Huh! Nyt ollaan takaisin Kasvattaja Katin järkkäämältä pikkuleiriltä Rottishovissa. Päästiin testaamaan jälkeä, hakua, näyttelyjuttuja ja pikkutottista. Samalla nähtiin myös miten jo homman osaavat koirat tekevät työt sekä vinkkejä kouluttamiseen.
Kuvia on aivan älyttömästi, joten palaan asiaan kunhan saan kuvat karsittua järkeviin määriin ja tungettua nettiin. Nyt Assi vetää sikeänä unta pollaan (varsinkin kun pesin sen vielä kotiin päästyä) ja itsekkin on melkoisen väsynyt. Olo on väsynyt mutta varsin tyytyväinen :)
sunnuntai 24. elokuuta 2008
perjantai 22. elokuuta 2008
Ulkoilemassa
Hertsikan ulkoilualueella, koko setti nähtävissä täällä.
Keppikoppi.
*Jäyskjäysk*
Assi venaa nameja samalla kun yritän räpeltää kameran kanssa.
"Mitäs täältä löytyy!"
Vielä kesäkuun alussa Assi ei uskaltanut kiivetä näkötorniin, nyt ei tarvinnut edes houkutella kun neitinen köpötteli itekseen sinne.
"Oliksh thää she keppi minkä halushit?"
Keppikoppi.*Jäyskjäysk*Assi venaa nameja samalla kun yritän räpeltää kameran kanssa."Mitäs täältä löytyy!"Vielä kesäkuun alussa Assi ei uskaltanut kiivetä näkötorniin, nyt ei tarvinnut edes houkutella kun neitinen köpötteli itekseen sinne."Oliksh thää she keppi minkä halushit?"keskiviikko 20. elokuuta 2008
Uusi kuvagalleria
Mainitsempa vielä muistaessani, että tästä lähtien laitan Assin kuvia 1g-palveluun tänne. Helpompi ylläpitää ja linkittää kuvia tuolta, kuin Flickristä :)
Assi mussuttelemassa luuta Kallion virastotalon viereisillä kallioilla viime viikolla.
Assi mussuttelemassa luuta Kallion virastotalon viereisillä kallioilla viime viikolla."Mennään!"
Kuten jo edellisellä kerralla kirjoitin, niin ollaan vähän oltu helisemässä Assin kanssa.
Minun pinna tuli täyteen, kun Assi alkoi laittamaan jarrut heti kun poistuttiin ulko-ovesta. Tiesin kyllä tasantarkkaan mistä se johtuu, mutta huono itsetunto kolkutteli päässä tuoden ajatuksia siitä että olen huono koiranomistaja kun koira ei halua mennä ulos.
Todellisuushan on muuta... minulle vain piti sanoa siitä.
Assi ei halunnut mennä nurmikolle, ei tehnyt tarpeitaan (ei tosin ole tehnyt sisällekkään), ei tule luokse, ei suostu kävelemään yhtään vain jos MINÄ olin hihnan toisessa päässä. Assi suostui lähtemään liikkeelle vasta kun menin takaisin rinnalle, jolloin se lähti nenä nyrpeänä jolkottelemaan pari metriä eteenpäin kunnes taas sama rumba uusiksi. Selvää pomottamistahan tuo on!
Kotona on myös ollut seuraavanlaista. Assi hyppää sohvalle, sohvalla on joku asia mikä estää neidin rojahtamisen makaamaan siihen (sohvalla on kyllä tilaa...). Sen jälkeen tulee silmäkulmien alta katse minulle, kuin sanoen "Äiskäää, tässä on tavaroita, mä en mahdu yhyhyhy ota nää pois", ja minähän otin.
VIRHE!
Pidemmän aikaa on ollut myös sitä, että Misen mennessä sänkyyn Assi kipsuttaa nopeasti hänen tyynyn päälle eikä suostu liikkumaan käskystä mihinkään. Retkottaa vaan leveämmin. Pakolla se on sitten lähtenyt siitä, mutta emme ole sitä heti häätäneet.
VIRHE!
Nooooh, kuten kerroin alussa, minulla meni hermot totaalisesti. Tiesin sisimmässäni että se on vain tuota pomotusta, mutta silti syytin itseäni. Soitin ahdistuneena Assin äidin (Siiri) omistajalle Hannalle ja vuodatin tuskaani hänelle. Helpotti kuulla tilanteen "normaaliuden" toiselta henkilöltä, ja neuvoja siitä miten saan esim. lenkit jälleen toimivaksi.
