ja lapsekkuudella.
Mulla oli kamerakin mukana, ja tulikin napattua joku 140 kuvaa. Nyt vaan pitäisi jaksaa purkaa ne koneelle (edellisiäkään en ole vielä purkannut), joten voi olla että menee hetki kunnes kuvat ovat jaossa :)
Parhaimmillaan lunta oli niin paljon, että Assin seistessä pelkkä pää näkyi. Hihi!
Ei olisi kyllä voinut parempaan saumaan tämä lumimyrsky tulla, kun ulkona ollessa tuntuu että pään sisäiset akut latautuisivat järkyttävää vauhtia kauneudella, rauhallisuudella ja lapsekkuudella.
Mulla oli kamerakin mukana, ja tulikin napattua joku 140 kuvaa. Nyt vaan pitäisi jaksaa purkaa ne koneelle (edellisiäkään en ole vielä purkannut), joten voi olla että menee hetki kunnes kuvat ovat jaossa :)
Parhaimmillaan lunta oli niin paljon, että Assin seistessä pelkkä pää näkyi. Hihi!
sunnuntai 23. marraskuuta 2008
Luntaluntaluntaluntaluntalunta!
Luunta paljon lunta! Megapaljon lunta! Älyttömästi lunta! AAAHIHIAHIHIAHIHI!
Tässä perheessä kaikki sekosivat lumesta! Assikin lähinnä yrittää syödä kaiken lumen maasta :D Samalla kun hyppii ja pomppii ja juoksee ja metsästää kaikkea mikä lumen päällä kulkee.
JIPII!
Ainiin, kunhan saan kuvat koneelle niin laitan tänne Assin ja Oonan päiväkävelystä kuvia :)
Tässä perheessä kaikki sekosivat lumesta! Assikin lähinnä yrittää syödä kaiken lumen maasta :D Samalla kun hyppii ja pomppii ja juoksee ja metsästää kaikkea mikä lumen päällä kulkee.
JIPII!
Ainiin, kunhan saan kuvat koneelle niin laitan tänne Assin ja Oonan päiväkävelystä kuvia :)
tiistai 11. marraskuuta 2008
Lyhyestä virsi kaunis
Niin sitä edellistä postausta ei sitten koskaan tullut, siihen on syynsä.
Lyhyesti, sain yllättäen "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" irtisanomislappusen pöydälleni viime viikon tiistaina. Ensi viikon tiistain jälkeen olen nyt sitten työtön. Samassa rytäkässä lääkäri totesi vakavan työuupumuksen ja masennuksen. Nyt jonotan hoitojonossa mahdollista hoitoa, siihen tosin saattaa mennä vielä yli kuukausi (jos nyt mun lähete menee koskaan poliklinikalle läpi).
Lienee sanomattakin selvää, niin tuollainen pisti hieman hiljaiseksi. Onneksi on sentään ollut Assi joka on maannut vieressä seurana ja välillä raahannut ulos lenkille. Muuten sitä varmaan olisi neljän seinän sisällä ahdistuneena ja masiksissa.
Olen huomannut koirat varsin hyväksi terapiaksi. Esimerkiksi koirapuistoon on helppo mennä, siellä ei kukaan ole masentunut vaan on se yksi yhteinen höpötyksen aihe, omat ja muiden koirat. Itseasiassa ensimmäinen asia joka sai katkaistua ahdistuskierteeni, oli Assin kanssa treenaaminen. Mise ja Assi molemmat raahasivat hitaasti kävelevän ihmisraunion (eli minut) ulos ja veivät metsälenkille. Pienellä hiekkakentällä pysähdyimme ja Mise alkoi tottistelemaan Assin kanssa. Eihän siitä sitten tullut mitään kun Assi ei ole Misen kanssa treenannut kauheemmin, yhtäkkiä olinkin täysiä treenaamassa iloisena Assin kanssa ympäri kenttää. Tämän tajuttuani, tipahdin suorilta jaloilta itkemään maahan siitä järkytyksestä että olin täysin unohtanut stressin, irtisanomisen, työn.. kaiken! Keskityin vain Assin kanssa puuhaamiseen. Se oli varsin hurja fiilis!
Joskus on kuitenkin päiviä (kuten tänään), että Assi ja Mise eivät vain saa minua ulos. Tänään Mise joutui menemään Assin kanssa kahdestaan iltalenkille, kun olo oli täysin voimaton ja vain makasin sängyssä. Onneksi meitä on kaksi piskin ulkoiluttajaa. Eiköhän tämä tästä kunhan saan taas tukea jalkojen alle (vai pitäisikö sanoa pään sisälle...).
Jos vain rahat antavat myöten, pyrin pitämään vuoden loppuun asti vapaata. Ompahan ainakin aikaa treenata Assin kanssa :)
Lyhyesti, sain yllättäen "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" irtisanomislappusen pöydälleni viime viikon tiistaina. Ensi viikon tiistain jälkeen olen nyt sitten työtön. Samassa rytäkässä lääkäri totesi vakavan työuupumuksen ja masennuksen. Nyt jonotan hoitojonossa mahdollista hoitoa, siihen tosin saattaa mennä vielä yli kuukausi (jos nyt mun lähete menee koskaan poliklinikalle läpi).
Lienee sanomattakin selvää, niin tuollainen pisti hieman hiljaiseksi. Onneksi on sentään ollut Assi joka on maannut vieressä seurana ja välillä raahannut ulos lenkille. Muuten sitä varmaan olisi neljän seinän sisällä ahdistuneena ja masiksissa.
