Kuvapläjäys!

Ha! Tässä luvatut kuvat:

Assin ja Oonan päiväkävelyn kuvat on täällä. Kaksi päivää myöhemmin tuosta päiväkävelystä, olikin sitten talvi. Nappasin piskin ja kameran mukaan ja sen reissun tulokset (Assin osalta) ovat täällä.

Suosittelen katsomaan noi kuvagalleriat, koska tänne en pysty laittamaan kuin pystyssä olevia kuvia. Sivu menee muuten rikki. Varsinkin Assin ja Oonan päiväkävelyssä on oikeita kunnon sisarusrakkauskuvia :)

Hippasen kuvia:

Oona ja keppi

Tytöillä on vähän pahat mielessä.

Auraaja Assi, voisiko uskoa että päiväkävely kuvien ja näiden kuvien välissä on 2 päivää.....

Assi ja luminen metsä.

Luminen päivälenkki

Tultiin juuri Assin kanssa 2h:n lenkiltä Herttoniemen metiköissä. Lumikengäthän siellä olisi tarvinnut!!

Ei olisi kyllä voinut parempaan saumaan tämä lumimyrsky tulla, kun ulkona ollessa tuntuu että pään sisäiset akut latautuisivat järkyttävää vauhtia kauneudella, rauhallisuudella ja lapsekkuudella.

Mulla oli kamerakin mukana, ja tulikin napattua joku 140 kuvaa. Nyt vaan pitäisi jaksaa purkaa ne koneelle (edellisiäkään en ole vielä purkannut), joten voi olla että menee hetki kunnes kuvat ovat jaossa :)

Parhaimmillaan lunta oli niin paljon, että Assin seistessä pelkkä pää näkyi. Hihi!

Luntaluntaluntaluntaluntalunta!

Luunta paljon lunta! Megapaljon lunta! Älyttömästi lunta! AAAHIHIAHIHIAHIHI!

Tässä perheessä kaikki sekosivat lumesta! Assikin lähinnä yrittää syödä kaiken lumen maasta :D Samalla kun hyppii ja pomppii ja juoksee ja metsästää kaikkea mikä lumen päällä kulkee.

JIPII!

Ainiin, kunhan saan kuvat koneelle niin laitan tänne Assin ja Oonan päiväkävelystä kuvia :)

Lyhyestä virsi kaunis

Niin sitä edellistä postausta ei sitten koskaan tullut, siihen on syynsä.

Lyhyesti, sain yllättäen "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" irtisanomislappusen pöydälleni viime viikon tiistaina. Ensi viikon tiistain jälkeen olen nyt sitten työtön. Samassa rytäkässä lääkäri totesi vakavan työuupumuksen ja masennuksen. Nyt jonotan hoitojonossa mahdollista hoitoa, siihen tosin saattaa mennä vielä yli kuukausi (jos nyt mun lähete menee koskaan poliklinikalle läpi).

Lienee sanomattakin selvää, niin tuollainen pisti hieman hiljaiseksi. Onneksi on sentään ollut Assi joka on maannut vieressä seurana ja välillä raahannut ulos lenkille. Muuten sitä varmaan olisi neljän seinän sisällä ahdistuneena ja masiksissa.

Olen huomannut koirat varsin hyväksi terapiaksi. Esimerkiksi koirapuistoon on helppo mennä, siellä ei kukaan ole masentunut vaan on se yksi yhteinen höpötyksen aihe, omat ja muiden koirat. Itseasiassa ensimmäinen asia joka sai katkaistua ahdistuskierteeni, oli Assin kanssa treenaaminen. Mise ja Assi molemmat raahasivat hitaasti kävelevän ihmisraunion (eli minut) ulos ja veivät metsälenkille. Pienellä hiekkakentällä pysähdyimme ja Mise alkoi tottistelemaan Assin kanssa. Eihän siitä sitten tullut mitään kun Assi ei ole Misen kanssa treenannut kauheemmin, yhtäkkiä olinkin täysiä treenaamassa iloisena Assin kanssa ympäri kenttää. Tämän tajuttuani, tipahdin suorilta jaloilta itkemään maahan siitä järkytyksestä että olin täysin unohtanut stressin, irtisanomisen, työn.. kaiken! Keskityin vain Assin kanssa puuhaamiseen. Se oli varsin hurja fiilis!

Joskus on kuitenkin päiviä (kuten tänään), että Assi ja Mise eivät vain saa minua ulos. Tänään Mise joutui menemään Assin kanssa kahdestaan iltalenkille, kun olo oli täysin voimaton ja vain makasin sängyssä. Onneksi meitä on kaksi piskin ulkoiluttajaa. Eiköhän tämä tästä kunhan saan taas tukea jalkojen alle (vai pitäisikö sanoa pään sisälle...).

Jos vain rahat antavat myöten, pyrin pitämään vuoden loppuun asti vapaata. Ompahan ainakin aikaa treenata Assin kanssa :)

*hyssss*

Ihan hiiren hiljaa pitää olla.... tajusin että Assihan on kohta ollut vuoden meillä! Pitää olla hiljaa ettei piski tajua.... ;)

5.11. palataan asiaan...