Eilen menimmekin Misen kanssa Assin kanssa ulos. Yhdessä ollessa Assi iloisesti jolkotteli eteenpäin häntä heiluen ja puita nuuhkien, Mise kuitenkin lähti kauppaan ja me jatkoimme lenkkiä eteenpäin. Ja kävikin niin miten arvelinkin, Assi löi jarrut pohjaan ja alkoi vetää täysin eri paikkoihin minne itse olin viemässä sitä (ja ei, se ei vetänyt edes Misen perään vaan täysin eri suuntaan). Täpäkästi menin Assin vierelle, komensin katsekontaktin ja käskytin "Mennään" samalla lähtien liikkelle. Assi käveli hetken ja taas alkoi osoittamaan mieltään, toisin saman ja pikku hiljaa lenkki alkoi taas sujua.
Yritin tehdä nimenomaan niin, että viereen päästyäni en päästänyt Assia ominpäin jatkamaan matkaa, vaan ottamaan ensin katsekontaktin ja sitten käskyttää eteenpäin. Ainakin minun järjen mukaan tuo pitäisi johtajuuden itselläni. Huomasin samalla että Assi alkoi venkuilemaan varsinkin sellaisissa paikoissa, jossa sen kanssa on leikitty.
Kotona on myös yritetty päästä eroon nameilla opettamisesta, toki uusia juttuja opetetaan edelleen nameilla mutta vanhoja juttuja olen yrittänyt siirtää enemmän lelulla palkitsemiseen. Assilla vain tuntuu olevan se, että se joko kiihtyy liikaa lelusta tai sitten sitä ei kiinnosta lelu yhtään. Ulkona lelulla palkitseminen on ihan mahdotonta kun koira käy ihan ylikierroksilla, mutta sisällä se onnistuu.
Tiivistetysti meillä siis yritetään näyttää että me ihmiset ollaan pomoja, eikä murkkuikää angstaava Assi :)
Minun pinna tuli täyteen, kun Assi alkoi laittamaan jarrut heti kun poistuttiin ulko-ovesta. Tiesin kyllä tasantarkkaan mistä se johtuu, mutta huono itsetunto kolkutteli päässä tuoden ajatuksia siitä että olen huono koiranomistaja kun koira ei halua mennä ulos.
Todellisuushan on muuta... minulle vain piti sanoa siitä.
Assi ei halunnut mennä nurmikolle, ei tehnyt tarpeitaan (ei tosin ole tehnyt sisällekkään), ei tule luokse, ei suostu kävelemään yhtään vain jos MINÄ olin hihnan toisessa päässä. Assi suostui lähtemään liikkeelle vasta kun menin takaisin rinnalle, jolloin se lähti nenä nyrpeänä jolkottelemaan pari metriä eteenpäin kunnes taas sama rumba uusiksi. Selvää pomottamistahan tuo on!
Kotona on myös ollut seuraavanlaista. Assi hyppää sohvalle, sohvalla on joku asia mikä estää neidin rojahtamisen makaamaan siihen (sohvalla on kyllä tilaa...). Sen jälkeen tulee silmäkulmien alta katse minulle, kuin sanoen "Äiskäää, tässä on tavaroita, mä en mahdu yhyhyhy ota nää pois", ja minähän otin.
VIRHE!
Pidemmän aikaa on ollut myös sitä, että Misen mennessä sänkyyn Assi kipsuttaa nopeasti hänen tyynyn päälle eikä suostu liikkumaan käskystä mihinkään. Retkottaa vaan leveämmin. Pakolla se on sitten lähtenyt siitä, mutta emme ole sitä heti häätäneet.
VIRHE!
Nooooh, kuten kerroin alussa, minulla meni hermot totaalisesti. Tiesin sisimmässäni että se on vain tuota pomotusta, mutta silti syytin itseäni. Soitin ahdistuneena Assin äidin (Siiri) omistajalle Hannalle ja vuodatin tuskaani hänelle. Helpotti kuulla tilanteen "normaaliuden" toiselta henkilöltä, ja neuvoja siitä miten saan esim. lenkit jälleen toimivaksi.
Eilen menimmekin Misen kanssa Assin kanssa ulos. Yhdessä ollessa Assi iloisesti jolkotteli eteenpäin häntä heiluen ja puita nuuhkien, Mise kuitenkin lähti kauppaan ja me jatkoimme lenkkiä eteenpäin. Ja kävikin niin miten arvelinkin, Assi löi jarrut pohjaan ja alkoi vetää täysin eri paikkoihin minne itse olin viemässä sitä (ja ei, se ei vetänyt edes Misen perään vaan täysin eri suuntaan). Täpäkästi menin Assin vierelle, komensin katsekontaktin ja käskytin "Mennään" samalla lähtien liikkelle. Assi käveli hetken ja taas alkoi osoittamaan mieltään, toisin saman ja pikku hiljaa lenkki alkoi taas sujua.