Olen huomannut koirat varsin hyväksi terapiaksi. Esimerkiksi koirapuistoon on helppo mennä, siellä ei kukaan ole masentunut vaan on se yksi yhteinen höpötyksen aihe, omat ja muiden koirat. Itseasiassa ensimmäinen asia joka sai katkaistua ahdistuskierteeni, oli Assin kanssa treenaaminen. Mise ja Assi molemmat raahasivat hitaasti kävelevän ihmisraunion (eli minut) ulos ja veivät metsälenkille. Pienellä hiekkakentällä pysähdyimme ja Mise alkoi tottistelemaan Assin kanssa. Eihän siitä sitten tullut mitään kun Assi ei ole Misen kanssa treenannut kauheemmin, yhtäkkiä olinkin täysiä treenaamassa iloisena Assin kanssa ympäri kenttää. Tämän tajuttuani, tipahdin suorilta jaloilta itkemään maahan siitä järkytyksestä että olin täysin unohtanut stressin, irtisanomisen, työn.. kaiken! Keskityin vain Assin kanssa puuhaamiseen. Se oli varsin hurja fiilis!
Joskus on kuitenkin päiviä (kuten tänään), että Assi ja Mise eivät vain saa minua ulos. Tänään Mise joutui menemään Assin kanssa kahdestaan iltalenkille, kun olo oli täysin voimaton ja vain makasin sängyssä. Onneksi meitä on kaksi piskin ulkoiluttajaa. Eiköhän tämä tästä kunhan saan taas tukea jalkojen alle (vai pitäisikö sanoa pään sisälle...).
Jos vain rahat antavat myöten, pyrin pitämään vuoden loppuun asti vapaata. Ompahan ainakin aikaa treenata Assin kanssa :)
maanantai 3. marraskuuta 2008
*hyssss*
Ihan hiiren hiljaa pitää olla.... tajusin että Assihan on kohta ollut vuoden meillä! Pitää olla hiljaa ettei piski tajua.... ;)
5.11. palataan asiaan...
5.11. palataan asiaan...
torstai 30. lokakuuta 2008
Pupu pimeydessä
No nyt on sitten sekin nähty, että Assi karkasi ja pinkoi pupun perään. Olimme kaatosateessa läheisellä urheilukentällä ja ajattelin päästää Assin vapaaksi... Samalla hetkellä kun irroitin käteni valjaista, huomasin että n. 10 metrin päässä meistä pinkoi jänöpupu hirmuista vauhtia takaa suoraan eteemme. En ehtinyt reagoida muuten kuin "voi prkkl..!" ja sitten Assi jo paineli täysiä pimeyteen, vesisateeseen ja urheilukentän toista päätä kohti.
Huusin Assia iloisesti kutsuen (eihän siitä vihaisesti kutsuen olisi tullut mitään), mutta koiralta oli korvat ihan hukassa. Ensimmäistä kertaa Assin meillä olon aikana, neitinen karkasi niin pitkälle että kadotin kuulo- ja näköyhteyden TÄYSIN. Mietin että, noh... eihän tässä mitään tälle tilanteelle voi, ja että kyllä se koira sieltä takaisin tulee. Ehdin tallustella mäkeä alas urheilukentän reunalle, samalla Assia huhuillen. Noin minuutin odotin ja sieltähän Assi lönkytteli iloisesti takaisin tarkistamaan onko mamma paikalla vielä. Heti kun neiti kävi kerran nuuhkaisemassa hihaa niin äkkiä alkoi pinkominen takaisin jänön perään. Tällä kertaa käsky kuitenkin toimi ja Assi tuli takaisin vierelle pikapikaa. Pitkän aikaa se jaksoi kyttäillä pimeyteen, ja välillä jolkotella liian pitkälle mutta aina sain Assin takaisin kovien kehujen saattelemana.
Ehkä tuo oli myös hyvää treeniä meille molemmille, onneksi tuo tilanne kävi näinkin turvallisessa tilanteessa ja avoimella paikalla kaukana autotiestä. Koira on koira, ja koirat on eläimiä. Kun pupu juoksee niin perään pitää pinkoa! Hyvä muistuttaa sitä omistajallekkin välillä.
Huusin Assia iloisesti kutsuen (eihän siitä vihaisesti kutsuen olisi tullut mitään), mutta koiralta oli korvat ihan hukassa. Ensimmäistä kertaa Assin meillä olon aikana, neitinen karkasi niin pitkälle että kadotin kuulo- ja näköyhteyden TÄYSIN. Mietin että, noh... eihän tässä mitään tälle tilanteelle voi, ja että kyllä se koira sieltä takaisin tulee. Ehdin tallustella mäkeä alas urheilukentän reunalle, samalla Assia huhuillen. Noin minuutin odotin ja sieltähän Assi lönkytteli iloisesti takaisin tarkistamaan onko mamma paikalla vielä. Heti kun neiti kävi kerran nuuhkaisemassa hihaa niin äkkiä alkoi pinkominen takaisin jänön perään. Tällä kertaa käsky kuitenkin toimi ja Assi tuli takaisin vierelle pikapikaa. Pitkän aikaa se jaksoi kyttäillä pimeyteen, ja välillä jolkotella liian pitkälle mutta aina sain Assin takaisin kovien kehujen saattelemana.
Ehkä tuo oli myös hyvää treeniä meille molemmille, onneksi tuo tilanne kävi näinkin turvallisessa tilanteessa ja avoimella paikalla kaukana autotiestä. Koira on koira, ja koirat on eläimiä. Kun pupu juoksee niin perään pitää pinkoa! Hyvä muistuttaa sitä omistajallekkin välillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