Yritin tehdä nimenomaan niin, että viereen päästyäni en päästänyt Assia ominpäin jatkamaan matkaa, vaan ottamaan ensin katsekontaktin ja sitten käskyttää eteenpäin. Ainakin minun järjen mukaan tuo pitäisi johtajuuden itselläni. Huomasin samalla että Assi alkoi venkuilemaan varsinkin sellaisissa paikoissa, jossa sen kanssa on leikitty.
Kotona on myös yritetty päästä eroon nameilla opettamisesta, toki uusia juttuja opetetaan edelleen nameilla mutta vanhoja juttuja olen yrittänyt siirtää enemmän lelulla palkitsemiseen. Assilla vain tuntuu olevan se, että se joko kiihtyy liikaa lelusta tai sitten sitä ei kiinnosta lelu yhtään. Ulkona lelulla palkitseminen on ihan mahdotonta kun koira käy ihan ylikierroksilla, mutta sisällä se onnistuu.
Tiivistetysti meillä siis yritetään näyttää että me ihmiset ollaan pomoja, eikä murkkuikää angstaava Assi :)
maanantai 11. elokuuta 2008
Masentunut Assi
Meidän koira taitaa olla masentunut. Kaukainen muisto on se iloinen hauvveli, joka häntää heilutti lenkillä ja reippaasti käveli edessä. Nykyään mukana on hitaasti mateleva, hihnassa raahattava versio Assista jota ei huvita tehdä oikein mitään. Leluja ja keppejä tykkää hakea, mutta siinäpä se sitten on.
Huolestuin jo aikalailla ja ajattelin soittaa eläinlääkärille, mietin että josko jaloissa olisi vikaa. Assi kuitenkin hyppii ja pomppii ihan samalla tavalla kuin ennenkin, sitä ei vaan huvita ja laiskotuttaa.
Mietin että voisiko se johtua siitä, että Assi ei ole saanut tavata muita koiria yli viiteen viikkoon. Mitäs jos se on vaan oikeasti tylsistynyt! Ollaan kyllä yritetty puuhailla sen kanssa, tehdä aktivointileluja (doubleteamia, eli kaksinkertaista maitopurkki/talouspaperirullanamipiiloa), käyttää kongeja (pakastettua jauhelihaa / nappuloita), leikkiä, tehdä muka-tottisharjotuksia mutta ei mikään tunnu piristävän.
Huomenna ajattelin kokeilla koirapuistoa, varovasti mennään sinne ja vähän haistellaan ilmaa. Kerran Assi on törmännyt vuodon päätyttyä vapaana olleeseen urokseen, mutta sitä ei enää Assi kiinnostanut. Toivottavasti ei siis muitakaan uroksia!
Huolestuin jo aikalailla ja ajattelin soittaa eläinlääkärille, mietin että josko jaloissa olisi vikaa. Assi kuitenkin hyppii ja pomppii ihan samalla tavalla kuin ennenkin, sitä ei vaan huvita ja laiskotuttaa.
Mietin että voisiko se johtua siitä, että Assi ei ole saanut tavata muita koiria yli viiteen viikkoon. Mitäs jos se on vaan oikeasti tylsistynyt! Ollaan kyllä yritetty puuhailla sen kanssa, tehdä aktivointileluja (doubleteamia, eli kaksinkertaista maitopurkki/talouspaperirullanamipiiloa), käyttää kongeja (pakastettua jauhelihaa / nappuloita), leikkiä, tehdä muka-tottisharjotuksia mutta ei mikään tunnu piristävän.
Huomenna ajattelin kokeilla koirapuistoa, varovasti mennään sinne ja vähän haistellaan ilmaa. Kerran Assi on törmännyt vuodon päätyttyä vapaana olleeseen urokseen, mutta sitä ei enää Assi kiinnostanut. Toivottavasti ei siis muitakaan uroksia!
lauantai 2. elokuuta 2008
Juoksupäivitystä
Toissapäivänä otin Assilta pöksyt pois kun vuoto muuttui ihan minimaaliseksi. Vielä sillä on alapää pikkasen turvoksissa, mutta ei enää yhtään samalla tavalla kuin aiemmin. Jos tuo koira tuosta pikkuhiljaa alkaisi normalisoitua. Kyllä tässä silti vielä 2-3 viikkoa pidetään väliä ennen kuin koirapuistoon uskalletaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
